26.1.2018

LÄHEMPÄNÄ YHTÄ VUOTTA

Seitsemän kuukautta, mikä tarkoittaa sitä, että meillä asustaa pieni neiti, joka on ihan oikeasti lähempänä yhtä vuotta kuin vastasyntynyttä. Etsin WhatsAppin-synnytysryhmästä yhtenä päivänä jotain ja oikein hämmennyin siitä, miten pieni N on ollut. Ja miten tumma ja tuuhea tukka tällä oli!

Viime kuussa kerroin miten N röymii hitaasti ja epävarmasti houkuteltuna, ja se on ehkä suurin asia, johon on tullut muutos, sillä tämä neiti kiskoo itseään varmoin vedoin eteenpäin kohti isoveljien leikkejä. Ryömimisen lisäksi N nousee jatkuvasti konttausasentoon, jossa osaa liikuttaa jalkojaan, mutta käsiä tämä ei vielä uskalla irroittaa lattiasta eikä pelkkä konttausasento tuntunut riittävän kauaa, sillä viime päivinä N on alkanut menemään useammin ja useammin karhukävelyasentoon. Yritys liikkua on hyvä, mutta jalat solmussa tämä näyttää lähinnä Bambilta ensiaskeleineen.

Kuukauden kuluessa tyttö on myös oppinut istumaan tukevasti, mikä on helpottanut viihtymistä paljon. N on käynyt kylvyssä ehkä neljästi, mutta nyt siihenkin tulee varmaan muutos, kun ammeessa on niin kiva istua ja taputtaa vettä. Se mistä mä en ole niin innoissani, on ammeen laidat, joista N ottaa kiinni ja nousee polvilleen, kuten tämä tekee pinnasängyssäkin. Onni on, ettei neiti vielä itse nouse istumaan, vaikka meno näyttääkin siltä, ettei siihen mene kovin kauaa.

N on siirtynyt varmaan lähes kokonaan 74 senttisiin vaatteisiin, mä oon myynyt muutaman haalarin ja huomenna olisi tarkoitus kiikuttaa iso kassillinen tavaraa kirppikselle. Vähän on haikea olo, kun katsoo, millaisiin vaatteisiin neiti on mahtunut, mutta ennen kaikkea musta ihana päästä kaikesta eroon. Vaippoina käytössä on Liberon 4-koon teippivaipat.

Unien kanssa ollaan käyty pientä taistoa ja pyöritelty rytmit uusiksi öisten leikkihetkien ansiosta. N menee nukkumaan tuttuun tapaan 20:00 - 20:45 välillä, kuten pojatkin ja tyttö saattaa herätä milloin tahansa yhdentoista ja puoli viiden välillä. Toisina öinä nukutaan puoli viiteen ja toisina öinä herätään edelleen leikkimään, mutta homma sujuu sata kertaa paremmin kuin kuukausi sitten. Suurin muutos nukkumiseen tuli sillä, kun kuukausien tauon jälkeen koitin saada N:n ulos päiväunille ja se tuotti yllättäen tulosta. N nukkuu 1 - 2 (tosi harvoin kolmet) päiväunet, eli mahdollisesti lyhyet sisäunet aamupäivällä pari tuntia heräämisen jälkeen ja sitten pidemmät päiväunet ulkona. Ulkopäikkärit kestää aika usein 2 - 2,5 tuntia ja monena päivänä joudun herättelemään tätä, kun unet on jatkuneet jo 15:30 asti. Ulkopäikkäreiden jälkeen mennään lähes aina sitten niillä unilla aina sinne iltaan asti.

Täysimetys on nyt ihan kunnolla ohi ja N on siirtynyt pikkuhiljaa kiinteisiin, vaikka toisinaan on vieläkin päiviä, ettei ruoka maistu. Hyvinä päivinä N syö aamupuuron, kaksi ruokaa ja iltapuuron + maitoa aina kun siltä tuntuu. Ruokamäärät on vielä vajaan puolen purkin verran, mutta tyttö syö myös meidän ruokia sormiruokana ja mä muokkaan meidän ruuista muistamiseni mukaan jo suolattomia ja maidottomia versioita, jotta saa samaa. Kaurapuuro on kuitenkin ihan ykkösherkku.

Tuntuu, että kuukauden aikana tuli iso harppaus vähän kaikessa ja välillä hirvittää mitä vauhtia tässä mennään!

3.1.2018

YÖK, EN TYKKÄÄ

Yök, en tykkää, eli mun virallinen inhokkilista. Lista, joka tuli mieleen yhtenä iltana joskus syksyllä vuosi sitten, kun suunnittelin tekeväni meille pari DIY-liitutaulua, mutta ostavani niihin liitutaulutussit, sillä mä en vaan kestä sitä liiduista jäävää tunnetta käsissä. Yök, yök, yök. Tähän listaanhan siis kuuluu...

1) Liidut

No ne liidut. Liiduista toisinaan kuuluva järkyttävä ääni ja se tunne, kun tartut uuteen liituun edellisen kuivattamalla kädellä. Tää on niin yök, että tekee pahaa kirjoittaa asiasta. 

2) Hampaiden narskutus

Mä harrastin tätä pienenä ja äiti käski aina lopettaa. Nyt kolme lasta ja aika monta tehtyä hammasta myöhemmin ymmärrän miksi se kiellettiin. 

3) Kynsien nyppiminen

Hell, no! Klip... Klip... Klip... Klip... Yök!! Aleksi harrastaa tätä hirveesti ja mä aina mätkin sitä, mutta minuutin päästä sama ääni alkaa uudestaan. 

4) Itseään nuoleva kissa

Niin crazy cat lady kun mä oonkin, en voi sietää sitä ääntä, joka lähtee, kun kissa pesee itseään. Ehkä kamalinta se on illalla nukkumaan mennessä, kun ollaan jo sängyssä ja on hiljaista. Ihan paristi oon saattanut tuupata Janen alas, jos kehotus lopettamisesta ei toimi.

5) Märät hiukset

Suihkussa irtoavat hiukset, jotka jää ensin käteen, myöhemmin mahdollisesti jalkaan ja jotka lopulta pitää putsata pois lattiakaivon päältä. Ihan vitusti yök. Niin monta kertaa, etten jaksa kirjoittaa. Mulla oli ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan vaihe, kun imetyksen jälkeen ei lähtenyt hiuksia, mutta se ilo oli kovin lyhyt ja nyt on jo uusi kierros menossa.

6) Toisen hengitys omalla kaulalla

No se. Toisen hengitys omalla kaulalla tekee niin pahaa missä tilanteessa tahansa. Tulee sellainen pakonomainen kiemurtelu ja käsien heiluttelu eikä kyllä hyvässä mielessä.

7) Varpaat

Ihan helvetistä. Tää on tosi ristiriidassa myös sen kanssa, että mä tykkään olla ilman sukkia, vaikka se on tosi oksettavaa. Siis musta varpaat vois vaan tippua siinä kaks-kolmevuotiaana. Uutenavuotena etsin yhtä varvasmemeä mun siskolle, joka vihaa myös varpaita ja olisin voinut jättää tekemättä.

Lista voisi jatkua loputtomiin. Ötökät, likaiset mikrot, tiskikoneen täyttäminen, yleiset vessat ja miljoona muuta asiaa, mutta tässäpä nää kotona esiintyvät ällötykset. Mikä teillä on inhokkilistan ykkösenä? Jostain syystä mä tykkään ihan kauheesti enemmän tosta lasten magneettitaulusta...


2.1.2018

VAUVAKIRJA(T): PARAS TARINA MINUSTA

Kerroin teille 3,5 vuotta sitten esikoisen Paras tarina minusta -vauvakirjasta, joka on nyt meidän kaikilla kolmella lapsella. Jossain vaiheessa hurahdin vauvakirjoihin niin täysin, että ostin esikoiselle uuden ja täytin sen paremmin sekä siistimmin kohta kohdalta. Lisäilin vähän yksityiskohtia ja siirsin kuvat uuteen kirjaan päällystäen ne samalla kontaktimuovilla. Kirja on ollut huippu, mutta mulle iski paniikki, kun esikoisen kirjasta täytettäviä kohtia ovat enää uimaan oppiminen, päiväkoti sekä muutama rivi vapaata tekstiä 5-vuotiaasta ja tämän jälkeen kirja olisi valmis - ja sehän ei käy, jos voi lähes kutsua harrastavansa vauvakirjojen täyttöä. Kirjoja googletellessa mua vaivaa se, etten tiedä tämän tarkkaa sisältöä enkä tiedä viitsinkö sellaista sitten edes tilata ja monesti oon saanut laittaa sivu sivulta kuvia milloin kenellekin, ja siksi mä haluan jakaa teille tämän Paras tarina minusta -kirjan nyt sisällöltään kannesta kanteen, jos joku tätä etsii ja miettii onko se sisällöltään itselle kiva.


Kirjan ensimmäinen sivu on päähenkilön nopea nimeäminen kuvan kera, mutta mä lisäsin tähän myös kuvan päivämäärän, jotta ei sitten vanhana tarvitse arvailla, että miten vanhoja niissä mahdetaan olla.


Päähenkilön jälkeen alkaa varsinainen tarina, joka lähtee jo ajasta, jolloin vanhemmat tapasivat. Kirjassa kysytään vanhempien nimiä, annetaan tilaa kertoa itsestä ja sitä kautta päästään siihen, miten sitä sitten oikein tavattiin.


Vanhempien tapaamisesta päästään raskauden kulkuun kysyen ensin äidin sekä isän painonnousua raskausaikana. Aukeamalla on paikka masukuvalle ja ultrakuvalle, joihin kumpaankin oon lisännyt tarkat raskausviikot. Meidän lapsilla on ollut myös omat masunimensä ennen rakenneultraa ja nimen paljastamista, ja ultrakuvien ylle oon lisännyt lauseet "Vatsassa minua kutsuttiin Dinoksi/Pavuksi/Sisuksi". Ultrakuvan alta löytyy vähän tilaa kertoa siitä, miten raskaus sujui.


Odotuksen jälkeen tulee luonnollisesti Nyt olen täällä! -sivu, jossa kysytään laskettua aikaa, syntymäpäivää, aikaa, viikonpäivää, horoskooppia, säätä ja sitä mitä muuta tapahtui samana päivänä. Sivulla on paikka syntymäilmoitukselle sekä synnärillä olleelle rannekkeelle. Seuraavalta sivulta löytyy paikka nopealle ja ytimekkäälle synnytyskertomukselle ja mulla on kyllä tehnyt to-del-la tiukkaa, kun oikeasti saisin kirjoitettua aiheesta muutaman aukeaman.


Seuraava aukema alkaa kotiutumispäivästä, kysytään osoitetta, sitä miltä kotona näyttää ja annetaan koko sivun verran tilaa kuville kotoa.


Ensimmäiset kuukauteni -otsikon alta löytyy teksti "Päivärytmimme ja mitä kaikkea teemme". Toisella sivulla puolestaan on otsikko Nimeni on, jonka alla on kohdat "Nimeni on..., koska", "Minua kutsutaan", "Muita vaihtoehtoja, joita vanhempani miettivät", "Jos olisin ollut poika/tyttö, nimeni olisi ollut", "Tässä kerron siitä juhlapäivästä, kun sain nimeni" sekä "Kummitäti/kummisetä/sylikummi".


Seuraavan aukeaman aihe pyörii sen ympärillä, miltä vauvana näytti: silmien- ja hiustenväri, yhtäläisyys vanhempiin, ketä muistutti muiden mielestä, erityiset tuntomerkit ja tietenkin syntymämitat, mitä voisi musta olla jo muutama aukeama aiemmin.


Kaikki sanoi toisen lapsen kohdalla, etten tule täyttämään enää vauvakirjaa, mutta niin vaan vielä kolmaskin täyttyy samaa vauhtia kuin se ensimmäinen. Tällä aukeamalla on paikka käden- ja jalanjäljille sekä hiussuortuvalle, joihin jokaiseen lisään/oon lisännyt iän lisäksi myös tarkan päivämäärän. Tarkat päivämäärät löytyy seuraavaltakin sivulta, jossa kysellään ensimmäisiä juttuja, kuten hymyä ja ensiaskelia. Haluan muistaa kaiken, joten oon lisäillyt tämän sivun täyteen omiakin juttuja.


Tykästyin tässä kirjassa aukeamaan, jossa on kohtien "Tällainen olin vauvana" ja "Uhmaiässä yhteen otettiin ennen kaikkea näistä" lisäksi muutama rivi jokaista ikävuotta kohden viisivuotiaaksi asti.


Sukulaiseni-aukeamalta kysytään sisaruksia, isovanhempia sekä serkkuja ja muita läheisiä pienen kuvatilan kanssa.


Kirjasta löytyy myös vähän ehkä hassusti täytettävä sukupuu. Ylhäällä on tilaa pienelle omalle kuvalle, johon meillä esikoinen on piirtänyt maailman suloisimman, pörrötukkaisen itsensä. Alalaitaan lisäsin kuvan päivämäärän ja kaipailisin muutenkin enemmän tilaa sukupuuhun, koska syntymäpäivien lisäksi aion merkata näihin kuolinpäivät.


Minä syön -aukeamalta löytyy kohdat "Näin pitkään sain äidinmaitoa tai vastiketta", "Söin itse ensimmäisen kerran", "Juon mieluiten", "Hyvää", "En missään nimessä juo", "Ällöttävää" sekä "Muita jännittäviä ruokakokemuksia", mutta mä olen lisäillyt sivulle myös mm. mitkä olivat ensimmäiset soseet ja milloin ne aloitettiin.


Seuraavilla sivuilla on puheenkehityksest. Kysellään ensimmäisiä sanoja ja niiden merkityksiä, mitkä olivat seuraavat sanat ja millä nimellä kutsuu itseä ja muita. Toiselta sivulta löytyy hauskoja sanoja ja mitä laulaa mieluiten. Mä saisin kirjoitettu poikien letkautuksista varmaan kirjan, mutta kaikilta löytyy omat pienet vihot, joihin kirjoitan kuukausittain hauskimpia juttuja.


Suosikeista löytyy vähän kaiken laista: Lelua, kavereita, musiikkia, kirjoja, ohjelmia ja vaatekaapin sisältö.


Lempipuuhiani-sivulla keskitytään ensimmäisiin leikkeihin, isompana leikittyihin leikkeihin, metkuihin, pyörällä ajamiseen, uimiseen suosikkiurheilulajiin sekä siihen, mikä kirjan päähenkilöstä tulee isona. Näistäkin saisin kirjoitettua aina yhdestä ikävuodesta kokonaisen aukeaman verran.


Myös päiväkodille löytyy oma sivunsa ja tämä onkin ainoa, joka esikoisen kirjasta vielä puuttuu. Seurakunnan kerhon alkamisen oon sivun alalaitaan merkinnyt.


Kesälomareissuista oon kirjoittanut sen minne ollaan menty, milloin ja kenen kanssa. Kaikkien kirjoihin oon myös liimannut ensimmäiset laivaannousukortit kesän laivareissulta.


Kirjan viimeiset sivut liittyvät päähenkilön syntymävuoteen ja sisältää reilu kolmekymmentä kysymystä otsikkojen Politiikka ja Talouselämä, Urheilu, Ruoka, Ruokakaupan hintoja, Vuoden kulttuurihuvit vanhempieni mielestä ja Tämän vuoden trendeinä -alta.


Kaiken tämän jälkeen kirjassa alkaa kahdeksan tyhjää, kuvin varustettua sivua, joihin on mahdollisuus kirjoittaa omia höpinöitä. Mä olen kirjoittanut sivuille lisää ristiäisistä, ensimmäisestä joulusta ja uudesta vuodesta, nukkumisesta sekä hampaiden puhkeamisesta.


Kirja päättyy kahteen muovitaskuun, joihin oon säilönyt mm. kaiken. Löytyy kontaktimuovilla päällystettyä raskaustestiä, lehdestä leikattua syntymäilmoitusta ja kuvaa lehdestä. On kastetodistukset, itse tehdyt hammaskartat, neliapilat, ultrakuvat ja blogista tulostetut syntymäkertomukset. N:llä on tulostettuna myös synnytyksestä tehty uutinen (Me Naiset & MTV) ja mun raskausaikana kirjoittama kirje hälle.


Ja koska esikoisen lähes täynnä oleva vauvakirja ei sovi mulle, päädyin googlettelemaan näitä uudemman kerran ja ihan pian jo klikkasin ostoskoriin kolme kappaletta kirjoja, jotka kestävät täysi-ikäisyyteen asti, ettekä usko millä innolla mä niitä aloin täyttelemään. Niin lenteli kuulkaa sormia napsauttamalla kaikki tiedot mm. siitä, mitä esikoinen sai synttärilahjaksi 1-vuotiaana. En tiedä miten monta vuotta mun pää olisi näitä tietoja vielä kerännyt, mutta nyt ne ainakin on tallessa. Kirja on tätäkin pidempi, mutta jos mä keksin tavan ja jos jaksan nähdä vaivaa blogiin niin saatan tehdä vielä joskus postauksen...