30.11.2017

MEIÄN KOTTO

Blogin loppuminen on ollut tosi paljon mielessä viime aikoina ja kun lähtölaskenta on tavallaan jo alkanut, mietin mitä mä haluaisin vielä sanoa tai ketä kiittää. Mulle tuli yksi paikka ja yksi henkilö mieleen ja kun mä sitä siinä suihkun alla seistessä pohdiskelin niin 20 minuutin aikana olin luonnostellut koko postauksen päähäni ihan alusta loppuun. Näiden vuosien aikana oon oppinut sen, että jos joku teksti tulee luotua ilman ajatuksia niin sen kuuluu nähdä päivänvalo. 

En tiedä muistatteko mun TSM - Äiti on äidille enkeli -postausta, mutta mulle se on jäänyt hyvinkin mieleen ja kaikista kyseisen ryhmän kommenteista mun sydämeen painui tuolloin ehkäpä ikuisesti kommentti, jossa mulle täysin vieras ihminen oli valmis tulemaan meille, hälle itselle täysin vieraaseen paikkaan, kantamaan täysin vierasta, raastavaa koliikki-itkua itkevää vauvaa, jotta mä saisin hengähtää. Hän on mun oma imetys-, kantoväline sekä synnytysidoli ehkä siksi, että ne on kaikki mulle niin tärkeitä asioita. Monesti oon vaan miettiny, et vitsi mikä muija!

Miten tää sitten liittyy tähän kaikkeen? Samalla tapaa kuin mm. laiva, iltatoimet, vaatekauppa, siivous, kotieläintila, markkinat, ruokakauppa, uimaranta, ulkoleikit, neuvolamatkat, Muumimaailma, kirpputorit, mökkireissu, metsälenkit ja monen monta muuta asiaa liittyvät toisiinsa. Niitä kaikkia yhdistää Marsupin pikaneliöliina!

Lapsi lapselta oon oppinut vaatimaan asioilta enemmän ja niin kävi myös kantovälineiden kanssa. Esikoista kannoin Baby Björnissä ongelmitta. Toisen kanssa sitten jo vähän pyörittelin silmiäni sen suhteen ja kannoin vain välttämättömät tehden huivilla omia parannuksia. Kolmannen kanssa en aikonut enää koskea koko reppuun, ellei olisi todella pakko. Kesällä mua alkoi seurata Instagramissa joku, jonka profiilia en sen enempää tutkinut. Klikkasin profiilista vain suoraan osoitteeseen www.kotto.fi, koska mietin, että mikä ihme on Kotto. Ensivilaisulla rakastuin Marsupin pikaneliöliinaa ja juurikin Turun Seudun Mameista (TSM) kyselin kokemuksia ja Tuuli, joka oli sen instatilinkin takana, tuli heittämään kommenttia. 

Mun Kotto, sun Kotto, meiän Kotto. Kantovälineisiin ja kantamiseen erikoistunut verkkokauppa ja viihtyisä, pieni perhepuoti, josta löytyy vaikka ja mitä omaksi tai vuokralle. Kun mä olin törmännyt Kottoon, hymähdellyt hetken sille, että tajusin Tuulin olevan Tuuli ja kiinnostunut Marsupista, uskaltauduin kysymään, josko meillä olisi kaupan aukiolojen ulkopuolella mahdollisuus lainata pikaneliöliinaa laivareissua varten hätäisellä aikataululla. Saatiin sovittua aika ja vaikka Marsupi kuulosti pikaneliö_liinan_ takia yhdeltä solmulta, oli Tuuli opettanut tämän käytön pian sekä mulle, että Aleksille. Oon vieläkin niin kiitollinen siitä, että meihin jaksettiin käyttää aikaa ja saatiin rauhassa tutustua kantovälineeseen eikä reissu ollut mikään tässä tää ja morjes -juttu. 

No mikä se pikaneliöliina on? Löytyy sekä Marsupi Standard sekä Marsupi Breeze, joista meillä on jälkimmäinen. Breeze on Standardin superkevyt ja pellavasekoitteinen versio, jonka paino on alle 300 grammaa. Superkevyt, superkiva, superhelppo ja superhalpa, jos vertaa moniin kantoreppuihin. Ei klipsejä ja klipsuja, muttei sidontojakaan, jotka saa mun pään pyörälle pelkästä ajatuksesta. Myönnän, että ajattelin alkuun vähän nojuujuu tyylillä siitä, miten hyvä tää voi olla, mutta tosi nopeesti sain huomata, että kaikki se on totta. BB:n repussa hartiat kipeytyi lyhyenkin kantamisen jälkeen, mutta Marsupi on niin kevyt ja pehmeä, etten edes tunne sitä. Mä myös pelkäsin jo etukäteen, etten varmaan jaksaisi kantaa N:ää paria kuukautta pidempää, mutta tyttö on nyt reilu viisi kuukautta ja 7,4 kiloa enkä huomaa eroa siihen parin viikon ikäiseen neitiin, jonka kanssa tätä harjoittelin. Marsupi on meillä edelleen ja vaikka N viihtyy lattialla niin hyvin, ettei pikaneliöliinaa tarvita enää päivittäin arkisissa asioissa kotona, on se käytössä joka viikko ja mukana aina, kun astun ulko-ovesta kotipihaa pidemmälle. Omat, ennen raskautta olleet mitat ovat jossain kaaaaaukana tulevaisuudessa ja kymmenen jäljellä olevaa raskauskiloa tekee aika huonokuntoiseksi pullamössöksi, mutta uskon, että hyvällä kantovälineellä jaksan kantaa ensi kesään, sinne 1-vuotiaaksi asti.

Kotto löytyy netistä www.kotto.fi, Facebookista @Kotto - perhepuoti ja Instagramista @Mun_Kotto. Notta eipä mulla muuta. Halusin vaan päästä vielä avaamaan suuni sen suhteen, että mää <3 Tuuli, mää <3 Kotto ja mää <3 Marsupi Breeze pikaneliöliina. Postausta ei ole toteutettu yhteistyössä, vaan mä päätin kirjoittaa tän kaiken omasta tahdostani, koska Tuuli on kaiken näkyvyytensä enemmän kuin ansainnut ja mulla oli vielä hetki mahdollisuus sitä antaa. Kiitos. 

(Kuva 10/17 Vauva-lehdestä. Pikku-N ja Kotton Tuuli. Lehden kuva @Pimiö Lounge.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti