30.11.2017

MEIÄN KOTTO

Blogin loppuminen on ollut tosi paljon mielessä viime aikoina ja kun lähtölaskenta on tavallaan jo alkanut, mietin mitä mä haluaisin vielä sanoa tai ketä kiittää. Mulle tuli yksi paikka ja yksi henkilö mieleen ja kun mä sitä siinä suihkun alla seistessä pohdiskelin niin 20 minuutin aikana olin luonnostellut koko postauksen päähäni ihan alusta loppuun. Näiden vuosien aikana oon oppinut sen, että jos joku teksti tulee luotua ilman ajatuksia niin sen kuuluu nähdä päivänvalo. 

En tiedä muistatteko mun TSM - Äiti on äidille enkeli -postausta, mutta mulle se on jäänyt hyvinkin mieleen ja kaikista kyseisen ryhmän kommenteista mun sydämeen painui tuolloin ehkäpä ikuisesti kommentti, jossa mulle täysin vieras ihminen oli valmis tulemaan meille, hälle itselle täysin vieraaseen paikkaan, kantamaan täysin vierasta, raastavaa koliikki-itkua itkevää vauvaa, jotta mä saisin hengähtää. Hän on mun oma imetys-, kantoväline sekä synnytysidoli ehkä siksi, että ne on kaikki mulle niin tärkeitä asioita. Monesti oon vaan miettiny, et vitsi mikä muija!

Miten tää sitten liittyy tähän kaikkeen? Samalla tapaa kuin mm. laiva, iltatoimet, vaatekauppa, siivous, kotieläintila, markkinat, ruokakauppa, uimaranta, ulkoleikit, neuvolamatkat, Muumimaailma, kirpputorit, mökkireissu, metsälenkit ja monen monta muuta asiaa liittyvät toisiinsa. Niitä kaikkia yhdistää Marsupin pikaneliöliina!

Lapsi lapselta oon oppinut vaatimaan asioilta enemmän ja niin kävi myös kantovälineiden kanssa. Esikoista kannoin Baby Björnissä ongelmitta. Toisen kanssa sitten jo vähän pyörittelin silmiäni sen suhteen ja kannoin vain välttämättömät tehden huivilla omia parannuksia. Kolmannen kanssa en aikonut enää koskea koko reppuun, ellei olisi todella pakko. Kesällä mua alkoi seurata Instagramissa joku, jonka profiilia en sen enempää tutkinut. Klikkasin profiilista vain suoraan osoitteeseen www.kotto.fi, koska mietin, että mikä ihme on Kotto. Ensivilaisulla rakastuin Marsupin pikaneliöliinaa ja juurikin Turun Seudun Mameista (TSM) kyselin kokemuksia ja Tuuli, joka oli sen instatilinkin takana, tuli heittämään kommenttia. 

Mun Kotto, sun Kotto, meiän Kotto. Kantovälineisiin ja kantamiseen erikoistunut verkkokauppa ja viihtyisä, pieni perhepuoti, josta löytyy vaikka ja mitä omaksi tai vuokralle. Kun mä olin törmännyt Kottoon, hymähdellyt hetken sille, että tajusin Tuulin olevan Tuuli ja kiinnostunut Marsupista, uskaltauduin kysymään, josko meillä olisi kaupan aukiolojen ulkopuolella mahdollisuus lainata pikaneliöliinaa laivareissua varten hätäisellä aikataululla. Saatiin sovittua aika ja vaikka Marsupi kuulosti pikaneliö_liinan_ takia yhdeltä solmulta, oli Tuuli opettanut tämän käytön pian sekä mulle, että Aleksille. Oon vieläkin niin kiitollinen siitä, että meihin jaksettiin käyttää aikaa ja saatiin rauhassa tutustua kantovälineeseen eikä reissu ollut mikään tässä tää ja morjes -juttu. 

No mikä se pikaneliöliina on? Löytyy sekä Marsupi Standard sekä Marsupi Breeze, joista meillä on jälkimmäinen. Breeze on Standardin superkevyt ja pellavasekoitteinen versio, jonka paino on alle 300 grammaa. Superkevyt, superkiva, superhelppo ja superhalpa, jos vertaa moniin kantoreppuihin. Ei klipsejä ja klipsuja, muttei sidontojakaan, jotka saa mun pään pyörälle pelkästä ajatuksesta. Myönnän, että ajattelin alkuun vähän nojuujuu tyylillä siitä, miten hyvä tää voi olla, mutta tosi nopeesti sain huomata, että kaikki se on totta. BB:n repussa hartiat kipeytyi lyhyenkin kantamisen jälkeen, mutta Marsupi on niin kevyt ja pehmeä, etten edes tunne sitä. Mä myös pelkäsin jo etukäteen, etten varmaan jaksaisi kantaa N:ää paria kuukautta pidempää, mutta tyttö on nyt reilu viisi kuukautta ja 7,4 kiloa enkä huomaa eroa siihen parin viikon ikäiseen neitiin, jonka kanssa tätä harjoittelin. Marsupi on meillä edelleen ja vaikka N viihtyy lattialla niin hyvin, ettei pikaneliöliinaa tarvita enää päivittäin arkisissa asioissa kotona, on se käytössä joka viikko ja mukana aina, kun astun ulko-ovesta kotipihaa pidemmälle. Omat, ennen raskautta olleet mitat ovat jossain kaaaaaukana tulevaisuudessa ja kymmenen jäljellä olevaa raskauskiloa tekee aika huonokuntoiseksi pullamössöksi, mutta uskon, että hyvällä kantovälineellä jaksan kantaa ensi kesään, sinne 1-vuotiaaksi asti.

Kotto löytyy netistä www.kotto.fi, Facebookista @Kotto - perhepuoti ja Instagramista @Mun_Kotto. Notta eipä mulla muuta. Halusin vaan päästä vielä avaamaan suuni sen suhteen, että mää <3 Tuuli, mää <3 Kotto ja mää <3 Marsupi Breeze pikaneliöliina. Postausta ei ole toteutettu yhteistyössä, vaan mä päätin kirjoittaa tän kaiken omasta tahdostani, koska Tuuli on kaiken näkyvyytensä enemmän kuin ansainnut ja mulla oli vielä hetki mahdollisuus sitä antaa. Kiitos. 

(Kuva 10/17 Vauva-lehdestä. Pikku-N ja Kotton Tuuli. Lehden kuva @Pimiö Lounge.)

29.11.2017

PARIT NEUVOLAT

Surpriiiiiiiiiiise!! Mä en siis enää käsitä, miten neuvolajuttujen kirjoitus voi olla aina yhtä suuren aikaansaamattomuuden takana. Viime neuvolassa ei ollut mitään niin ihmeellistä, että kun mä en saanut siitä kolmeen viikkoon kirjoitettua, päätin venyttää vielä viikolla ja kirjoittaa 4- ja 5-kuukautisneuvoloista samalla kertaa. 4kk-neuvolassa saatiin korttiin teksti "Suloinen, tarkkaavainen tyttö. Kasvaa hyvin. Sydän, keuhkot, vatsa, silmät, lonkat terveet. Jäntevä tyttö." Painoa oli nyt tullut vain noin 300 grammaa kuussa, mutta se laitettiin sen piikkiin, että alkuun painoa tuli niin hurjasti, että se alkaa tasoittumaan ja hakemaan omaa käyräänsä - ihan kuten vain paria päivää aiemmin veikkailin. 4kk-mitat olivat seuraavat...

4 kuukautta (3 kuukautta).
7 350 grammaa (7 090 grammaa).
64,9 senttiä (62,3 senttiä).
41,5 senttiä (40,6 senttiä).

Tänään meillä puolestaan oli N:n 5kk-neuvola, jossa korttiin tuli teksti "Tyytyväinen vauva. Saa rintamaitoa omaan tahtiin. Hyvä päivärytmi. Kääntyy ja pyörii navan ympäri. Kasvua hieman niukemmin. Kiinteitä voi hiljalleen aloitella." Mitat tosiaan kertoivat seuraavaa:

5 kuukautta (4 kuukautta).
7 460 grammaa (7 350 grammaa).
65,6 senttiä (64,9 senttiä).
42 senttiä (41,5 senttiä).

Kasvu oli siis kaikkien mittojen osalta hidastunut. Painoa oli tullut kuukaudessa vain reilu 100 grammaa ja pituuttakin vain millejä. Juuri tässä on syy, miksi mä rakastan tätä alkuperäistä terkkaa! Aiemmat terkat, sijaiset ja sijaisten sijaiset olisi varmaan kädestä kiinni pitäen saattanut perunakaupoille. Nyt mulle tokaistiin nätisti, että nää alkaa tässä iässä kuluttamaan niin paljon ja että vähäinen paino saattaa kertoa siitä, ettei pelkkä maito enää riitä. Perunakaupoille ei kuitenkaan tänään jouduttu, ei tällä viikollakaan. Seurailen tässä vielä neidin valmiutta rauhassa, alan pikkuhiljaa tekemään soseita sopivissa väleissä ja laitetaan syöttötuoli pehmusteineen kuntoon. Ehkäpä parin viikon päästä katsellaan mitä mieltä N on.

Seuraava neuvola olisi jo parin viikon päästä oleva 6kk-ryhmäneuvola, mutta E:n aikana siitä ei ollut mitään hyötyä ja tämäkin on jo ysiltä, joten ei taida unikeko olla edes hereillä ja varataan oma aika. Miten tää nyt ylipäätään lähenee tätä vauhtia sitä puolen vuoden ikää?

28.11.2017

LET'S PAWTY (RYHMÄ HAU -SYNTTÄRIT)

1-vuotissynttäreillä teemana oli Muumi, 2-vuotissynttäreiden teemana Late Lammas ja 1+3-vuotissynttäreiden teemana Ti-Ti Nalle. Mä olin ensin vahvasti sitä mieltä, että teemat on nyt teemailtu, kun lapsia on kolme, mutta päässä naksahti jälleen kerran ja koska Ryhmä Hau - tai Nihhau - on molempien suuressa suosiossa, oli mun pakko saada pitää pojille yhdet 2+4-vuotissynttärit Ryhmä Hau -teemalla. 


Valittiin Ryhmä Haun hahmoilta muutama teemaväri ja koottiin pöytä Sampan punaisen, Vainun sinisen sekä Rollen keltaisen mukaan. Koristeluun riitti värien mukaiset ilmapallot, lightbox ja lasten kanssa askarreltu viiri, sekä omasta takaa löytyvät lelut. 


Tarjolla meillä oli Rollen lihakakku (voileipäkakku), puppy poop (marenkeja), pup-corneja (popcorneja), Vainun pehmonalleja (nallekarkkeja), lumitassuja (lumipanttereita), pentupoppoon (täyte)kakku ja poikien lempparijuttu, eli Haltin jääjuomaa, joka todellisuudessa oli ihan vain elintarvikevärillä värjättyä Spritea. Puppy poop oli nimensä mukaisesti syvältä ja toisena päivänä ne ei sitten onnistuneetkaan, joten jäi kokonaan pois tarjoilusta.


Hetkeksi mulle tuli jo olo, ettei enää ikinä yksiäkään synttäreitä yhdelläkään teemalla, vaan ens kerralla eripari kupit, valkoiset kertislautaset ja pelkkä kakku pöytään, mut kyllä mä nyt ehkä vähän haluisin jo googletella, että mitähän kivaa me tolle perheen prinsessalle kehitellään ens kesälle. 

27.11.2017

LAHJAVINKKI ISÄLLE / ISOISÄLLE: APUKÄDET

Mä tyhjentelen tällä hetkellä luonnoksista vanhoja postauksia ja lisäilen niitä, joita voisin kuvitella vielä joskus julkaisevani ja vastaan tuli pikaisena postauksena tämä. En tykkää antaa mitään ylimääräistä roinaa lahjaksi, joten olin jo ajatellut, ettei mun isä saa tänä vuonna isänpäivälahjaa lainkaan. Pyörittelin mielessä kaikkea käyttötavaraa ja mulle tuli mieleen työhanskat, joita tiedän mun isän käyttävän usein pihatöissä. Passitin Aleksin hanskaostoksille ja itse asiassa samalla reissulla tää haki mulle tekstiiliväriä, joilla me painettiin kolmiin hanskoihin papalle apukädet. Esikoisen kanssa kirjoitettiin pakettiin lappu "Tässä kolmet apukädet sulle, oothan sentään PARAS PAP(P)A mulle". En tiedä oliko nää saajalle oikeesti hitti, mutta käyttöön ainakin pääsi ja tällaiselle krääsänvihaajalle oli yhtä mieltä hivelevää kuin meidän tekemät tiskirätit äitienpäivänä.

26.11.2017

VIELÄ YHDET VIISI KUUKAUTTA

N täytti tänään viisi kuukautta ja on aamuisin oikea pieni ilopilleri. Nälkäitkun sijaan tyttö heräilee iloisena jutellen ja kasvoille leviää suuri hymy, kun tämä kuulee tutun äänen sanovan ensimmäisen sanan ensimmäisen tavun.  

Kuukaudessa N on oppinut pyörimään akselinsa ympäri ja tekee sen todella nopsaan huomaamattomasti. Viime aikoina tää on myös kääntynyt joitain kertoja vatsalta selälle, mutta se on ihan satunnaista, joten en vielä tiedä onko kääntyminen ollut vahinko. Omat varpaat ja äänen käyttäminen on tosi IN. Huuda, huuda ilosta, huuda, huuda vapaudesta ja sitä rataa. Vähän odotan jo syöttötuoli-ikää, koska tää on nyt siinä iässä, et syödessä on aika mahdoton pitää sylissä, kun toinen kiskoo lattialle kanakorit, jogurtit, lusikat, tyhjät lautaset ja kaiken, mistä saa pienenkin otteen.

Vaippoina käytössä on Liberon vikat 3-koon vaipat sekä hetkittäin avattu 4-koon paketti. Vaatteina on lähinnä 68 senttiset, mutta meidän pitäis ehtiä ihan pian kiertämään kirppiksiä tai kauppoja ja haalia kaappi täyteen 74 senttistä. En käsitä missä on mun vauva!

Täysimetys on nyt jatkunut viiden kuukauden ikän asti (!! <3) ja seuraavan kuukauden aikana tulee aika maistella kiinteitä. En vielä tiedä aloitetaanko ne viikon vai neljän viikon kuluttua. Ajankohta riippuu suurilta osin siitä, milloin N on valmis istumaan, eli saadaanko jo keskiviikon neuvolassa lupa harjoitella tuettuna istumista vai odotellaanko vielä sinne puolivuotiaaksi asti. Myös tytön omat valmiudet vaikuttaa asiaan. E:n aikana stressasin asiaa jonkun verran, mutta nyt oon taas yhtä lasta viisaampi enkä kauhistu siitä, jos syöttötuolissa oleminen ei nappaa tai N potee suurta lusikkavihaa. 

Kirjoitin ihan juuri meidän turkulaisten WhatsApp-ryhmään, että toivottavasti neuvolasta tulevat rokotukset eivät vedä unirytmejä sekaisin, sillä N alkaa iltamaidolle noin 20:30 ja siirtyy siitä joko hereillä tai nukkuen omaan sänkyyn. "Huonoina" öinä tämä herää 01 aikoihin ja hyvinä vasta 04 - 07 välillä. Jos mä olen riittävän hereillä niin lasken N:n syötön jälkeen takaisin omaan sänkyyn, mutta aika usein oon ihan kujalla ja tää jää viereen nukkumaan enkä sitten tiedä syökö loppuyönä vaiko ei.

Tukka takana ja elämä edessä! Ja nyt en tarkoita, että sitä tuolta takaraivosta enää ihan hirveitä määriä löytyis. Lähinnä sen tukan olemassa oleminen alkaa olla takana, hahah.

15.11.2017

2- & 4-VUOTIAAN DIY-JOULUKALENTERI

Pari vuotta sitten tein esikoiselle joulukalenterin pilttipurkeista, mutta viime vuonna olin laiska ja ostettiin tälle vaan suklaakalenteri eikä pienempi osannut kaivata omaa, kun suklaat syötiin salassa. Tänä vuonna mä päätin olla taas vähän viitseliäämpi ja oon kehitellyt uuden DIY-kalenterin pilttipurkkikalenterin tilalle. Itse kalenteriin tarvitsin vain kehykset, lankaa, pyykkipoikia ja A4-paperia. Vedin nitojalla langat kiinni kehyksiin, maalailin puiset pyykkipojat mustiksi ja taittelin paperista aina kaksi pientä taskua, joihin oon lisännyt numerot sekä jotain muuta pientä.  Instastoorien puolella olitte kiinnostuneita tietämään pussukoitten sisällön ja 2- ja 4-vuotiaiden joulukalenteri pitää tänä vuonna sisällään...

1) Banaanilastuja, sillä ne ovat kummankin pojan herkkua.
2) Joulukorttien askartelua. Aiempina vuosina ollaan tehty reki-/enkelikortteja, pingviinikortteja sekä porokortteja ja oon suunnitellut ottavani lapset tänäkin vuonna mukaan askarteluun.
3) Muumi-kylpylelut, koska musta tuntuu, ettei niitä voi olla liikaa. 
4) Tarrakirjat. Esikoisella onkin jo omansa, josta pienempi on ollut kateellinen, mutta se alkaa olla täynnä, joten molemmat on varmaan iloisia näistä. 


5) Piltti-patukat. Isompi on saanut näitä välillä kerhoon evääksi ja musta on kivempi laittaa jotain vähän terveellisempää herkkua.
6) Haudottavat munat. Mä en vaan vielä tiedä millaiset... Tykkäisin sellaisista, joita haudotaan vedessä pari päivää, mutten tiedä löytyykö sellaisia? Lelulehdestä bongasin Hatchimalsit ja nekin voisi olla kyllä kivoja, kun meiltä löytyy muutenkin pikkukoiria ja vähän muita eläimiä.
7) Rusina-askit, samasta syystä kuin kohta 5.
8) Pienet muoviset eläimet vähän samasta syystä kuin kohta 6. Molemmat varmasti tykkäisi omista Schleich-eläimistä.
9) Joulukoristeiden laittaminen on myös yksi luukusta paljastuva juttu. Mä en oo niin innostunut joulusta, että laittaisin koristeet marraskuun puolella, kuten osa naapureista.
10) Pulkkailu. Suomen talvessa. Luukkujen paikkoja pitää lopulta varmaan vaihtaa sen verran, että tän voi hoitaa pois alta heti ensimmäisenä (lue: ainoana) lumisena päivänä.
11) Pikkuautot, jotka tuskin kaipaavat selitystä.
12) Avaimenperät omiin takkeihin, reppuihin tai vaikka ihan vaan leikkeihin.
13) Tarroja, joita laittaa niihin uusiin tarrakirjoihin. Kirjat saadessa laitetaan toki vanhoja tarroja, mutta kiva saada myöhemmin myös ihan uusia.
14) Omenalastuja, joista kummatkin tykkää banaanilastujen tavoin.


15) Tatuointeja. Nää pennut on toisinaan kummasti kiinnostuneita meidän tatuoinneista ja toivoo silloin tällöin omia, joten tarkoituksena olis etsiä välillä jotain muuta kuin Ryhmä Hau -leimoja.
16) Mehukattirannekkeet tulee olemaan niiiin huippujuttu. Mehukatti on siis Turussa oleva HopLopin tyylinen paikka. Me laitetaan niitä rannekkeita tosi harvoin, joten viime kerran rannekkeet on jo kuudennessatoista luukusta ja pojat ymmärtää ne saadessaan, että mistä on kyse.
17) Ryhmä Hau -Petzit. Ne karkit omastakin lapsuudesta, tiedättehän? Aleksi löysi tällaiset Ryhmä Haut ja sen enempää miettimättä osti, joten ne sopii hyvin kalenteriin.
18) Purkkapötköt herkkujen vastapainoksi. Meillä syödään muutenkin enemmän pastilleja, joten purkka on ekstraa.
19) Lisää banaanilastuja, koska ne on nro1. Parivuotiaana esikoinen sai muitakin kuivattuja hedelmiä, mutta jouduin sitten vaihtelemaan niitä, kunnei tykännytkään ja nyt pelaan varman päälle, joten siksi näitä toistamiseen.
20) Muumi-kylpylelut. Paketti sisältää Muumipeikon, Niiskuneidin, Muumipapan sekä Muumimamman, joten annetaan ne kahdessa osassa.
21) Muumipatukat. Niitä lakupatukoita, joista äidille iskee kateus.
22) Leipominen, josta kertoo luukusta paljastuvat, uudet piparimuotit. Mä oon kyllä sitä mieltä, että hyvä taikina menee paistamisessa pilalle ja ollaan syöty jo kaksi taikinalevyä, mutta lapset tykkää tehdä.
23) Heijastimet. Tarkemmin sanottuna yritän metsästää heijastinteippiä tms, huopaa, hakaneulat ja lankaa, jotta voidaan askarrella kaikille omat mieluiset heijastimet.
24) Jotku Ryhmä Hau -jutut. Ehkä irralliset koirat tai sitten sellaiset pienet vehkeet, joista ei saa koiraa irti. Tai ehkä jotain ihan muuta niihin liittyvää. Selvinee sitten, kun ostetaan tarvittavat kalenterilahjat ja päästään kauppaan penkomaan ihan rauhassa.

Että sellaista! Toivottavasti joku sai edes yhden tai kaksi vinkkiä meidän kalenterista! Valmiista kalenterista tulee varmaan kuva tai jotain nimimerkin @NANNNASTI taakse.

13.11.2017

HYVÄÄ TAIVASTA

Kulunut kuukausi on ollut kenties pisin kuukausi koskaan. Kuukausi on tuntunut vuodelta, mutta samalla kaikki tuntuu tapahtuneen vasta eilen. Mä oon ollut onnellinen siitä, että oon saanut pitää kaikki läheiset näin pitkään täällä ja viimein särkenyt peilini. Ikävä ei ole koskaan oksettanut näin paljoa eikä kahtia murtunut sydän tunnu juuri miltään tuhansien sirpaleiden jälkeen. 

Oon valvonut öitä seuranani musertava epätietoisuus ja tuntenut surunkyyneleiden muuttuneen helpotuksenkyyneleiksi ja siitä takaisin. Luullut päässeeni kuoren taa turvaan kaikelta, mutta hajonnut kerta toisensa jälkeen uudestaan. Itkenyt sängyn vierellä saamatta sanottua oikein sanaakaan ja koskettanut kättä viimeisen kerran.

Mieli on käynyt tahtomattaankin läpi kaikki yhteiset hetket yksi kerrallaan vuosien varrelta ja mä oon jollain tapaan oppinut vähän omista, pienistä uskonasioista, joita ei koskaan ole ollut tippaakaan. Mulla on ollut hullu kohtaaminen tietyn henkimaailman kanssa. Tunsin asian 150 prosenttisesti, mutta järjellistä selitystä on turha etsiä. 

Lähes kaksi vuotta sitten musta kynsilakka vaihtui valkoiseen ja nyt on tullut hetkellisesti aika palata takaisin mustaan. Oon suunnitellut uuden tatuoinnin ja harjoittelut tekemään perinteiset kiharat sekä lettikiharat suoristusraudalla. Ajan madellessa oon odottanut aika rauhallisin mielin kuoren takana, mutta viimeisenä iltana murtunut jälleen. Mä oon tarkistanut kymmenen kertaa, että tarvittavat laput ovat kasassa ja katsonut sadasti, miten vaatteet ovat alusvaatteita myöden valittuna ja roikkuvat henkareissaan odottaen.

Ensimmäistä kertaa oon kokenut menetyksen, joka tuntuu liian lopulliselta. Oon diagnosoinut itselleni noin sata ja yksi tautia, ja varmistellut ”oireiden” olevan normaaleja. Mä oon kohdannut kuolemanpelon ja ahdistunut siitä, etten tiedä kenen aika on seuraavaksi ja miten pian ajat koittaa. Mieleen on muistunut, miksi oon aikoinani pelännyt rakastaa ja muistan pelätä taas hetken. 

Tuttu nimi ja puhelinnumero löytyy luettelosta, sillä odotan edelleen viestiä tai soittoa. Odotin syntymäpäiville. Jopa hautajaisiin. Odotan yhä ja tuskin lakkaan odottamasta. 

Oon hymyillyt hölmönä tietämättä itkenkö ilosta vai surusta, kun 4-vuotias esikoinen tahtoi piirtää korttiin hymyilevän enkelin vaaleanpunaisen hattaran kanssa. Kysyin tahtooko tämä välittää vielä viimeiset toivotukset ja terveiset, jos kirjoitan mallin ja niin uskomattoman tunneälykäs 4-vee tokaisi: Joo. Kirjoita äiti vaikka, et hy-v-ää ta-i-va-s-ta mum-mi. Ja sitähän me todella toivotaan sulle. Toivotaan enemmän kuin mitään muuta enää.

”Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan. Ja lohtu on mulle, että siellä on kaikki sulle.”