6.9.2017

ISOJEN POIKIEN MOODI (HEIPAT TUTEILLE)

E:n tuttiaikana oon kokenut olevani vuoden mutsi. Ensin siksi, että annoin tutin, vaikka en tahtonut ja sitten siksi, että siitä tutista luovuttiin heittämällä se vitutuksen vallassa ovesta takapihalle. Ei mennyt ihan niin nätisti kuin esikoisen kanssa luovuttaessa tutit yhdessä lintuvauvoille.

Vuodenvaihteesta lähtien tutti on ollut unitutti, mutta sitäkin tärkeämpi. Ensin pidin tavoitteena luopua unitutista ennen N:n syntymää, mutta kerrossänkyyn siirtymisen takia en halunnut toista suurta muutosta ja tutti jäi. Omasta unitutista huolimatta E on ollut kovin kiinnostunut N:n tuteista ja maistellut niitä sitten salaa. Yhtenä iltana mulla meni niin hermo tutin syömiseen, että tyynesti tokaisin heittäväni E:n tutin pois ja leikin viskaisevani sen takaovesta ulos. 

Tosi nopeasti mulle tulikin paha mieli siitä, että hoidin asian ihan paskasti ja yritin paikkailla tapahtunutta sillä, että oravaäiti hakee tutit poikasille. Illalla E nukahti sänkyyn tunnin sisällä, mutta itkeskeli aina välillä, yhteensä ehkä puolen tunnin ajan. Mun teki mieli hakea poika syliin ja antaa tutti takaisin, mutten voinut enää perua.

Seuraavana aamuna istuttiin aamupalalla, kun kaksi pientä oravaa juoksenteli takapihan puissa ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ja puhuttiin heti siitä, että ne oravat varmaan sai tutit illalla. Aamupäivällä lähdettiin ostamaan lahjaa, jonka oravat oli tuonut kauppareissun aikana takapihalle kiitoksena tuteista.

Tästä taitaa nyt olla tasan kaksi viikkoa ja päiväunille meno sujuu mutkattomasti, vaikka mä oon ollut jo kuukausia varma, että päiväunet loppuu siihen päivään, kun tuteista luovutaan. Illatkin on jees, vaikka pieni karkailu alkoikin pari iltaa tutittomuuden jälkeen. Eräs odotusryhmäläinen tokaisi osuvasti, että paheiden määrä on vakio. Oon ihan superiloinen, että tää on meidän Vaahteramäen Eemeliltä nyt ohi ja tää on tällaisessa isojen poikien moodissa eikä suuria muutoksia enää just nyt tule. Omalta osalta homma kusi, mutta E:stä oon ylpeä ja juttu oli ohi paljon helpommin kuin luulin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti