24.6.2017

JOKO JO VIKA (38+4 NEUVOLA)

Kuinka pitkällä: tänään 38+6, neuvolakäynnillä 38+4 (kuva 38+5).

Muut arvot: Verenpaine 122/77. Vauvan syke +150 ja liikkeet ++. Sf-mitta edelleen samat 28 senttiä, jonka se on ollut jo muutaman viikon. 

Muutokset vartalossa: Lisääntyneet arvet, jotka mua turhauttaa päivästä toiseen samoin, kuten muiden vähättely niiden suhteen. Mä tiedän, että niitä voisi olla paljon enemmän. Tiedän, että ne voisi olla suurempia. Tiedän, että ne voisi olla selvempiä. Siitä huolimatta, että muilla saattaa olla kaikkea edellä mainittua, se ei poista sitä asiaa, että mä koen mun arpien pilanneen mun mahani tällä hetkellä. Ehkä mä en ajattele asiaa enää kun näen miltä ne näyttää raskauden jälkeen, mutta nyt ajattelen. Masu myös roikkuu taas entistäkin alempana - samoin vauva!

Uni: Viimeisen viikon aikana oon valvonut ehkä viiten yönä seitsemästä kovien jomotusten takia tunteja. Viime yönä oli ensimmäinen kerta, kun kipu oli kohdunsuun paikkeilla niin kovaa, että hetken mietin mitähän tässä tapahtuu. Nopeasti mun ensimmäinen ajatus muuttui siihen, että sitten kun tapahtuu niin sänky pitää pedata.

Mielihalut: Vichyt! Ja Crazy face tai muut vastaavat karkit. En tiedä niiden nimiä, mutta hyviä silti.

Hermostuttaa: Toisaalta se, että oma terkka on kesälomalla, joten kohdunsuun tilanne on täysin pimentoa ja pelkään, että avaudun tällä kertaa yhtä helposti ja kivuttomasti, mitä E:stä. Toisaalta taas se, että joutuisinkin kolmen viikon kuluttua käynnistykseen.

Vaivat: Supistelee ja jomottelee kovin (yllätyyyyyyys). Muuten ei oikeesti oo kyllä mitään valittamista! Aleksi naurahti tänään, kun mä kiskaisin kinttuni altaan reunalle, jotta sain poistettua vanhat kynsilakat uusien tieltä. Tää maha on siis ihan kreisimöhkö, mutta silti tosi helppo. Ei puhettakaan siitä, etteikö jalka nousisi tai ettenkö taipuisi muuten (paitsi vauvan ollessa sopivassa asennossa, jolloin ei pysty nojaamaan eteenpäin). 

Erityistä: huomenna tasan viikko laskettuun aikaan. 

Mieliala: Kieltämättä vähän turhautunut. Mua ei niinkään turhauta itse raskaus ja tää sujuu tässä sivussa, mutta odottelu ja tekemättömyys turhauttaa. Aika kuluu tosi nopeesti ja silti mä kaipaan lisää tekemistä. Pyykit kuivuu narulla liian hitaasti ja sitä rataa.

Odotan: tuskin kaipaa selittelyä.

14.6.2017

PENTUJEN BANAANI-PÄÄRYNÄ-KAURAMUFFINSIT

Mä tykkään aina välillä kehittää noille pennuille jotain kivaa iltapalaa ja makaavat sämpylät sekä  etenkin puurorieskat on ihan hitti. Kävipä taas niin, että halusin keksiä näille jotain uutta, mutta kaapissa ei tuttuun tapaan ollut mitään ihmeellistä. Googletin ihan pienen hetken ja törmäsin ohjeeseen, jota lähdin soveltamaan ja näin meille löytyi uusi herkku, banaani-päärynä-kauramuffinsit.

Banaani-päärynä-kauramuffinseihin tarvitset:

3dl kaurahiutaleita
2tl leivinjauhetta
3 munaa
0,5dl maitoa
1rkl hunajaa
1tl suolaa
2tl kanelia
2 isoa banaania
1,5 päärynää

Sekoita kaurahiutaleet ja leivinjauhe, ja survo tavalla tai toisella jauhoksi. Meillä ei ihmevehkeitä ole, mutta sauvasekoitin kävi hyvin. Sekoita munat, maito, hunaja, suola ja kaneli sekaisin. Pilko banaanit ja päärynä sopiviksi paloiksi tai soseuta ne sauvasekoittimella aiemmin mainittujen kanssa. Lisää joukkoon kaurajauhot, sekoita, annostele muffinsivuokiin ja paistaa 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Mä tein näitä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla pelkällä banaanilla soseuttaen banaanin tehosekoittimella, mutta mun makuun muffinsit maistuivat liikaa kauralle ja liian vähän banaanille. Tänään tein näitä uudestaan lisäten joukkoon päärynää sekä jättäen tämän ja banaanin paloiksi ja omaan suuhun maistui jo paremmilta, mutten mä näitä jatkossakaan aio syödä maistamista enempää. Lapsille upposi kummatkin ihan hullulla tavalla ja siksi nää onkin nimenomaan pentujen muffinsit. Kunhan saadaan aikaiseksi ostettua niin mä haluan koittaa banaanin kaveriksi marjoja!

13.6.2017

VIELÄ KERRAN: KOTIUTUMISKAMPPEET

Mulla on ollut neidin kotiutumisvaatteet kaapissa jo pitkään, mutta koska valkoista pipoa ei ollut, vaikka sellaisen tahdoin, osasin odottaa vielä vaatteiden vaihtumista, kunhan se pipo löytyisi. Mä en edes tiedä mikä niistä ekoista vaatteista tekee niin erityiset (paitsi, että poikien tavoin säästän bodyn), että eri vaihtoehtoja jaksaa miettiä ja sovitella. J:n kotiutumisvaatteet ja säästetty body löytyy täältä, sekä E:n täältä.


N saa päälleen hempeän vaaleanpunaista, sydämiä ja rusettia. Tumppuina toimivat valkoiset sukat sekä Newbien pipo on KappAhlista, body ja raidalliset rusettisukat H&M:ltä, ja sydänhousut suoraan Lidlistä! Tuttinauha on saatu Tuttifrutti tuttinauhat Facebook-sivua ylläpitävältä Veeralta ja on yksi meidän kolmesta, ihanasta tuttinauhasta. Tuttifrutin helmet ovat silikonia ja näistä ihanista helmistä saisi tehtyä lukemattoman määrän erilaisia tuttinauhoja omien toiveiden mukaan. 


N:n kaapissa on vielä toiset kotiutumisvaatteet siltä varalta, että neidin jalkojen välistä tulisikin löytymään jotain, jota ei ultrassa havaittu. Postauksen vaatteet on nyt kuitenkin siirretty kaapista kaukalossa sijaitsevaan pussiin odottamaan h-hetkeä. Ylimääräisenä pussista löytyy N:lle oma hippo-balleriina ja lisäksi omanlainen rätti, jotka on myös perheen pikkumiehille ihan hirvittävän tärkeitä ja joiden kanssa nää on nukkuneet synnäriltä asti joka ikisen yönsä. Viileämpää ilmaa ajatellen löytyy villasukat ja ponchon, jonka suloisuutta ehdin jo testailla poikien Baby Bornin niskassa, hahah. Mä vähän hämmästyin eilen, kun tajusin, että milloin tahansa voi olla viimeinen ilta ilman vauvaa. Että jonakin iltana saatan mennä nukkumaan täysin tietämättömänä siitä, että aamulla meitä olisi jo yksi enemmän. Tää odotus on kyllä joka kerta ihan yhtä ihmeellistä. Ihan, siis ihan pian!

*Tuttinauha saatu yhteistyönä Tuttifrutti tuttinauhat kanssa. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.

11.6.2017

RASKAUS NUMEROINA

Kaksi viivaa.
Yksi todella epätoivoinen ilta.
Yksi tunteiden vuoristoradassa vietetty viikko.
Yksi umpikuja.
41 itkettyä minuuttia neuvolassa.
Kaksi pimeää polkua pois.
Yksi päätös.
Yksi rakastuminen.
Kolme ultraa.
46 kromosomia.
Viisi labraa.
Seitsemän neuvolaa.
Noin 12 järjettömän aamupahoinvointista aamua.
Viikolla 15 tunnetut liikkeet.
Viikolla 18 näkyneet liikkeet.
23 viikkoa supistuksia.
Yksi rauhallinen matkustaja.
Nolla valvottua minuuttia potkujen takia öisin (toisin kuin veljestään).
Vain yksi epämiellyttävä muljahdus kylkiluissa.
Pelkästään kaksi hullua mylläyshetkeä.
Kaksi odottavaa isoveljeä.
Aika monta muuta odottavaa ihmistä.
21 malttamatonta WhatsAppin synnytysryhmässä.
Arviolta noin 18 raskauskiloa.
28-senttinen sf-mitta.
100 senttiä vatsan ympäri.
Muutama raskausarpi (olisi kai ollut väärin säästyä vielä kolmannen kerran...).
37. raskausviikko täynnä.
Nolla päivää täysiaikaisuuteen.
92,5% raskaudesta kulunut.
Kolme viikkoa laskettuun aikaan.
21 päivää laskettuun aikaan.
504 tuntia laskettuun aikaan.
30 240 minuuttia laskettuun aikaan.
1 814 400 sekuntia laskettuun aikaan.
Melkein yhdeksän kulunutta kuukautta.
Yksi pieni, jonka näkemistä kaikki odottavat.

8.6.2017

10 SYNTIÄ

Mulla pyörii luonnoksissa muutamia ihan järjettömän vanhoja postauksia, jotka olisi ollut julkaisukelpoisia jo viime syksynä, mutta niiden julkaisu on vain jäänyt. Paikallisessa äitiryhmässä on kesäkuun ajan haaste jokaiselle päivälle ja tämän päivän haasteeseen kuului luopua yhdestä paheesta. Mulle tuli tämä postaus mieleen ja ajattelin sen nyt viimein julkaista. Kun Kolmistaan-blogin Karoliina päätti kertoa blogissaan kymmenen syntiään mua huvitutti enkä voinut olla listaamatta omiani sitä mukaan, kun niitä tuli mieleen. Missäpä mä sitten olin niin syntinen viime syksynä ja miten näiden asioiden laita on nyt?

1) Aukinaiset kaapin ovet

"Mä en tiedä mikä siinä on, mutta keittiön kaapit on mun jäljiltä aina auki. Aika usein syynä on kyllä se, että mä jätän esimerkiksi aamupalalla kamat just niin kuin ne sattuu jäämään ja vasta aamupalan jälkeen siivoan kaiken. Ja siis multahan myös löytyy miljoona muuta syytä sille, miksi ne on auki."

Nyt melkein vuotta myöhemmin oon tässä jo aika hyvä! Esimerkiksi ruokaa tehdessä ovet saattaa jäädä auki ja laittelen niitä kiinni sitä mukaan, kun satun taas kohdalle, mutta kaappien ovet ei jää enää aukinaisiksi, jos mä oon poistunut huoneesta.

2) Kuiva-aineiden siivoaminen hellan ja kaappien väliin

"Nuudelit, leivänmurut, puurohiutaleet, kaikki minkä voi pyyhkäistä työtasolta sopivasti hellan ja kaappien väliin. Tää on ihan järkyttävää, kun miettii millainen siivousfriikki mä oon."

Hahhaha, mä olin jo unohtanut miten helppoa se oli! Nyt meillä on hellan vieressä tiskipöytä, joten mä huidon kaiken altaaseen ja siivoan sieltä. Oon aika varma, että jos hellan vieressä olisi edelleenkin työtaso niin tää ei olisi muuttunut tästä mihinkään.

3) Aleksin vaatteiden siivoaminen laatikkoon

"Siitä siivousfriikkiydestä puheen ollen. Aleksilla on raivostuttava tapa jättää vaatteita pitkin kämppää. Sohvalle, sängylle, lipaston päälle, keittiön tuoleille. Niitä on joka puolella, koska herra laittaa ne päälleen kotiin tullessa, kauppaan lähtiessä, suihkusta tullessa ja ulos mennessä. Todellisuudessa ne vaatteet on paikoillaan seuraavat kolme päivää, joten tungen ne aina rytyssä Aleksin vaatelaatikkoon."

Tästä pointsit Aleksille. Se jättää nykyään ainakin puolet vähemmän vaatteita roikkumaan, joten mulla on ollut puolet vähemmän tungettavaa. Tää tuotti niin hyvin tulosta, että mä oon myöhemmin kehottanut myös muita kokeilemaan, jos joku on sattunut valittamaan miehen sotkuista. Ne tiskipöydällä lojuvat kahvikupitkin menee vaatekaapin kautta huomattavasti nopeammin koneeseen.

4) Suoraan maitotölkistä juominen

"Yök, yök, yök!! Mun tavoista ällöttävin. Mä juon maitoa helposti 1,5 litraa vuorokaudessa ja usein suoraan tölkistä. Vieraille me tarjotaan Aleksin laktoositonta maitoa, ellei mun tölkki ole avaamaton."

Yök, ällöä edelleen!! Onneksi E alkoi juoda pian postauksen kirjoittamisen jälkeen tavallista maitoa niin mun tapa loppui sitten siihen.

5) Äänetön puhelin

"Mulla on puhelin usein äänettömällä ja huomaan sen vasta kun mun pitäisi laittaa äänet pois tai kun äiti soittaa Aleksille, koska mä en oo vastannut. Tällä hetkellä syy äänettömyydelle taitaa olla Pokémon GO, jota tsekkailen pitkin päivää ja unohdan aina laittaa äänet takaisin."

No P-GO:ta ei ole tässä osoitteessa tarvinnut pelata, koska yksikään Pokémon ei yllä kotisohvalle asti. Puhelin on silti äänettömällä kello 20 eteenpäin, kunnes aamulla muistan laittaa päälle ja äänettömälle se menee taas päiväuniajaksi. Turhan usein mä kuitenkin mietin, miksi sovellus X ei ilmoittanut mitään ja huomaan äänettömyyden.

6) Tavaroiden laskeminen auton katolle - ja sinne unohtaminen

"Kun mä nostan poikia autoon ja laitan vöitä kiinni, nostan käsissä ja taskuissa olevat tavarat auton katolle - ja unohdan ne sinne. Kuluneen kesän aikana katolta on lentänyt kahdet aurinkolasit ja kerran jätin puhelimen, mutta onneksi kotiin tullessa, joten se oli vielä vartin päästä paikoillaan. Luojan kiitos mä en toista lasta laittaessa voi laskea toista katolle, koska todella unohtaisin tänkin sinne."

Mä en oo hirveästi liikkunut kuin kodin ja neuvolan väliä enkä supistusten kanssa nostele poikia  usein autoon, joten katolle ei tule laskettua mitään. Toivottavasti ei myöskään kesällä.

7) Suklaapatukat kassajonossa

"No kun se jono liikkuu niin hitaasti ja kassakaan ei tunnu pitävän kiirettä. Mä oon oikeesti niin varma, et just tästä syystä suklaapatukat on sijoitettu kassojen päähän! Ihan liian helppo sortua odotellessa, kunnei oo oikein muutakaan tekemistä kun miettiä, et minkähän sitä ottais. Et jos sit vaikka kaikki. Tästä mä onneks pääsin aika hyvin eroon vähäsokerisen syyskuun aikana!"

Raskaudenaikaiset kauppareissut voi laskea lähes yhden käden sormilla ja jos niitä hyviä puolia miettii niiiiiin....

8) Päin vittua olevat sohvatyynyt

Siivousnatsina mun on välillä vähän vaikee ymmärtää, miten mun on niin vaikea työntää sohvan istuintyynyjä paikoilleen. Ensin ne on sentin pois paikoiltaan, sitten kaksi. Kolme... Lopulta istuintyyny on kymmenen senttiä ulkona sohvan reunasta ja siihen istuessa meinaa tippua lattialle. Mä en ikinä siirrä niitä paikoilleen, en ikinä. Se on aina Aleksi.

Jep, en vieläkään! Kiukkuisena ja siivouspäivinä vain.

9) Kai nää voi samas pestä -pyykkikoneelliset

"Vuonna 2011 omaan kotiin muuttaessa olin vielä suht tarkka pyykkien pesemisestä. Mustat, valkoiset, kirkkaat. Alusvaatteet ym. pienet, muut vaatteet, lakanat ja pyyhkeet. Ja sitten mä laiskistuin ja aloin pestä kai nää voi samas pestä -koneellisia, joihin kuului kaikki niistä mustista alusvaatteista valkoisiin pyyhkeisiin ja toisinpäin. Tän vuoden (eli siis viime vuoden) puolella vihdoin aloin taas kiinnittää huomiota enemmän tähän, mutta se loppui muutamaan koneelliseen ja kuivuri hajosi. Sen jälkeen KNVSP-koneelliset alkoi taas pyöriä, sillä kuivuriton elämä avasi mun silmät sen suhteen, miksi ihmiset valittaa loputtomista pyykkivuorista. Luojan kiitos kuivuri ei ollutkaan lopulta rikki ja se alkoi taas muutossa toimimaan, joten nyt voin panostaa tähän vähän enemmän."

Ja nää koneelliset on pitäneet aika kivasti. Usein pestään värit erikseen, mutta välillä kyllästyttää ja sitten heitetään sekakoneellisia.

10) Pokémon

"Okei. Tähän mä oon jo niin koukussa, että melkein hävettää myöntää. Toisaalta oon kulkenut appsi auki 260 kilometriä (nykyään kylläkin reilusti yli 100 kilometriä enemmän), joten ei tää ehkä ihan niin läpipaska peli ole. Silti oon niin koukussa, että reilu 100 palloa tulee heitettyä parissa vuorokaudessa ja yhtenä päivänä kilometrin matka Ikeaan kesti 50 minuuttia, koska piti kiertää muutamat PokéStopit kaupungin kautta. Mun puhelimessa on läpinäkyvä takakuori, ja sen ja puhelimen välistä löytyy lappu, jossa lukee montako Taskumonsteria mun pitää vielä tietyiltä lajeilta napata, jotta pääsen evolvaamaan."

PokéStopeilla kierrellään auton kanssa edelleen, kaupungin läpi on kummasti kiva ajaa ja Magikarp saa ihan pian 400 kändiä täyteen. Raskausaika on mennyt liian hurjaa vauhtia, mutta tiiättekö mikä on kivaa? Kohta saan kerätä mun buddy-Vulpixille vikat seittemän karkkia!

Siinä mä, mut mites te? Mikä on teillä se kaikkein suurin synti (jonka julkiseksi kehtaa tuoda)?


7.6.2017

BREDEN KIDS - COOL KIDS

Alkuvuoden aikana blogin sähköpostiin on tipahdellut yhtä sun toista yhteistyökyselyä, mutta joku aika sitten mut yllätti englanniksi kirjoitettu sähköposti. Oletin heti tän olevan roskapostia, jossa mulle tarjotaan Princen isoisältä perittyä 10 000 euroa, kunhan lähetän ensin itsestäni kaikki tiedot henkilötunnusta ja pankkitunnuksia myöden. Montaakaan sanaa en ymmärtänyt, mutta kyse ei nyt ollut Princen isoisästä ja saatuani suomennoksen selvisi, että virolainen, Breden-merkkisiä lastenvaatteita myyvä Breden Kids -verkkokauppa ehdotti yhteistyötä.


Breden Kidsin motto on "Aloitettu tarpeesta, suunniteltu sydämellä, kehitetty kestämään" ja kaikki tuotteet on tehty Virossa käyttäen ainoastaan GOTS sertifioitua luomupuuvillaa. Sain valita meille mallistosta kolme tuotetta ja valinta oli vaikea, sillä olisin voinut täyttää neidin vaatekaappia useammallakin vaatekappaleella ja poikien kohdalla jäin miettimään ihania putkihuiveja. Päädyttiin kuitenkin keräämään kollaasiin meitä eniten miellyttäneet pipot, joista J sai valita haluamansa sekä itselleen, että E:lle ja mä taas koitin päästä itseni kanssa yhteisymmärrykseen N:lle tulevan vaatteen suhteen.


Monipuolisesta väri- ja kuosivalikoimasta on helppo löytää jokaiselle jotain, mutta mitä vanhemmiksi pojat kasvaa, sitä enemmän mä vierastan käyttää näillä värejä ja kuoseja. Breden Kidsin valikoimasta löytyy kuitenkin myös neutraaleja ja hillittyjä tuotteita, ja meidän valitsemien joukosta J valitsi näille yksinkertaiset, mutta kauniit, valkoiset pipot mustilla viivoilla. Tuskailtiin kevään aikana useaan otteeseen sitä, että E:ltä löytyi ainoastaan yksi keleihin kelpaava neulottu pipo ja J:ltä uupui sopiva täysin, sillä käytössä ollut tuntui jo liian paksulta eikä ohuempaa löytynyt mistään. Bredenin pipot sopivat parhaiten +5 asteesta aina +15 asteeseen, eli välikauden lisäksi nää tulee olemaan käytännöllisiä luultavasti myös Suomen kesässä, joka tuskin pettää tänäkään vuonna (vesisateita ja viileää odotellessa, johan tässä on jo pari päivää paistellutkin). 


N:n suhteen tuotteen valinta oli paljon vaikeampi, sillä tykkään käyttää pienillä värikkäämpiä vaatteita ja jo tutuksi tulleen vaaleanpunaisen sijaan tykästyin esimerkiksi tähän oranssiin ja näihin supersöpöihin pesukarhuihin, joita mietin mm. bodyn, housujen, kuolahuivin sekä yöpuvun kohdalla. Jätin pesukarhut lopulta valitsematta (sniif) ja lisäsin listaan kirahvijumpsuitin pinkissä värissä. Pipojen tavoin haalari on älyttömän pehmeä ja joustava, sekä vaikuttaa mun käteen tosi hyvälaatuiselta. Otettiin jumpsuit pienimmässä saatavilla olevassa koossa, 62/68, joten joudutaan vielä odottelemaan niitä oikeita käyttökokemuksia, mutta ehkä tää tulee olemaan just passeli syksyyn! Pelkkänä pinkkinä kyseinen jumpsuit ei olisi herättänyt ajatuksia suuntaan tai toiseen, mutta huomion kiinnitti yksivärinen hiha, joka on musta ihana yksityiskohta ja tulee esille niin bodyjen kuin t-paitojenkin kohdalla. Kaikki Breden Kidsin tuotteet löytyvät osoitteesta www.bredenkids.com, ja yrityksen löydät myös Facebookista sekä Instagramista.

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Breden Kidsin kanssa ja siinä esiintyvät tuotteet on saatu ilmaiseksi. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.

6.6.2017

SYNNYTYSTAPA-ARVIOSSA

Neuvoloja alkaa olla nyt niin usein, että skippasin viime viikon, eli viikon 35 neuvolakuulumiset kokonaan ja hyppäsin suoraan lääkärineuvolaan, jossa siis oli myös synnytystapa-arvio. Kaikki neuvolajutut päivittyy kuitenkin edelleen 2016 - 2017 raskauskalenteriin ja masukuvat omalle sivulleen.

Kuinka pitkällä: tänään 36+2, neuvolakäynnillä 36+1 (kuva 36+2).

Muut arvot: Verenpaine 136/86. Vauvan syke +140 ja liikkeet ++. Sf-mitta 28 senttiä, joka on hassut neljä senttiä vähemmän mitä pojista samoilla viikoilla. Sf-mitta oli laskenut viime viikosta sentillä ja tippuikin nyt alakäyrältä alakäyrän alapuolelle. Kohdunsuu oli edelleen kiinni, mutta kaula lyhentynyt.

Muutokset vartalossa: Ensimmäiset pienet raskausarvet. Kaikki sanoo niiden häviävän ihan olemattomiin, mutta mä oon jo suunnittelut peitto- tai korostustatuointia. Sen lisäksi, että vatsa on kasvanut hurjasti, se on myös muuttanut muotoaan ja tippunut selvästi alemmas.

Uni: vessaan saa heräillä joitain kertoja yössä, mutta muuten nukun hyvin yksittäisiä öitä (kuten edellisyötä...) lukuun ottamatta.

Mielihalut: Ei ole. Mielihalujen mukana on lähtenyt myös ruokahalu. Nyt mulla on vihdoin vichyä jääkaapissa, mutta vielä en oo avannut ja musta tuntuu, että närästys pahenee entisestään, kun pullo aukeaa.

Hermostuttaa: että käynnistyyhän synnytys varmasti itsestään.

Vaivat: Närästys, johon edes maito ei enää tahdo auttaa. Viime viikosta pienentynyt sf-mitta kertoo vauvan laskeutuneen ja mä todella tunnen sen. Lonkka polttelee jatkuvasti ja välillä musta tuntuu, että luut musertuu hetkenä minä hyvänsä, kun toinen porautuu niiden väliin. Pian sitä ollaan jo ihan lähtökuopissa! Pää kuulemma tuntuu jo hyvin sormin tunnustellessa.

Erityistä: loppuviikosta koittaa täysaikaisuus!!!!

Mieliala: Jännittynyt! Vaikka veikkaan syntymän koittavan edelleen 40+6, on viikot jo niin isot, että oikeasti se voisi koittaa ihan milloin tahansa.

Odotan: Kummasti sitä synnytyksen alkamista. Voiko tässä odottaa vielä jotain muuta?

4.6.2017

HELPPO AURINKOKORTTI KERTAKÄYTTÖHAARUKALLA

Musta on niin kiva, että kaikkien vuosien jälkeen esikoisen saaminen sai mut innostumaan askartelusta ja pienestä näpertelystä uudelleen. Vielä mukavempaa on huomata, että 1-vuotias apulainen oli vain työväline ja 2-vuotiaana tämä pääsi jo piirtelemään kortteihin, mutta nyt, 3-vuotiaana, äiti saa toimia apulaisena lapsen leikatessa, liimatessa ja tehdessä. Esikoisen päiväkerho loppui muutama viikko sitten ja muistettiin kerhotätejä itse tehdyllä kortilla, mikä saikin hymyn jokaisen huulille. Oma, huono suunnittelu ei ehkä antanut kortille parasta, mutta J:n leikkaama aurinko ja haarukalla tehdyt säteet pelastivat lopulta paljon. Ehkä kaikkein parasta on se, että mulla on lapsi, joka nauttii askartelusta myös! Kortit tuntuu vähän hukkuvan Vinkit-tägin taakse, joten tein nyt vielä uuden tägin, Askartelut ja kortit, joista löytyy kaikki aiemmatkin, kuten vaikka jalanjälkikortti isovanhemmalle sekä kädenjäljestä tehty, suloinen norsukortti, joita ollaan tehty myöhemminkin. 

Tykkäättekö te askarrella lasten kanssa vai jääkö näpertelyt kerhoon ja päiväkotiin?

2.6.2017

TYTTÄRELLENI

Heippa rakas,

Nyt on kesäkuun 2. päivä ja musta on niin kovin hullua, että kuukauden päästä saatat olla jo täällä meidän kanssa! Et tiedä miltä me näytetään ja meilläkin on vain veikkauksia siitä minkä näköinen sä tulet olemaan. Rakenneultrasta saadun kuvan mukaan näytit monen mielestä jo ihan pieneltä tytöltä - ja sitähän sä kai oletkin. Et vielä tiedä millaisesta bimboperheestä tuut paikkasi saamaan, mutta huomaat sen pian ja lupaan, että noilla geeneilläsi sun on turha yrittää olla yhtään tämän normaalimpi. Yhteinen alku ei ollut helpoin, mutta oon maailman onnellisin siitä, että kohta oot täällä meidän luona.

Ennen rakenneultraa vakuutin, ettei kahden pojan äiti toivo kolmannesta tyttöä. Sain kommenttia siitä, miten toivoin tyttöä ja koitin uskotella itselleni muuta pettymyksen varalta, mutta edelleen voin vannoa käsi sydämellä, ettei näin ollut. Mä en tiennyt millaista olisi kantaa omaa tytärtä sisällään tai olla tytön äiti, joten mulla ei ollut mitään, mitä olisin osannut toivoa. Veljiäsi yhtään väheksymättä ymmärrän nyt kuitenkin paremmin sen, mistä tyttöjen äidit puhuvat. Tuntuu kuin tässä olisi jotain erityistä. Ehkä siksi, että saan kokea tän ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Ehkä siksi, että äiti-tytär-suhteen voisin kuvitella olevan erilainen verrattuna äitien ja poikien välisiin suhteisiin, vaikka nekin täysin korvaamattomia.

Mä nään itseni laittamassa kiinni sun tummia hiuksia ja sut repimässä pinnejä pois. Pelottaa ajatella miten nykymaailma sua kohtelee ja nään itseni valvomassa aamuyöhön, jotta nään sun tulevan kunnossa kotiin - ihan kuten oma äiti oli silloin tällöin kylpytakki päällä ja tukka takussa mua vastassa ulko-ovella. Naurattaa (vielä) ajatus siitä, miten Pikku Myystä kasvaa teini-iän tuittupää ja miten paljon otetaan varmaan yhteen.

Vaikka oot kulkenut meidän kanssa jo pitkän matkan, todellinen matka on vasta aluillaan. Pian 9 kuukautta ollaan saatu tutustua toisiimme eri tavoin. Sä meidän rytmiin, uhmakiukkuihin, nauruihin ja kosketuksiin. Me taas sun pieniin liikkeisiin, huomattavaan kasvuun sekä nimen totutteluun (se on täydellinen!!). Jännittävin hetki on kuitenkin vielä edessä, kun päästään näkemään livenä, että miltä sä näytätkää, mutta kasvathan vielä vähän niin alku on sekä sulle, että meille mukavampi?

Tiedätkö... Mä en koskaan osannut ajatella itseäni tytön tai tyttöjen äidiksi. En ennen poikia enkä sen jälkeen. En ostelemaan mekkoja, katsomaan Frozenia tai leikkimään poneilla. En pysty vielä edes kuvittelemaan sua meidän luokse, mutta oon varma, että tuut muuttamaan kaikki mun mielikuvat ensimmäisen vuorokautesi aikana.

Oot meille kaikkein tärkein yhdessä noiden kahden muun kanssa ja tärkeä sä tuut olemaan myös niille, kunhan pääsette tutustumaan kunnolla. Sua on odotettu niin kovin. Me tullaan seisomaan sun tukena ja suojellaan sua kaikelta, miltä ikinä voidaan. Nähdäänhän pian?

Haleja ja pusuja! 

- Äiti.