11.5.2017

PUOLI VUOTTA MYÖHEMMIN

Mä oon kyllästynyt kuulemaan vitsejä ja muistutuksia siitä, miten meidän ei just nyt pitänyt ryhtyä tähän kolmatta kertaa ja se kyllästyttää, koska kaikista alun fiiliksistä huolimatta mulle muodostui melko nopeasti paikka Ninnille. Ei vielä vauvana perheessä, mutta lahjana sydämessä ja siksi ajatuskin lahjan takaisin antamisesta sattui alusta alkaen niin järjettömän kovin. Tässä on ollut paljon, todella paljon sulateltavaa ja toisinaan viikot tuntuu vierivän sitä vauhtia, että kaipaan toista yhdeksää kuukautta ollakseni valmis kohtaamaan kaikki, mitä edessä on. Toisaalta mä oon kaivannut niitä viikkoja aiempienkin kohdalla, joten ehkä tää vaan vaatii kerta toisensa jälkeen sen viimeisen hypyn tuntemattomaan. Oon aina ajatellut, ettei yhden, kahden tai vielä kolmenkaan lapsen vanhemmaksi kasveta raskausaikana ja toivon sen olevan niin. Pelosta huolimatta toivon, että me handlataan tää juttu yhdessä vielä kerran.

Pelko ja epävarmuus ei ole muuttuneet, mutta punaisella kirjoitettu SE OLI VAHINKO -teksti on nyt pyyhitty pois otsasta. Mä en koe tarvetta peitellä vatsaani (paitsi, kun itseä kauhistuttaa ryhävalaan ulkomuoto) tai vilkuile ympärilleni miettien mitä muut ajattelee. En enää heittäydy puolustelemaan sillä, että ei me tätä haluttu, mutta saatan mainita, ettei elämää voi suunnitella. Voin hymyillen katsoa lastenhuoneen hyllyllä komeilevaa kolmen vauvakirjan saavutusta ja olla ylpeä tästä katraasta, meidän huippukolmikosta.

Ninni jos joku vain vahvistanut mun ajatusta sen suhteen, ettei lapsia tehdä vaan niitä saadaan. Mä uskon, että tällä ajankohdalla oli tarkoituksensa ja jos me oltaisiin todella toivottu kolmatta lasta 5 - 7 vuoden päähän, kuten etenkin mä pidin mahdollisena, siihen onneen ei ehkä olisikaan ollut enää mahdollisuutta syystä tai toisesta. Sillä oli paljon painoarvoa ja monesti oon ihmisille todennut, että mielummin tässä elämäntilanteessa 150% täynnä oleva lapsiluku kuin vuosien päästä vasten tahtoa tyhjyyttä huutava syli surun keskellä. Koen tän lopulta olevan vain suuri onni, jota ei kaikille suoda.

Puoli vuotta myöhemmin, tänään, raskausviikkoja on kasassa huimat 32+4, raskaudesta on kulunut 81,4% ja laskettuun aikaan on jäljellä enää 52 päivää.


16 kommenttia

  1. ihanasti kirjoitettu<3

    VastaaPoista
  2. Olet täysin oikeassa! Minulle on hämmästelty aikanaan sitä, että raskauduin niin nopeasti suhteen alettua. Osa jopa kyseli suoraan onko vahinko. Ei, ei ollut vahinko. Joku sisäinen intuitio sanoi, että tämän miehen kanssa minä haluaan perheen, ja haluan sen nyt.

    Kaksi ihanaa lasta ehdimmekin saada, kunnes minä sain syöpädiagnoosin. Minulta poistettiin kohtu, ja minusta tuli pysyvästi lapseton vähän yli 30-vuotiaana. Kun diagnoosi ja leikkauspäätös tuli, niin tunsin aivan valtavaa helpotusta siitä, että uskalsin heittäytyä ja antaa lapsille luvan.

    Jos olisimme odotelleet säädyllisen ajan, olisimmeko ehkä ehtineet saada yhden lapsen, tai emme lasta ollenkaan. Kuka tietää. Mutta onneksi uskalsimme, ja uskon että näin oli tarkoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, en edes tiedä mitä sanoa. Ihan huippua, et teillä ne lapset nyt on! :)

      Poista
  3. Oon lukenu pitkään mut en koskaan kommentoinut! Nyt on pakko :') niin ihana kaunis teksti että kyynel ihan vierähti! Voi ihana, tsemppiä vielä viime metreille<3 täällä kahden pienen prinsessan äiti joka salaa vielä välillä haaveilee kolmannesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Ja hei kiva, kun nyt kommentoit! Ehkä sen kolmannen aika vielä joskus on.. :)

      Poista
  4. Kaunis kuva, jossa tunnelma on jotakin niin mahtavaa!

    VastaaPoista
  5. Ninni <3 Kaunis teksti ja ihana kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ninni on vaan tällä hetkellä kutsumanimi, mut varmaan jää myös lempinimeks ja tulee blogin puolella syntymän/ristiäisten jälkeenkin olemaan N. :)

      Poista
  6. Just näin. <3
    Kamalan tylsää se sellainen elämä, jonka voisi käsikirjoittaa etukäteen.

    VastaaPoista
  7. Ihanasti kirjoitettu :) siunausta teidän elämään

    VastaaPoista