24.4.2017

MITÄ KUULUU 1,5-VUOTIAALLE?

Mä en ole pitkiin aikoihin tainnut kirjoitella mitään yksityisempää kummastakaan pojasta, vaan keskittynyt raskauteen ja lapsiperheen arkeen yleisesti. Toisaalta oon vähän kaivannut näitä, mutta toisaalta on myös tosi helpottavaa, ettei ole tullut luotua mitään kouluikään asti kulkevia blogilapsia. Mun on esimerkiksi tehnyt mieli kirjoittaa 3-vuotiaan esikoisen suhtautumisesta raskauteen ja tietoon uudesta vauvasta, ja vaikkei mitään maata mullistavaa olekaan ilmennyt, koen, että tää on niin suuri asia, ettei mulla ole enää oikeutta jakaa näin "ison" lapsen ajatuksia ja reagtioita koko blogimaailmalle. Musta lähes 3,5-vuotiaalla pitää olla jo oikeus omaan yksityisyyteensä, johon ei kuulu kasvun, kehityksen, toiminnan ja ajatusten jakaminen täysin julkisesti. Sen oikeuden ajattelin myös jatkossa pitää, mutta ajattelin ainakin kerran vauvavuoden ulkopuolella jakaa juttua tästä keskimmäisestä, joten mitä kuuluu 1,5-vuotiaalle? Vauvavuoden kuukausikuulumisten koosteen ja linkit postauksiin löytyy täältä. 

Pojat on vauvasta asti olleet tosi erilaisia ja siinä missä J jaksoi tässä iässä keskittyä legoilla rakentamiseen kolmekin tuntia putkeen, E painaa tukka putkella pitkin kämppää ja vaihtaa leikkiä lennosta. Ihan ykkösjutut on olleet pitkään leikkikahvinkeitin sekä sählyn pelaaminen. Leikki-imurin takavarikoin joskus viime syksynä, mutta E imuroi kätevästi myös sählymailalla ja keppihevosella. Imurointi menee välillä vähän yli, kun tää siirtelee vaaterekkiä, kissan kuppeja ja mattoja imuroidakseen tarkkaan joka paikasta. Ihan viimeisen kuukauden aikana E on alkanut näyttämään enemmän kiinnostusta kirjojen ja palapelien suhteen. Vihdoin meillä maltetaan keskittyä iltasatuun jo vähän enemmän, kirjoja selattaisiin tunteja päivässä ja nuppipalapelejäkin ajattelin kaivaa pikkuhiljaa lisää. Kuukausittaisissa kuulumispostauksissa näkyvä Nyhny-pupu on edelleen E:lle kaikkein tärkein. Vatsataudissakaan uni ei tullut ilman Nyhnyä ja kun tämä siinä rytäkässä koki kovia, oli aika suostuttelu, jotta sain pupun pesulle. Kuivaus olikin sitten toinen juttu ja lukuisista yrityskerroista huolimatta Nyhny sai kuivua pyyhkeen sisällä leikeissä, vaikka eipä sillä, ehkä maailman söpöintä, kun toinen kulkee ympäriinsä roikottaen pupua mukanaan.

Musta on tosi hullua, että esikoinen vain kuukautta E:tä vanhempi puhuessaan jo lauseilla. Kirjoitin tammikuussa Eemi - Suomi - Eemi -sanakirjan ja sanoja on tullut jonkin verran lisää, mutta emmä kyllä voisi kuvitellakaan tätä puhumassa ennen vauvan syntymää. Useimmiten E hämmentyy itsekin toistaessaan sanan perässä eikä suostu sanomaan sitä enää uudelleen ennen uutta vahinkoa. E panostaa selvästi enemmän liikkumiseen ja se on ihan okei. Tää osaa ilmaista itseään kuitenkin yksittäisin sanoin ja elein, joten mitäpä sitä kiirehtimään. Hitaasti, mutta varmasti E uskaltaa nykyään käyttää sanoja muidenkin ollessa paikalla ja tänään kuultiin kylässä ainakin sanat nam (nam), kahhi (kahvi), kaaka (kiitos), ohhoh (no ohhoh), tätti (rätti/harso), Aaka (Juuso), kakkaa (kukkuu) ja kaakakaka (kauniita unia).

E tietää vauvasta, vaikkei liiemmin kiinnitä huomiota kasvaneeseen vatsaan. Toisinaan tää saattaa halata, pussata tai silittää masua ja on ollut kiinnostunut vauvan vaatteista. Joinakin aamuina E on käynyt kurkkimassa makuuhuoneessa olevaa pinnasänkyä, silittänyt unipesää ja äännellyt samalla itkevän vauvan tavoin. Luulen silti, että oikea vauva tulee lopulta tosi yllätyksen ja oon yrittänyt varautua kamalaan mustasukkaisuuteen, sillä temperamenttia ei pieneltä pojalta puutu.

Temperamentista - tai sitten jostain muusta johtuen - uhmaa alkoi ilmetä jo vähän ennen 1-vuotissynttäreitä. Parin vuoden sisällä tuun varmaan olemaan niin pulassa sillä pitkän aikaa tavarat on lennelleet, pienet lyömiset olleet kuvioissa, päätä hakattu seinään, paiskottu ovia dramaattisesti ja huudettu kädet puuskassa m'mm:tä. Useimmiten E on suht kiltti, mutta osaa olla myös itse ilkimys ja ovelana tyyppinä yrittää toisinaan lavastaa isoveljensä, jotta saisi itse uhrin roolin. Suurin osa E:n tempuista taitaa kuitenkin olla vielä hölmöyttä eikä tää tee niitä kiusallaan vaan ajattelemattomuudesta.

Vaikka E aloitti hampaiden teon viisi kuukautta veljeään myöhemmin, tämän vuoden kiriminen on ajanut tilanteen aika tasoihin. Kolmen kuukauden aikana E on saanut läpi seitsemän hammasta ja ellen ihan väärässä ole, yksi tai kaksi on tuloillaan. Näiden kahden jälkeen jäljellä olisi enää neljä viimeistä poskihammasta, jotka puhkeaa usein kolmeen ikävuoteen mennessä, joten hyvällä tuurilla saadaan pitää hampaista pieni tauko.

Vaatteissa E käyttää tosi vaihtelevasti kokoja 74, 80, 86 ja 92, ja osa vaatteista siirtyykin suoraan J:n kaapista E:n kaappiin. Vaippoina käytetään Liberon 5-koon housu- ja teippivaippoja, mutta tämä myös pottailee säännöllisesti. Pottailusta oon aiemmin kirjoittanut vain 8 vinkkiä sen onnistumiseen ja sen enempää en tuu aihetta jatkossakaan avaamaan, mutta hirvittävän ylpeä saan olla.

Yöimetyksen mä lopetin kai joskus joulukuussa ja sen jälkeen ollaan nukuttu täysiä öitä vaihtelevalla menestyksellä. Toisina öinä siis nukutaan tyytyväisinä läpi yön ja toisina täytyy käydä antamassa muutaman kerran hävinnyttä tuttia. Meillä on ollut melko sama rytmi siitä asti, kun E:llä on ylipäätään mitään rytmiä ollut. Iltatoimet aloitetaan kello 20 ja 20:30 - 20:45 välillä saadaan pojat sänkyihin. Molemmat on aina nukahtaneet omatoimisesti ja samassa pysyttiin nytkin, kun E siirtyi kerrossänkyyn. Helpommalla pääsisi, jos istuisi sängyn vieressä eikä joutuisi palauttelemaan kymmeniä kertoja, mutta musta on kuitenkin parempi opettaa heti siihen, ettei kukaan nukuta. E herää lähes aina 7 - 8:30, nukkuu päiväunet edelleen ulkona 13:30/14 - 15:30/17 ja nukahtaa vieläkin vain laskemalla tämän rattaisiin. Koliikin jälkeen oon kokenut E:n niin hyväksi nukkujaksi, että vähän hirvittää tuleva kolmonen.

Ruokailukin on sujunut tosi mutkattomasti lukuun ottamatta puhkeavia hampaita. E on syönyt 10 - 11 kuukauden iästä asti omatoimisesti ja juonut tavallisesta mukistakin jo melkein puolisen vuotta. Mä en oikein osaa nimetä pojan lempiruokia, sillä tää pyytää aika monesti lisää ja tekee sitä toisinaan kaurapuuronkin kohdalla. En käsitä mihin tän kokoisessa pojassa se kaikki häviää ja innolla odotan ensi kuussa olevaa 1,5-vuotisneuvolaa.

Samalla E on vielä tosi pieni, mutta samalla kasvaa just nyt hirveetä vauhtia. Vauhtia ja energisyyttä ei puutu ja välillä pelkään, että mitä tää tulevaisuudessa keksiikään (mm. Instagramissa #VainNeeneejutut... Eikä siinä vielä kaikki!), mutta ehkä se tästä, kun suurin hölmöys vähenee iän myötä - jos vähenee. On tää kyllä huippu tyyppi ja isoveljensä tavoin omaa ihan päättömiä juttuja. Vaikka pojat tappelee toisinaan paljonkin niin parasta on nähdä nää kaksi yhdessä.

En tiedä oliko tää keskimmäisestä viimeinen oma postauksensa vai kirjoitanko esikoisen tavoin kuulumisia vielä 2-vuotiaana, mutta Instagramista meidät löytää joka tapauksessa nimimerkillä @NANNNASTI. Tili on taas nykyään yksityinen, sillä yksikään mun somekanavista ei ole mikään 7 Päivää, josta olisi tarkoitus vuotaa kaikki mahdollinen reaaliajassa eteenpäin, mutta seuraaminen on silti sallittua. Ehkä me nähdään siellä koko perheen voimin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti