25.4.2017

1,5-VUOTIAS SÄHKÖJÄNIS JA YKSI KERROSSÄNKY

Kun saatiin tietää raskaudesta, mulle tuli mieleen asioita, jotka tahdoin muuttaa ennen vauvan syntymää. Yöimetykset tuli lopettaa ja päästä eroon iltatissistä. Tahdoin siirtää E:n syöttötuolista juniorituoliin ja vaihtaa nokkamukin tavalliseen. Oli myös selvää, ettei aiota hankkia toista pinnasänkyä tämän ikäiselle lapselle, koska sille ei varsinaisesti ole enää mitään tarvetta, joten kerrossänky tuli jokin aika sitten ajankohtaiseksi ja pääsin tekemään yhteistyötä yhdessä Veken Kalusteen kanssa. J:hän on nukkunut kerrossängyssä pian kuukauden ja E:n oli tarkoitus siirtyä tähän vasta joidenkin viikkojen päästä, mutta mietittiin makuuhuoneeseen tulevaa, uutta järjestystä eikä jaksettu enää lähteä muuttamaan tätä takaisin, joten jätettiin kamat paikoilleen ja isojen sänkyyn siirtyminen tapahtui vähän vahingossa suunniteltua aiemmin. Mä olin aiemmin myös sitä mieltä, että luovutaan tutista ennen kesää, mutta se on E:lle tosi tärkeä, vaikka onkin ollut monta kuukautta pelkästään unituttina. J oli lähes tämän ikäinen, kun annettiin tutit lintuvauvoille, mutta onhan 1,5-vuotias kuitenkin vielä pieni ja 5/6 toteutetuista muutoksista ihan jees, joten olin nyt lopulta vähän sitä mieltä, että pitäköön tuttinsa. Toisaalta nyt kun pinnasängystä siirtyminen tapahtui odotettua aikaisemmin niin ehkä meille jää vielä aikaa tutin suhteen, jos se alkaakin tuntua E:stä luonnollisemmalta. Pojat on luonteiltaan vaan niin erilaiset, etten tiedä olisiko lintuvauvat yhtään toimiva juttu tällä kertaa. Pari vuotta sitten mä kirjoitin teille esikoisen juniorisänkyyn siirtymisestä ja ajattelin tehdä saman nyt, joten...

Ensimmäinen ilta

Oltiin aiemmin siirretty pinnasänky meidän huoneeseen, kannettu E:n peitto kerrossänkyyn ja kaivettu tälle oma tyyny ensimmäistä kertaa ikinä. Kerrottiin E:lle moneen kertaan, että illalla mennään uuteen sänkyyn ja sinne jäädään nukkumaan. Noin kello 20:40 pojat oli sängyissä ja 20:48 E palautettu omaansa lähes 15 kertaa. Kaksi ensimmäistä palautusta meni sydäntä raastavan itkun kanssa ja loput kikattaen. E:stä oli hirvittävän hauskaa, miten tää talutettiin uudestaan ja uudestaan sänkyyn, kunnes lakattiin sanomasta mitään. Vietiin poika sänkyyn sanomatta sanaakaan ja saatiin vihaisia katseita. Oli seuraavan leikin aika ja E keksi mennä poikien huoneen telttaan, mutta karkailu loppui, kun käänsin teltan oven seinää vasten. 21:25 WhatsApp-ryhmässä kyseltiin menoa ja havahduin siihen, että meillähän oltiin oltu jo hetki hiljaa. Karkailumäärien perässä en pysynyt, mutta nukahtamiseen meni noin 45 minuuttia, mikä on mennyt toisinaan pinnasängyssäkin. Odotin vähintään kahden tunnin nukutusta, hermojen menetystä, öisiä leikkejä ja luovuttamista, mutta tutti piti käydä nostamassa tasan kerran ja muuten E nukkui koko 21:25 - 08:30 rauhallisesti.

Toinen ilta

Pojat meni huoneeseensa noin 20:45. Ensimmäiset karkailut kohdistui leluihin sekä rullaverhoon, ja kun E vihdoin jäi sänkyyn, keksi tämä leikkiä sängyn päässä olevalla leikkikeittiöllä. Tarkemmin ottaen ei edes leikkinyt, vaan istui sängyssä paukuttaen mikroa ja uunia, jotta sai mut huoneeseen. Jonkun aikaa jaksoin, kunnes annoin paukuttaa ihan rauhassa ja siitäkin tuli pian tylsä juttu, kun kukaan ei enää kieltänytkään. Karkailua kesti ehkä puolen tuntia, jonka jälkeen ihana J sai pidettyä pikkuveljensä sängyssä yläsängystä kuuluvien kysymysten avulla. Viimeinen äännähdys tuli 40 minuuttia sänkyyn menemisen jälkeen ja lopulta tuli hiljaista. Varttia myöhemmin Aleksi kävi vetämässä huoneen ovea enemmän kiinni, jolloin E havahtui, mutta nukahti kahden karkailun jälkeen heti uudelleen. Yön aikana E ei herännyt kertaakaan ja aamu alkoi 07:20, mikä on meille tuttua.

Kolmas ilta

Oltiin poikien mummulla, josta lähtö viivästyy aina ja pojat meni poikkeuksellisesti nukkumaan vasta 21:10. Puoli tuntia karkailua ja höpöttelyä, jonka jälkeen oli jo hiljaista lukuun ottamatta yhtä puoliunista "Äiti... Äiti... Tutti?" -kyselyä, kun tutti oli hävinnyt. Silloinkin E painoi pyynnöstä pään kiltisti takaisin tyynyyn ja peittelin pojan uudelleen. Yön aikana toinen pojista nyyhkytti pienen hetken, mutten edes tiedä kumpi se oli ja nyyhkytys loppui lyhyeen. Aamulla E nukkui tavattoman pitkään ja heräsi vasta 08:45.

Neljäs ilta

Sänkyyn 20:40, 50 minuuttia "hihihihih, juoksenpas edeltä takaisin" -leikkiä ja 21:30 hiljaista. Yön aikana E itkeskeli kolmesti ja kahdesti käytiin antamassa tutti, vaikka olisi saattanut löytää sen itsekin. Aamuun asti tämä nukkui omassa sängyssä ja heräsi kahdeksalta.

Viides ilta

20:30 pojat sängyssä, puoli tuntia karkailua ja 45 minuutissa lopulta ihan hiljaista. Alkuyöstä E itkeskeli kerran ilman pupua ja rättiä enkä mäkään löytänyt niitä pimeässä huoneessa lattialta tai peiton seasta, joten nappasin olohuoneesta toisen rätin. Aamu alkoi 07:30.

Kuudes ilta

Iltasadun jälkeen molemmat sängyissä taas 20:30. E karkaili taas 30 minuuttia, mutta 21:00 oli hiljaista, kunnes melkein 21:30 tämä kävi yllättäen kerran ovella. E nukahti heti uudelleen ja nukkui täyden yön heräten noin 08:15.

Seitsemäs ilta

Tuttuun tapaan nukkumaan 20:40 ja puolisen tuntia karkailua sekä leikkikeittiöllä leikkimistä. Kymmenen minuuttia myöhemmin E kävi kerran ovella ja nukahti. Tunnin kuluttua tää huuteli pari kertaa pyörien levottomasti, mutta nukkui muuten 07:30 asti.

Musta meillä on mennyt kivasti ja kuten sanoin, odotin parin tunnin nukutuksia ja leikkimään heräilyä keskellä yötä, joten jos tää tulee jatkossakin menemään näin niin oon kyllä tyytyväinen. Ei tää sellainen unelmasiirtyminen ollut, mitä esikoisen kohdalla, mutten sitä odottanutkaan ja kun yöt on samanlaisia kuin pinnasängyssä nukkuessa niin mulle riittää ihan mainiosti, ettei illalla tarvitse istua nukahtamiseen asti sängyn vieressä ja että yöt ylipäätään nukutaan omassa sängyssä eikä tulla meidän viereen. En nää valittamista eikä karkailukaan kestä loputtomiin. Mun niin isot ja reippaat kerrossänkyläiset!

24.4.2017

MITÄ KUULUU 1,5-VUOTIAALLE?

Mä en ole pitkiin aikoihin tainnut kirjoitella mitään yksityisempää kummastakaan pojasta, vaan keskittynyt raskauteen ja lapsiperheen arkeen yleisesti. Toisaalta oon vähän kaivannut näitä, mutta toisaalta on myös tosi helpottavaa, ettei ole tullut luotua mitään kouluikään asti kulkevia blogilapsia. Mun on esimerkiksi tehnyt mieli kirjoittaa 3-vuotiaan esikoisen suhtautumisesta raskauteen ja tietoon uudesta vauvasta, ja vaikkei mitään maata mullistavaa olekaan ilmennyt, koen, että tää on niin suuri asia, ettei mulla ole enää oikeutta jakaa näin "ison" lapsen ajatuksia ja reagtioita koko blogimaailmalle. Musta lähes 3,5-vuotiaalla pitää olla jo oikeus omaan yksityisyyteensä, johon ei kuulu kasvun, kehityksen, toiminnan ja ajatusten jakaminen täysin julkisesti. Sen oikeuden ajattelin myös jatkossa pitää, mutta ajattelin ainakin kerran vauvavuoden ulkopuolella jakaa juttua tästä keskimmäisestä, joten mitä kuuluu 1,5-vuotiaalle? Vauvavuoden kuukausikuulumisten koosteen ja linkit postauksiin löytyy täältä. 

Pojat on vauvasta asti olleet tosi erilaisia ja siinä missä J jaksoi tässä iässä keskittyä legoilla rakentamiseen kolmekin tuntia putkeen, E painaa tukka putkella pitkin kämppää ja vaihtaa leikkiä lennosta. Ihan ykkösjutut on olleet pitkään leikkikahvinkeitin sekä sählyn pelaaminen. Leikki-imurin takavarikoin joskus viime syksynä, mutta E imuroi kätevästi myös sählymailalla ja keppihevosella. Imurointi menee välillä vähän yli, kun tää siirtelee vaaterekkiä, kissan kuppeja ja mattoja imuroidakseen tarkkaan joka paikasta. Ihan viimeisen kuukauden aikana E on alkanut näyttämään enemmän kiinnostusta kirjojen ja palapelien suhteen. Vihdoin meillä maltetaan keskittyä iltasatuun jo vähän enemmän, kirjoja selattaisiin tunteja päivässä ja nuppipalapelejäkin ajattelin kaivaa pikkuhiljaa lisää. Kuukausittaisissa kuulumispostauksissa näkyvä Nyhny-pupu on edelleen E:lle kaikkein tärkein. Vatsataudissakaan uni ei tullut ilman Nyhnyä ja kun tämä siinä rytäkässä koki kovia, oli aika suostuttelu, jotta sain pupun pesulle. Kuivaus olikin sitten toinen juttu ja lukuisista yrityskerroista huolimatta Nyhny sai kuivua pyyhkeen sisällä leikeissä, vaikka eipä sillä, ehkä maailman söpöintä, kun toinen kulkee ympäriinsä roikottaen pupua mukanaan.

Musta on tosi hullua, että esikoinen vain kuukautta E:tä vanhempi puhuessaan jo lauseilla. Kirjoitin tammikuussa Eemi - Suomi - Eemi -sanakirjan ja sanoja on tullut jonkin verran lisää, mutta emmä kyllä voisi kuvitellakaan tätä puhumassa ennen vauvan syntymää. Useimmiten E hämmentyy itsekin toistaessaan sanan perässä eikä suostu sanomaan sitä enää uudelleen ennen uutta vahinkoa. E panostaa selvästi enemmän liikkumiseen ja se on ihan okei. Tää osaa ilmaista itseään kuitenkin yksittäisin sanoin ja elein, joten mitäpä sitä kiirehtimään. Hitaasti, mutta varmasti E uskaltaa nykyään käyttää sanoja muidenkin ollessa paikalla ja tänään kuultiin kylässä ainakin sanat nam (nam), kahhi (kahvi), kaaka (kiitos), ohhoh (no ohhoh), tätti (rätti/harso), Aaka (Juuso), kakkaa (kukkuu) ja kaakakaka (kauniita unia).

E tietää vauvasta, vaikkei liiemmin kiinnitä huomiota kasvaneeseen vatsaan. Toisinaan tää saattaa halata, pussata tai silittää masua ja on ollut kiinnostunut vauvan vaatteista. Joinakin aamuina E on käynyt kurkkimassa makuuhuoneessa olevaa pinnasänkyä, silittänyt unipesää ja äännellyt samalla itkevän vauvan tavoin. Luulen silti, että oikea vauva tulee lopulta tosi yllätyksen ja oon yrittänyt varautua kamalaan mustasukkaisuuteen, sillä temperamenttia ei pieneltä pojalta puutu.

Temperamentista - tai sitten jostain muusta johtuen - uhmaa alkoi ilmetä jo vähän ennen 1-vuotissynttäreitä. Parin vuoden sisällä tuun varmaan olemaan niin pulassa sillä pitkän aikaa tavarat on lennelleet, pienet lyömiset olleet kuvioissa, päätä hakattu seinään, paiskottu ovia dramaattisesti ja huudettu kädet puuskassa m'mm:tä. Useimmiten E on suht kiltti, mutta osaa olla myös itse ilkimys ja ovelana tyyppinä yrittää toisinaan lavastaa isoveljensä, jotta saisi itse uhrin roolin. Suurin osa E:n tempuista taitaa kuitenkin olla vielä hölmöyttä eikä tää tee niitä kiusallaan vaan ajattelemattomuudesta.

Vaikka E aloitti hampaiden teon viisi kuukautta veljeään myöhemmin, tämän vuoden kiriminen on ajanut tilanteen aika tasoihin. Kolmen kuukauden aikana E on saanut läpi seitsemän hammasta ja ellen ihan väärässä ole, yksi tai kaksi on tuloillaan. Näiden kahden jälkeen jäljellä olisi enää neljä viimeistä poskihammasta, jotka puhkeaa usein kolmeen ikävuoteen mennessä, joten hyvällä tuurilla saadaan pitää hampaista pieni tauko.

Vaatteissa E käyttää tosi vaihtelevasti kokoja 74, 80, 86 ja 92, ja osa vaatteista siirtyykin suoraan J:n kaapista E:n kaappiin. Vaippoina käytetään Liberon 5-koon housu- ja teippivaippoja, mutta tämä myös pottailee säännöllisesti. Pottailusta oon aiemmin kirjoittanut vain 8 vinkkiä sen onnistumiseen ja sen enempää en tuu aihetta jatkossakaan avaamaan, mutta hirvittävän ylpeä saan olla.

Yöimetyksen mä lopetin kai joskus joulukuussa ja sen jälkeen ollaan nukuttu täysiä öitä vaihtelevalla menestyksellä. Toisina öinä siis nukutaan tyytyväisinä läpi yön ja toisina täytyy käydä antamassa muutaman kerran hävinnyttä tuttia. Meillä on ollut melko sama rytmi siitä asti, kun E:llä on ylipäätään mitään rytmiä ollut. Iltatoimet aloitetaan kello 20 ja 20:30 - 20:45 välillä saadaan pojat sänkyihin. Molemmat on aina nukahtaneet omatoimisesti ja samassa pysyttiin nytkin, kun E siirtyi kerrossänkyyn. Helpommalla pääsisi, jos istuisi sängyn vieressä eikä joutuisi palauttelemaan kymmeniä kertoja, mutta musta on kuitenkin parempi opettaa heti siihen, ettei kukaan nukuta. E herää lähes aina 7 - 8:30, nukkuu päiväunet edelleen ulkona 13:30/14 - 15:30/17 ja nukahtaa vieläkin vain laskemalla tämän rattaisiin. Koliikin jälkeen oon kokenut E:n niin hyväksi nukkujaksi, että vähän hirvittää tuleva kolmonen.

Ruokailukin on sujunut tosi mutkattomasti lukuun ottamatta puhkeavia hampaita. E on syönyt 10 - 11 kuukauden iästä asti omatoimisesti ja juonut tavallisesta mukistakin jo melkein puolisen vuotta. Mä en oikein osaa nimetä pojan lempiruokia, sillä tää pyytää aika monesti lisää ja tekee sitä toisinaan kaurapuuronkin kohdalla. En käsitä mihin tän kokoisessa pojassa se kaikki häviää ja innolla odotan ensi kuussa olevaa 1,5-vuotisneuvolaa.

Samalla E on vielä tosi pieni, mutta samalla kasvaa just nyt hirveetä vauhtia. Vauhtia ja energisyyttä ei puutu ja välillä pelkään, että mitä tää tulevaisuudessa keksiikään (mm. Instagramissa #VainNeeneejutut... Eikä siinä vielä kaikki!), mutta ehkä se tästä, kun suurin hölmöys vähenee iän myötä - jos vähenee. On tää kyllä huippu tyyppi ja isoveljensä tavoin omaa ihan päättömiä juttuja. Vaikka pojat tappelee toisinaan paljonkin niin parasta on nähdä nää kaksi yhdessä.

En tiedä oliko tää keskimmäisestä viimeinen oma postauksensa vai kirjoitanko esikoisen tavoin kuulumisia vielä 2-vuotiaana, mutta Instagramista meidät löytää joka tapauksessa nimimerkillä @NANNNASTI. Tili on taas nykyään yksityinen, sillä yksikään mun somekanavista ei ole mikään 7 Päivää, josta olisi tarkoitus vuotaa kaikki mahdollinen reaaliajassa eteenpäin, mutta seuraaminen on silti sallittua. Ehkä me nähdään siellä koko perheen voimin?

10.4.2017

VIIKON 28 NEUVOLA

Kuinka pitkällä: Tänään 28+1, neuvolakäynnillä 27+1 (kuva 27+5).

Muut arvot: Verenpaine 134/67. Vauvan syke +155 ja liikkeet ++. Sf-mitta 24 senttiä.

Muutokset vartalossa: Vauvamasun todellinen pullahtaminen. Huvittaa miten se näytti jo viime neuvolan aikaan niin suurelta, vaikka suurin muutos tapahtui viikon 24 lopun ja viikon 25 alun välillä. Arvista en oo varma, mutta oon kuvitellut löytäväni useita, jotka onkin ollut painaumia. Nyt oon taas täysin varma yhdestä pidemmästä ja ensimmäisestä "virallisesta" arvesta. Sen todellisuus saattaa siltikin olla toinen.

Uni: mulla oli vaihe, että nukahdin vasta aamuyöstä syvään uneen, mutta nyt menee paremmin!

Mielihalut: Kinderit, upsss...

Hermostuttaa: Että ehditäänkö saada kaikki valmiiksi, vaikka varmasti saadaan. Kohta pitää kyllä tosissaan käydä vaatteita läpi niin pääsee ostamaan vielä puuttuvat kaappiin ja sitten odotellaan enää kaukaloa. Pari pakettia 1-koon vaippoja pitää vielä ostaa, ensimmäiset ja toistaiseksi ainoaksi jäävät tutit tuli hankittua tänään.

Vaivat: Häpyluun järjetön polttelu, mitä en aiemmilta kerroilta muista. Polttelu on välillä niin kovaa, että vesi valuu silmistä. Mä kuulen ympäriltä pelkästään juttua, miten muut ei pysty liikkumaan kipujensa kanssa, mutta mulle liikunta tuo helpostusta. Liikunta tosin myös lisää supistuksia, mutta jos on valittava vähän iisimmät supistukset ja lähes toimintakyvyttömäksi vetävä nivuskipu tai kovemmat supistukset ilman nivuskipua niin itsekkäästi valitsen jälkimmäisen. Viikot alkaa olla sen verran isot, että oon uskaltanut muutaman kerran helpottaa kipua pienellä kävelylenkillä niiden supistustenkin uhalla. Mitä enemmän lepään, sitä huonompi olo mulla on henkisesti ja fyysisesti. Johan tässä on 13 viikkoa himmailtukin.

Erityistä: 9 viikkoa täysaikaisuuteen ja 12 viikkoa laskettuun aikaan!!

Mieliala: jännittynyt ja odottavainen.

Odotan: Että nähdään meidän neiti ensimmäistä kertaa, sillä musta on aina yhtä hassua miettiä, miltä toinen näyttää. Odotan sitä hetkeä, kun nähdään ihan ensimmäisen minuutin ajan livenä ja voin vaan ajatella, että tässä tää nyt vihdoin on just sellaisena kun pitikin enkä enää voisi muun näköiseksi kuvitellakaan.

4.4.2017

TÄYDELLINEN KERROSSÄNKY PIENILLE LAPSILLE

Kun me aikoinaan siirrettiin esikoinen pinnasängystä juniorisänkyyn, tehtiin valinta sängyn suhteen ajatellen myös myöhemmin syntyvää pikkusisarusta ja todennäköistä tarvetta kerrossängylle. Valittiin siis jatkettava sänky, joka oli minimissää juuri sopiva silloiselle 1,5-vuotiaalle sekä nykyiselle 3-vuotiaalle, ja josta myöhemmin saisi tehtyä kerrossängyn lisäosia ostamalla. Sänky oli nappivalinta kuluneeseen talveen asti, kunnes kerrossänky tuli ajankohtaiseksi ajatukseksi ja tajuttiin, että about 75 senttinen ipana kahden metrin sängyssä tuntuisi aika hurjalta - enhän mä itsekään tykkää nukkua yksin liian suuressa sängyssä. Päätettiin etsiä vaihtoehtoja enkä mä enää muista aloitinko aiheesta keskustelun, googletinko asiaa vai oliko se muistissa 1,5 vuoden takaisesta etsimisestä, mutta päädyin kuitenkin Veken Kalusteen sivuille selailemaan kerrossänkyjen valikoimaa ja löysin täydellisen kerrossängyn pienille lapsille!

Kyseessä on Liisa pieni, joka kiinnitti mun huomioni ensin sirolla ulkonäöllä sekä tämän jälkeen mitoillaan. Sänky on pituudeltaan 164 senttiä, leveydeltään 79 senttiä ja korkeudeltaan ainoastaan 137 senttiä, joten äitiä ei edes hirvittänyt päästää 3-vuotiasta nukkumaan yläsänkyyn. Patjan koko on 70 x 155 senttiä ja se on musta huomattavasti parempi mitä vanhan sängyn uusi 80 x 200 senttinen patja olisi ollut sängyn ollessa täysissä mitoissaan.


Esikoisen sänky on nyt myyty pois tieltä ja Liisa pieni saapunut huoneeseen. Pienempi nukkuu vielä ehkä parisen kuukautta pinnasängyssä, mutta isompi on jo päässyt testaamaan uuden sängyn ja ensivaikutelma on hyvä! Tikkaissa on pienet urat, jotka helpottavat kiipeämistä ja sänky tuntuu pienestä koostaan huolimatta tukevalta. Jätettiin tikkaat toistaiseksi pelkkien rautahakasten varaan eikä porattu hakasia kiinni sänkyyn, jotta mahdollisten leikkien villiintyessä voidaan nostaa tikkaat kätevästi pois paikoiltaan ja säästyä vahingoilta. Se mahdollisuus on musta hyvä, sillä pienempi on jo nyt löytynyt turhan usein veljensä sängystä, kun silmä on välttänyt hetkeksi tai kun nää on noussut aamupalapöydästä ennen mua. Sängyn mataluus mietitytti mua alkuun, sillä kävi mielessä, millainen tila voi jäädä ala- ja yläsängyn väliin kokonaiskorkeuden ollessa niin matala, mutta en mä nää tässä meillä mitään ongelmaa ja mäkin 163 senttisenä sujahdan sänkyyn mutkitta laidasta ja mahastani huolimatta. Lisäksi uskon ja toivon tän olevan pitkäikäinen sillä keskimmäisen kasvaessa tämä voi siirtyä yläsänkyyn ja luovuttaa alasängyn tulevalle pikkusiskolle tai ehkä pojat saa tästä joskus itselleen omat sängyt, sillä kyseinen kerrossänky on erotettavissa kahdeksi sängyksi.

Vaikka poikien huoneessa olisi jo nyt tilaa kahdelle erilliselle sängylle tai yhdelle isommalle kerrossängylle, musta  kompakti koko on vain plussaa. Kerrossängyn lisäksi hankittiin Liisa pieneen kuuluva, noin 75 senttinen turvalaita tulevien öiden turvaamiseksi. Esikoinen oli kova pyörimään vielä juniorisängyssäänkin ja ihan vasta viimeisen puolen vuoden aikana yöt on rauhoittuneet niin, ettei pää kolise turvalaidan ja seinän väliä, joten vielä vähän vilkkaamalle kakkosellekin laita tulee olemaan ehdoton. Heivattiin vanhan sängyn alta muoviset, jo rikki menneet legolaatikot roskiin ja vaihdettiin tilalle pyörien päällä liikkuva, kaunis ja yhteenkuuluva Liisa sängynaluslaatikko.


Tiesin kerrossängyn olevan suht pieni, mutta sen sirous yllätti mut siitäkin huolimatta. Paketti toimitettiin meidän kotiovelle, sängyn kasaus oli kuulemma helppoa ja ollaan molemmat oltu tähän tosi tyytyväisiä tän hetken kokemuksen perusteella. Matala sänky oli meille ihan nappivalinta, sillä arka esikoinen tärisi tässäkin ensimmäisiä kertoja kiivetessään, joten mataluus tuo arkajalalle taatusti pientä turvallisuutta suurempaan sänkyyn verrattuna. Nuorempi sen sijaan yrittää kiipeillä minkä ehtii ja kiipeää jopa alasänkyyn tikkaiden ylemmästä raosta. Hulivilin siirtäminen pinnasängystä kerrossänkyyn tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta, mutten meinaa malttaa, että jaksan kerätä voimia ja valmistautua henkisesti pinnasängystä pois siirtymiseen. Onhan tää nyt tosi nätti, eikö vain? Vielä kun saadaan sopivat päiväpeitot sänkyihin!

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Veken Kalusteen kanssa ja siinä mainituista tuotteista on saatu alennusta blogi- ja instagramnäkyvyyttä vastaan. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.