16.11.2016

KOUKUTA PIENI LAPSESIKIN ÄLYLAITTEIDEN MAAILMAAN

Mä oon ihan tietoisesti pyrkinyt pitämään poikien älylaitteiden käytön vähissä. Kotona ja isovanhemmilla katsotaan välillä videoita YouTubesta, J:n herätessä ennen E:tä, saa tämä katsoa Netflixistä ohjelmia meidän sängyssä ja toisinaan tämä laittaa parit omat snäpit mun siskolle. Aiemmin oon myös kertonut siitä, miten mä en aio kaupassa katsella omien lasten puhelimen näpyttämistä ja autossakin koitetaan pärjätä ilman - ollaan pärjättykin lukuun ottamatta koko päivän kestänyttä reissua Ikaalisiin, jonka takaisintulomatkalla selattiin puhelimesta päivän aikana otettuja kuvia ja videoita. Musta nää on vanhempien osalta jonkun verran tahdosta riippuvia juttuja, vaikka totta kai on niitä lapsia, jotka oikeesti huutaa kurkku suorana. Mä en tahdo lapsieni koukuttuvan vielä älylaitteisiin, tahdon keksiä muita keinoja ja niin mä sitten teen. Otan mukaan kirjoja ja musiikkia,  annan leikkiä avaimilla tai juomapullolla, ja juttelen ja kyselen kaikesta siitä, mitä matkalla näkyy ikkunasta. 

Se miksi nä nyt taas jauhan tästä, on turkulaisten oma Pokémon GO -ryhmä, jossa mä vanhan Pokémon-lelun nimeä kysyessä kerroin myös 3-vuotiaasta, joka on pyydystänyt kotona leikkipuhelimella mielikuvituspokéja, ja mulle esitettiin kysymyksenä miksen anna 3-vuotiaalle oikeaa puhelinta Taskumonstereiden jahtaamiseen. Kysyjän 3-vuotias kun nappaa Pokémoneja yhtä hyvin mitä kysyjä itse ja nää kuulemma oppiikin niin nopeasti. Niin, että koukuta pieni lapsesikin älylaitteiden maailmaan!

Ilmojen viiletessä mun P-GO on jäänyt useiksi päiviksi kiinni ja pelaaminen on lähinnä sitä, että kauppaan kävellessä kerään kilometrejä muniin. Kesällä kuitenkin olin todella koukussa tähän enkä tavallaan nähnyt siinä mitään pahaa. Muutaman viikon hiljaisuudesta huolimatta oon kolmessa kuukaudessa kävellyt yli 300 kilometriä tän pelin ansiosta. Se sai liikkumaan ja jätti meidän perheen autoilun kesän aikana tosi minimiin.  J on höpöttänyt Pokémoneista paljon ja myötäelänyt, kun sellainen on karannut. Lohduttanut, että kohta tulee taas uusia vastaan. Tämä on saanut noin kymmenisen kertaa pyöräyttää palloja PokéStopeilta ja napannut ehkä neljä lintua - ja se riittää.

Mua ei todellakaan haittaa, että satunnaisesti katsotaan Ti-Ti Nallea tai Antti Tuiskua, mutten koe, että 3-vuotiaan pitäisi olla millään tapaa kiinni älylaitteissa, vaikka ne saisi miten liikkumaan. Niitä mielikuvitusleikkejä katsellessa ja lapseni tuntien koukku olisi valmis, jos kerran tai kaksi antaisin tälle oikean puhelimen ja siksi meillä pelataan jatkossakin pimeällä näytöllä muovisia Pokémoneja jahdaten. Mulla on miljoona muutakin tapaa aktivoida lapsi liikkumaan, jos siihen nyt edes aktivointia vaaditaan.


4 kommenttia

  1. Hyvä teksti! Vaikutat äidiltä jolla on jalat maassa ja järki päässä ja rakastaa täydellä sydämmellä! <3

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, olen samaa mwieltä! Itselläni ei ole omia lapsia, mutta leuka loksahti auki joku aika sitten kummilapsen 1v 10kk, hänen isosiskon 4v ja äidin kanssa ollessani kaupassa. Nämä lapset ovat todella temperamenttisiä, ja 4v ekana kun mentiin prisman ovista sisään, alkoi vinkumaan "äiti mä haluan kattoo videoo..". Äiti hetken näytti että pysyy tomerana, mutta kun lapsen kitinä yltyi, sai hän autokärryssä istuessaan katsoa vielä äitin puhelimesta lastenvideoita youtubesta.. Ja voi sitä vinkumisen määrää kun oltiinkin ostokset tehty ja puhelin olisi pitänyt antaa takaisin äidille. Ihan kamalaa. Kummilapselleni kelpasi (ainakin silloin vielä) oman autokärryn ratti viihdykkeeksi, en halua aatella joko hänkin on tähän opetettu että vanhemmat pääsee helpommalla kaupassa kun lyövät luurin lapsen kouraan. Kaupassa käyminen on kuitenkin normaali asia, johon olisi lapsen hyvä oppia, luulisi olevan kivempaa vaikka valita hedelmiä tms äitin kanssa. Ei sitä meijän aikanakaan ole kännyköitä ollut kaupassa kädessä, ja uskon että aivan hyvin ovat vanhempamme pärjänneet meidän kanssa kauppareissut ilman puhelimia :D Toki _joskus_ (kiire tms) on ok mennä helpoimman kautta, mutta kun nimenomaan tuntuu että tämmöinen käytäntö vaan yleistyy, ettei olekaan enää harvinainen herkku lapselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla lapsettomankin ajatuksia! Ja aaarghh, mulle on siis lopulta ihan se ja sama kuka toimii ja miten, mut.... Ärsyttää just tollanen. :D Kerran tuli myös yhdessä paikkaa juttua myös siitä, miks jotku antaa lasten syödä kaupassa ennen maksamista ja osa oli puhtaasti sitä mieltä, että on okei antaa lapselle vaikka jätski, jos se saa pysymään kauppareissun ajan hiljaa??? Siis kyllä meillä nää 1v ja 3v saa osottaa kaupassa mieltään just niin paljon kun tykkää, jos siellä oleminen ei just sillä hetkellä kiinnosta, mut yhtä ainoota tuotetta mä en aio niille avata. :D Usein annetaan pitää jotain pientä tuotetta kädessä ja muuten hassutellaan ja höpötellään, mut jos ei viihdy niin ei viihdy ja saa olla viihtymättä. :P

      Poista