2.11.2016

KÄYTSÄ USEIN TÄÄL?

Ennen kun mä oltiin me, hilluin missä satuin ja join kavereiden kanssa oikeastaan joka viikonloppu enemmän tai vähemmän (harvemmin kuitenkaan sitä jälkimmäistä). Sitten mä olinkin me ja me vaan maattiin sängyssä peiton alla, syötiin litra jädee kahteentoista minuuttiin ja unohdettiin ihan kaikki muut. Niitä hetkiä miettiessä tuntuu lähinnä hullulta, että meillä oli oikeesti aikaa siihen koko 247. Tunnettiin toisemme ja tiedettiin kuka toinen on.

Nyt mä yritän muistaa neuvolat, koitan tyhjentää pyykkitelineen ennen kuin joudun raivaamaan sen pakolla uusien pyykkien tieltä ja hämmästelen sitä, miten paljon roskaa voi lapsiperhe tuottaa. Kun illalla viimein lösähdän sohvalle puhelin kädessä, huomaan hahmon sohvan toisessa kulmassa. Käytsä usein tääl? Ai asut? Ai niin, mehän tunnettiin joskus! Muistatko mut? Hei sunko kanssa me muuten nää skidit tehtiinkin!! Mikähän vuosi se nyt olikaan...? - Sit se unohtuu jälleen. Tulee neuvola, on pyykit, ihmetyttää roskat. Räplään luuria sohvalla ja toisessa kulmassa joku istuu tietokoneella kuulokkeet korvissa. Mä oon muistaakseni nähny sen kai ennenkin jossain... Mut miten ihmeessä me tähän päädyttiin, missä on se 247 ja milloin tää suhde kompastui omaan hautakiveensä? Yhteinen litran jädekin vaihtui jossain vaiheessa omiin tuutteihin.

Tätä lausetta kirjoittaessa oon miettinyt vartin ajan milloin ollaan oltu kunnolla kahden. Edelliskesänä? Siitähän on ihan helvetisti aikaa! Mikä ihme se nyt on, jos toinen on siinä ajassa alkanu tuntua vähän vieraalta varsinkin, kun koliikin aikaan nukuttiin pari kuukautta eri huoneissa. Sen edelliskesän heilan sukkiahan ne suurimmat sukat siellä narulla on. Vitsi sen on oltava toi tyyppi täällä. Nyt mä muistan!

Hävettää myöntää, mut oon kyllä välillä miettiny, et onko tässä järkeä. Joskus puhuttiin tulevaisuudesta ja molemmista tuntu, että erotaan, kun ollaan 40-vuotiaita. Sen jälkeen on tullut mietittyä, ollaanko oikeesti yhdessä vaan tottumuksesta ja lasten takia. Et mä en kyllä vitullakaan saa päähäni kuka toi tossa vieressä on, mut jos nyt vielä 17 vuotta koitettais sitä tässä muistella. Neuvola. Pyykit. Roskat. Vauvavuosi on kuulemma vaikea, uhmakaan ei päästä helpolla ja toisen kolmivuorotyö sekoittaa pakkaa entisestään. Jos me ollaan tässä tilanteessa nyt niin muistanko ton nimeä enää, kun tähän komboon lisätään vielä päiväkoti ja koulu tai toinen työ? No, mut on mulla ainakin Facebook, jonka kaverilistalta uskon voivani sen nimen tarkistaa. Ei kun...

Mähän jo kertaalleen etsin tän kaikkien niiden nimien joukosta ja näpytin Facebookin hakukenttään varmaan 30 nimeä ennen kuin tärppäs! Muistan sen joskus tulleen riidan jälkeen oven taa, kiivenneen rappuja pitkin mun huoneeseen, halanneen mua ja sanoneen, ettei se aio päästää irti ennen kuin on ihan pakko. Nää 8 asiaa, joita et tiennyt meistä pitää edelleen paikkaansa eikä mua haittaa yhtään, ettei mun tarvii aina puhua loppuun, koska toinen jo tietää mitä sanon. Ja mites vessapaperi kiinnitettynä peilikaappiin... Kai se vielä tahtoo? Mä ainakin tahdon niin, etten muuta tahdokaan. Neuvola. Pyykit. Roskat. Käytsä usein tääl? Mä oon Janna ja muistaakseni sun lasten äiti. Voitaisko tutustuu ja oltais hetki ihan vaan kahden? Eihän enää unohdeta?

Koska mä rakastan. 247. Vaikka neuvola. Vaikka pyykit. Vaikka roskat.

(Postauskirjoitettu toukokuussa ja tiiättekö, nykyään mä muistan jopa ton toiset nimet, jos oikein pinnistän. Vuonna 2011 vaihtunut puhelinnumero ei kyllä vieläkään pysy mielessä.)

8 kommenttia

  1. Samalla haikea mutta hauska. Ihanat!

    VastaaPoista
  2. Ihana :') ! Voihan pikkulapsivuodet. Kommentoisin pidemmin koska nukutan kuopusta makaamalla täällä sen sängyssä mut koska se nukahti jo ni meenkin het katsoon istuuko meidankin sohvannurkassa joku outo tyyppi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hahhaha. :D Nimenomaan pikkulapsivuodet! Muistan esikoisen vauvavuodelta, kun nukutin sitä aina tissille meijän sänkyyn ja lopulta väsyin siihen maratoniin niin, etten jaksanu itekkä enää nousta. :D

      Poista
  3. Ottakaa aikaa toisillenne oikeesti! Se on tosi tärkeetä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka ilta poikien nukahdettua ja vähän enemmän seuraavan kerran viikon päästä lauantaina. :) Ja tää tosiaan on kirjotettu pari kuukautta koliikin jälkeen, jollon mä olin vielä väsyny siitä kaikesta ja pihalla kaikista niistä kuukausista, et en mä tollon tienny kuka mäkään oon. Kuljin vaan ajattelematta enempää mitä edes tein.

      Poista
  4. Feeeel you! Tai teidät. Tosin me ei tunnettu kunnolla ennen pikkulapsiaikaa joten ollaanki naureskeltu että ehkä kymmenen vuoden päästä sitten voidaan sanoa että tiedetään toisemme kunnolla ;) me ollaan kyllä itsekkäästi yritetty edes kerran/kk tehdä ihan vaan kahdestaa jotain! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin nostan hattua teille! Superit. <3 Me ollaan vielä siinä vaiheessa ton pienemmän kanssa, et koitetaan "itsekkäästi" käydä vessassa yksin, joten ehkä toi on sit seuraava askel. :D

      Poista