22.11.2016

KAKSI LASTA RIITTÄÄ

Epätoivon hetkinä niissä kahdessakin on noin yksi ja 1/4 osa liikaa. Muiden mielestä yksi lapsi on liian vähän, kolme alkaa olla jo liikaa. Kaksi on huono, jos ne kaksi on samaa sukupuolta. Sä oot tehnyt lapsesi väärin, jos näin käy ja pitää sitten kuitenkin hankkia se kolmas - meidän tapauksessa tyttö. Niin mä oon kuullut jo useita kertoja. Rakenneultran jälkeen, E:n synnyttyä, ristiäisissä, E:n lähestyessä ensimmäisiä synttäreitä. Näiden kuluneiden kuukausien aikana oikeastaan joka kerta nähdessäni ne tyypit, jotka tätä mieltä on.

"Kyllä se kolmas sit ihan varmasti on tyttö!"
"Jaahas, sit puuttuu se tyttö vielä..."
"Koskas te sen tytön meinaatte tehdä?"
"Jokos teillä sen tytön aika alkais olla?"

Joka kerta siitä huolimatta, että oon ilmoittanut lapsiluvun olevan täynnä ja esittänyt kysymyksen mitä mä tytöllä, kun mulla on jo kaksi ihanaa poikaa. Kumpikaan raskaus ei ollut helpoimmasta päästä. Ensimmäisellä kerralla 36 viikkoa oksentamista, toisella kertaa vain 8, mutta kun sisällä ei tahtoneet pysyä edes jääpalat. Ensimmäisellä kerralla supistukset alkoivat raskauviikolla 20 ja toisella kerralla jo viikolla 17. Maailmaan on kuitenkin tullut kaksi täysiaikaista ja tervettä poikaa enkä mä tiedä uskaltaisinko enää edes kokeilla, kuinka seuraavalla kerralla kävisi. En ainakaan nyt.

Valehtelisin, jos väittäisin, etten ihan vähän haaveilisi kolmannesta, mutta se johtuu vain synnytyskuumeesta, jonka jälkimmäinen, täydellinen synnytys jätti jälkeensä. Ja ei, yhtä synnytystä vastaan en todellakaan olisi valmis kokemaan enää uutta raskautta ja vauva-aikaa. Vastasyntyneet on ihan uskomattomia ja pelkkä ajatus siitä uutuuden tunteesta sulattaa sydämen, mutta paljon enemmän jees on se pieni ihme, jolta saa vastakaikua. Enää ei tarvitse tuijottaa hölmistyneenä paikoillaan olevaa ihmismötikkää.

Tiedättekö mistä mä tiedän, että kaksi lasta riittää? Kaikki mun sisällä sanoo niin. J:n pienimpiä vaatteita laittaessa laatikkoon tunsin ahdistusta. Itkin ja mietin, saanko enää koskaan pukea niitä liian suuria viiskyt senttisiä bodyja uudelle ihmisen alulle. Tällä kertaa mulla on pieni "Voi, miten se on mahtunu näihin!?" -haikeus, mutta suurimmaksi osaksi mä tunnen pelkkää helpotusta, vaikken tiedä mistä. Musta on ollut helpottava ajatella, että vauvakamat ja pienet vaatteet on saanut laittaa eteenpäin eikä niitä tarvitse enää säilöä kellekään, koska me ollaan tässä ja nyt, kokonaisena perheenä. Kahden kanssa pärjää yksin, kolmen kanssa pitäisi jo vähän suunnitella. Henkisesti mun voimani riittää hyvin kahdelle, mutta kolmen kanssa pitäisi kiskoa viimeisimmätkin sisut jostain syövereistä tai ainakin mä luulen niin. Kaksi selviydyttyä raskautta, kaksi tervettä lasta, kaksi ihanaa synnytystä. Kahden erottamaton gängi.

Monet tuntuu pitävän 30 - 35 ikävuotta sellaisena rajapyykkinä, että siihen mennessä lapset on saatu, jos niitä tullaan saamaan ja musta se kuulostaa ihan järkevältä. Alkuhämmennyksen jälkeen alkoi naurattaa, että mulla ja meillä on 35 vuoteen matkaa vielä 12 vuotta. Kaksitoista. Se on pitkä aika se eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu, ja nyt kun ollaan eletty kahden lapsen arkea, en menisi edes vannomaan, etteikö kolmannesta haaveiltasi joskus 8 - 10 vuoden päästä. Sitten, kun pojat olisi jo molemmat koulussa. Mä oonkin Aleksille heittänyt puolivitsillä, että vuonna 2023 syystalvella meille syntyy se kolmas. Kolmas poika, jonka toinen nimikin mulla on selvillä. Kahdessa vuodessa Aleksi lämpeni E:n nimelle, joten ehkä kymmenen vuoden lämmittely riittää tämän kanssa. Mutta nyt... Nyt kaksi lasta riittää, kaksi ihanaa poikaa, joista en voisi olla enää tippaakaan kiitollisempi.

Postaus kirjoitettu keväällä ja kesällä, ja mielipide on ollut edelleen sama. Mutta kuinkas sitten kävikään...?

12 kommenttia

  1. Taisi iskeä vauvakuume:D

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti ja onnea uuteen odotukseen!

    Mä odotan ekaa lastani ja ikää löytyy 23v. Onko sulta ikinä varsinkaan J:tä odottaessa kysytty suoraan, oliko lapsi vahinko? Mä olen tasaisessa ja toimivassa parisuhteessa avomieheni kanssa ja multa on lähes jokainen kysynyt suoraan tai epäsuoraan, oliko tuleva lapsemme vahinko/yllätys? Mua närkästyttää tämä. Heti jos ei ole naimisissa tai yli 30v oletetaan lapsen olevan vahinko. Oman iköiset juo viikonloppusin pään täyteen ja pössyttelee kannabista ja se on ok, mutta maailman luonnollisin asia, se että haluaa perustaa perheen, tullaan kyseenalaistamaan toistuvasti. Enkä tosiaan tarkota, että sillä olisi merkitystä loppuenlopuksi vaikka vauva olisikin ollut ylläri, en vain ymmärrä kuka tulee tuollaista ekana kysymään.

    Toinen kysymys liittyy noihin supistuksiin. Onko sulla ollut ne kipeitä vai vaan voimakasta paineen tunnetta ja kovettumista? Mulla harkkarit alko jo rv15 (nyt rv21), mutta kipua ei onneksi ole. Mietiskelen silti jatkuvasti, että eihän ne tee kohdun kaulalle mitään.. Pari vko sitten kohdunkaula oli ok, mutta lääkäri ei sanonut oikeen juuta tai jaata supistuksiin.

    Huh tulipas tekstiä. Kiva jos jaksat vastailla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!

      Mä en yhtään muista kyselikö kukaan vahingosta, mut ois varmaan jääny mieleen, jos ois kyselty. Saatettiin sillon tehdä jo bloginkin kautta selväks, että tää oli toivottu ja mä luulen, et suvussa hoidettiin toi tiedotus. :D Mut onhan toi törkeetä ja mulle tulis varsinki raskaana paha mieli tollasesta. Ei vaan tunnu sopivalta ton tyylinen kysely, jos ite ei tuo asiaa jollain tapaa ilmi. Sama kun musta on vähän ikävää kysellä ihmisiltä siitä millon lapsille on luvassa sisaruksia, kunnei ne kuitenkaan oo kaikille itsestäänselvyys. Vähän nyt karkas just tosta, mutta mutta... :D

      Mä en muista harjotussupistuksista, mut noilla viikoilla alkaneet on ollu selkeesti kipeitä. Ekalla kerralla alko Ruisrockin jälkeisenä aamuna ja toisella kerralla neuvolareissulla, jollon alko yllättäen supistamaan niin, et mulla kesti 1,5 tuntia kävellä kolme kilsaa. Oon tosin taas niin onnellisen unohtanut noi supistukset, etten tällä hetkellä edes muista miltä ne tuntuu..

      Toivottavasti raskaus sujuu hyvin ja vitsi ihan hurjasti onnea esikoisesta!! :)

      Poista