16.10.2016

VAUVAVUODEN VIKA

Okei... Saakohan nyt vähän itkeä? Mä en vaan pysty käsittämään miten oon tässä kirjoittamassa kahdennettatoista kehityspostausta E:stä, kun ihan vasta pari kuukautta sitten tein sen J:stä ja mietin, tuunko mä vauvavuoden jälkeen tekemään näitä enää. Ensimmäiset 4,5 kuukautta istuin yöt sängyssä tai kuljin pitkin kämppää, ja kädet ristissä toivoin sen helvetin ja vauvavuoden olevan ohi mahdollisimman pian. Samalla oon onnellinen tästä, mut vitsi on tää vaan haikeeta! Toisaalta haikeelta taitaa tuntua kaikkina hetkinä, jollon tajuaa, että nää kasvaa ja kehittyy niin hirveetä vauhtia. Nyt siis E:n vauvavuoden vikat, jotka samalla saattaa hyvinkin olla vikat kk-kuulumiset ikinä, sillä en tälläkään kertaa oo varma siitä, miten paljon yksityiskohtia haluan E:stä enää jakaa, vaikka lapset yleisellä tasolla täällä yhä näkyykin.

Kuukaudessa E on jättänyt konttaamisen oikeastaan täysin ja tallustaa isoveljen perässä kovaa vauhtia ympäriinsä. Välillä huvittaa, kun toinen ihan tosissaan koittaa ottaa juoksuaskelia ja puuskuttaa sitten "hengästyneenä". Ulkona E on vielä vähän arempi kävelemään, mutta sujuu kyllä hienosti jo sielläkin, kunhan uskaltaa. E on pitkään istunut jakkaralla hampaita pestessä ja tajunnut  nyt ihan parin viikon sisällä, että sen kanssahan yltää vähän korkeammalle. Myös sohvalle kiipeäminen on valitettavasti opittujen asioiden listalla enkä oo niin iloinen siinä hyppimisestäkään.

Mämmän ja auton pärinän lisäksi ollaan saatu uusi sana, khhhi, mikä tarkoittaa kissaa. Välillä tää myös pitää hü, hü -ääntä haukkuakseen kuin koira, ja osaa vastata nii kysyttäessä "mitä koira sanoo?". Ihan pari päivää sitten saatiin kuulla ensimmäisen kerran kak-ka, kak-ka, mutta sitä kyllä hoetaan lähinnä nähdessä Paska-Janea. Toisaalta en ihmettele. Tätä tarkoittaa ilmeisesti E:n kielellä jotain, josta en vielä osaa sanoa. Mä en osaa kuvitellakaan, että E sanoisi lähemmäs parikymmentä sanaa tai sanaa tarkoittavaa tavua, kuten J teki jo tässä iässä eikä niillä ole kiirekään. Toiset kävelee nopeammin ja toiset puhuu aikaisemmin. Parivuotiaana lähes kaikki kuitenkin juoksee ja höpöttää kilpaa. Hiljaisuudesta huolimatta tai juuri sen takia E vain nyökyttelee myöntäväksi vastaukseksi ja pudistelee päätään istuimen ja rattaiden vöitä kiinni laittaessa.

Tällä hetkellä liikkuminen on in E:n leikeissäkin ja kaikkein eniten poika tykkää työntää ostoskärryjä tai nukenrattaita, tanssia, potkia palloa tai pelata sählyä. Sählymailaksi E kelpuuttaa myös leikkivasaran tai poikien leikeissä olevan desimitan. Leikeissä oleva tiskiharja käy hyvin puhelimesta, puhelin hiusharjasta ja Legojen aita hammasharjasta. Aika hassu, mutta myös paljon oivalluksia omaava pieni. Leikeissä kun tosiaan on iänikuisen vanha, sininen desimitta ja samanlainen meiltä löytyy ämpäristä, jossa säilytetään kissan kuivaruokaa. E on monesti nähnyt, miten J ruokkii kissaa tällä ja siitä syystä pieni ihailija löytyy nykyään sohimassa kuppeja omalla desimitallaan. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Musta on edelleen niin hassua, miten eri aikaan nää tekee hampaatkin. J:llä oli vuoden iässä kahdeksan hammasta ja lisää tulossa, mutta E sai juuri kuluneen viikon aikana kolmannen hampaansa läpi. Nyt kun hampaita on ylhäällä ja alhaalla, on niitä ihan sairaan hauska narskuttaa. Ja äiti tykkää. Musta myös puhkeamattoman etuhampaan viereinen paikka pullottaa kovin, joten ehkä saadaan vielä tän vuoden puolella lisää hampaita.

Vaatteissa käytössä on vaihtelevasti koot 68, 74 sekä 80, ja vaippoissa Liberon 4- ja 5-koon vaipat. Meillä kun kotona on kokonainen hyllyllinen vaippoja ja välillä mietin, että miten niitä nyt taas on noin.

E on päässyt yli puuron tökkimisestä ja se maistuu taas ihan tuttuun tapaan, kuten kaikki ruuatkin, vaikka välissä oli vaihe, jolloin kaikkea piti sylkeä pois. Taisi olla sen puhkeavan ylähampaan syytä. Ollaan totuteltu viiliin, raejuustoon ja piimään, ja viime viikolla E sai maistaa ensimmäisen kerran tavallista maitoa. J:hän oli pienenä allerginen maidolle eikä ikinä ole juonut sitä, joten vähän kauhulla odotan miten tällä kertaa käy. E:llä on kuivia läiskiä kropassa, mutta niitä on ollut jo aiemminkin, joten elättelen toivoa pelkästä atopiasta eikä aiota jättää maitotuotteita pois, jos iho pysyy kurissa. Meillä J:nkin kanssa on iho ollut nyt syksyn tultua selkeästi kuivempi, että ehkä tää tästä. E syö meidän kanssa samaa ruokaa lukuun ottamatta nakkeja, makkaroita ja muita ns. ylimääräisiä, joita en tahdo vielä näin pienelle antaa. Kuljetaan vähän siellä, täällä ja tuolla, joten hoitolaukussa on kuitenkin aina Pilttejä mukana. Tämä osaa syödä lähes kokonaan itse.

Yöunet meillä alkaa aina vaan edelleen noin 20:30, yöllä syödään 0 - 2 kertaa ja ylös noustaan 07 - 09 välillä. Päiväunia on yhdesta kahteen kertaan riippuen siitä, mihin aikaan päivä aloitetaan. Ensimmäiset unet saattaa olla sisällä noin kymmenestä eteenpäin 30 - 60 min tai sitten E menee suoraan ulkopäikkäreille 12:30 - 14 välillä ja herää 15 - 16:30 välillä.

Se oli siinä. Meidän vauvavuosi. Ihan(a) kamala vauvavuosi! Ja ihan huippu ex-vauva, nyt kai jo taapero. Ajattelin jakaa vielä joku päivä koosteen näistä postauksista ja pupun kanssa otetuista kuvista niin huomaatte, miten se on kutistunut! Ei ehkä tarvitse kertoa, miten vaikeeta oli saada E pysymään paikoillaan tässä viimeisessä kuvassa, hahah.

4 kommenttia

  1. Imetätkö vielä? :)

    VastaaPoista
  2. Tuntuu ku siitä olis vasta muutama kuukausi, ku väänsin itkua kateudesta ja onnesta. Mä olin kahdeksannella viikolla raskaana ja teille syntyi toinen ihana poika. Ja nyt siitä on jo vuosi!

    Onnea Eemille ♥♥

    VastaaPoista