22.10.2016

MELKEIN MAAILMAN PARAS NEUVOLA (1V-NEUVOLA)

Mä oon purkanut turhautumista neuvolaan niin täällä kuin muuallakin somessa. Nyt muuton jälkeenhän neuvolan tilat pysyi edelleen samana, mutta terkka vaihtui ja olin kieltämättä aika epätoivoinen sen suhteen mitä seuraavaksi olisi vastassa. E:n vauvavuoden aikana meillä on ollut terveydenhoitajan sijaista, omaa terveydenhoitajaa, terveydenhoitajan uutta sijaista, terveydenhoitajan uuden sijaisen sijaista ja neuvolalääkärin sijaista. Ajat on olleet ihan poikkeuksetta myöhässä ja joka kerta on ahdistanut, ettei yhtään tiedä mikä tyyppi sieltä tällä kertaa tulee ja kelle joudun selittämään taas ne ihan samat asiat, jotka edellisellekin. Oon ollut usealla kerralla hämmentynyt,  jos th on ollut eri mieltä jostain enkä sitten oo edes saanut sanaa suustani, vaikka olisin halunnut perustella valintani ja tapani, jotka mä oon kokenut meille hyviksi ja oikeiksi.

Tiistaina meillä oli E:n 1-vuotisneuvola ja siellä mä sitten taas istuin tutussa odotustilassa odotellen omaa aikaani, joka oli ihan tutusti jo melkein 15 minuuttia myöhässä. Jännitti niin paljon, olisiko tääkin henkilö, joka ei näkisi toimintatavoissa vaihtoehtoja ja joka tuijottaisi lasten kasvun suhteen pelkkiä käyriä, mutta tiiättekö... Turhaan jännitin! Mä annoin vartin myöhästelyn anteeksi meidän ensimmäisen 30 sekunnin keskutelun perusteella ja mietin vaan, että miksi, miksi, miksi tää ei voinut olla meillä jo aikoja sitten. Mua ei jännittänyt vastailla, kuten tavallisesti uusille ihmisille ja musta tuntui luontevalta kertoa vähän E:n ja J:n niistäkin asioista, joista ei kyselty. Mun tapoja ymmärrettiin eikä mun olisi tarvinnut perustella mitään kellekään, mutta tein sen vain puhumisen ilosta ja sain takaisin vain myötäilyä. Otettiin E:ltä sitten ne mitatkin, jotka oli seuraavanlaiset...

1 vuotta (10 kuukautta).
8 830 grammaa (8 160 grammaa).
72,2 senttiä (70,4 senttiä).
45,7 senttiä (44,6 senttiä).

Korttiin tuli teksti "Iloinen ja touhukas nuorimies. Kävelee varmoin askelin. Sanoja tapailee jo jokusen sanaa. Kasvaa tasaisesti omalla käyrällään. Rokotettu.". Terkka ei mitoista ollut huolissaan ja E kulkee tasaisesti omalla käyrällään, mutta uusien käyrien myötä ohjelma antaa kommenttia kasvusta ja tämän takia joudutaan nyt sitten taas kasvukontrolliin ennen 1,5 vuoden ikää - mikäli se siis vielä jotakin yllättää, kun kyse on näistä kahdesta kirpusta, jotka ravaa neuvoloissa muidenkin edestä.

E:ltä tsekattiin pinsettiote, joka onnistui kummallakin kädellä tosi hyvin, mutta heijastetsydeemit skipattiin, kun toinen touhuili niin paljon omiaan siinä, ettei kuulemma tarvinnut erikseen katsella. E viihdytti meitä, antoi näytteen omasta (kovasta!) tahdostaan ja näytti loukkaantumisensa rokotuksista mulkaisemalla pahasti ja huutamalla tietysti tahtoaankin kovemmin. Varattiin samalla käynnillä heti J:lle 3-vuotisneuvola kuukauden päähän ja ensimmäistä kertaa aikoihin odotan jo innolla. Melkein maailman paras neuvola (heti meidän alkuperäisen terveydenhoitajan jälkeen!). 

19.10.2016

TOTUUS TULEE LAPSEN SUUSTA (17 KYSYMYSTÄ)

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? 
J:n vastaus: Siivoo nätisti, älä heittele sinä aina sanot minulle. 
Oma kommentti: Mua huvitti heti tää ensimmäinen vastaus, vaikka nappiin menikin!

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
J: J, isi, E. 
O: No niin, nehän ne. Moni muukin juttu, mutta nää nyt ensimmäisenä.

3. Mikä tekee surulliseksi? 
J: Tuhmaus.
O: Oh y e s s s. Vaikka välttelenkin tuhman sanomista niin kyllä se kuuluu, kun hermot vedetään loppuun ja silloin äiti tosiaan on surullinen.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
J: Leikkimällä, piirrät ja kutitat mua kauheesti.

5. Millainen äitisi oli lapsena?
J: Varmaan Veeran kokonen.
O: No siitä ei kovin montaa vuotta oo!

6. Kuinka vanha äitisi on? 
J: Varmaan kaks ja puol.

7. Kuinka pitkä äitisi on? 
J: Näin pitkä ku tää nuken tuttinauha!

8. Mikä on äitisi lempi puuhaa? 
J: Tykkäät eniten leikkiä Legoilla.
O: Lasten kanssa kyllä, joo.

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla? 
J: Sillon sinä teet ruokaa. Ja syöt iltapalaa, ku katot Salkkareita.
O: Ruokaa mä tosin teen ihan lastenkin kanssa, mut jälkimmäinen ei vois olla enempää oikein.

10. Missä äitisi on tosi hyvä? 
J: Sinä oot hyvä vauvoja hoitamaan. 

11. Missä äitisi ei ole kovin hyvä? 
J: No siinä Muumien muistipelissä!
O: Musta tää oli suloisen sinisilmäinen vastaus. Pienellä huijaamisellahan ei oo osuutta häviämiseen, hahah.

12. Mitä äitisi tekee työkseen? 
J: Näpytät niinku tietokoneella ja otat kuvia.

13. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä? 
J: Pelataan Choco-peliä.

14. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi? 
J: Juuta. Jiitä. Ei ku se Jii, se kirjain. 
O: Oikeesti, mistä se sen keksi!?

15. Mitä eroa teissä on? 
J: Se, ku E ja isi ja minä siivoomme kaikki väärään paikkaan.
O: Muuten hyvä, mutta J siivoaa kyllä oikeisiin paikkoihin ja valittaa isin ja E:n siivotessa leluja vääriin laatikoihin. 

16. Mistä tiedät että äitisi rakastaa sinua? 
J: Kun sää sanot sen aina iltasin ja muutenki joskus.

17. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä? 
J: Sänky.
O: Totuus tulee lapsen suusta.

O: Loppu. Kiitos, ku vastailit. 
J: Kiitos, ku viittit multa kysellä!

18.10.2016

TUUTILULLA - A LITTLE LOVELY COMPANY

Viime vuoden toukokuussa postailin silloisesta lastenhuoneesta, joka kuitenkin vaihdettiin loppuvuodesta päittäin meidän makuuhuoneen kanssa. Siinä samalla mä päätin kokeilla mustavalkoista sisustusta poikienkin huoneeseen ja tykästyin niin kovin, että kokeilu jäi pysyväksi ja ollaan sillä tiellä edelleen. Tykkään sisustuksessa erilaisista valoista, joita nyt muuton jälkeen löytyy muutamia ja ehkä yritän lämmittää Aleksia vielä yhdelle idealle. Uusin valoista on paljon somessakin esiintynyt ja Tuutilullan kautta saatu, ihana, A4-kokoinen, A Little Lovely Companyn Lightbox mustilla reunoilla.


Lightboxia on saatavilla sekä A4-, että A5-koossa ja sen mukana tulee 85 kappaletta eri kirjaimia sekä symboleita, joita voit liu'uttaa tauluun, taulusta ja takaisin just niin usein kuin tahdot muuttaa tekstiä. Tuutilullalla on myös myynnissä erillisiä lisäsettejä, kuten eri symboleita ja pastellinvärisiä kirjaimia. Valaisin on saatavilla mustilla, valkoisilla, pinkeillä ja mintuilla reunuksilla, ja se toimii paristoilla tai adapterijohdolla, joka myydään erikseen.


Mulle oli alusta asti selvää, että mä haluan tän nimenomaan poikien huoneeseen, mutta valaisimen saapuessa se todellakin oli niin nätti, että aloin vielä vähän empimään sen suhteen, mikä tän lopullinen paikka tulee olemaan. Lightboxin kun saa pöydälle, hyllylle tai halutessaan vaikka seinälle, eli sopii oikeastaan mihin huoneeseen tahansa. 

Kerroinko jo, että tää on ihana?


*Postaus on toteutettu yhteistyössä Tuutilullan kanssa ja siinä esiintyvä tuote on saatu ilmaiseksi. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.

17.10.2016

IT'S ALL ABOUT EEMI

♥ Perjantaina 16.10.2015 kello 11:27 syntyi maailmaan pieni, täydellinen peikkopoika mitoin 3 490 grammaa ja 49 senttiä, sekä pistein 10/9/9. Synnytystarinan voit lukea täältä ja some-synnytyksestä täältä. Kuvassa E yhden viikon ikäisenä. 


♥ Ensimmäiset kuukaudet perhepedissä. Tavallisin unimäärä yhtenäisesti 3 - 5 tuntia, mutta ennätys 6,5 tuntia. Päivisin parhaat unet vaunuissa, autossa ja sylissä. Ravintona pelkästään rintamaito. Pään kannatteluyrityksiä. Ensimmäinen tarkoituksellinen hymy 1.11. vain reilu parin viikon iässä. Ensimmäinen kunnon jokeltelu päivää ennen neljän viikon ikää. Lue koko 1kk-postaus.

♥ Ihan huikeaa pään kannattelua. Samaista guu guu -ääntelyä kuin isoveljellään aikoinaan. Huutoa, huutoa, huutoa - joka ilta. Ei kummallisia päiväuniakaan. Lue koko 2kk-postaus.


♥ Alaien alkoi kuultaa. Kiljahtelu ja ensimmäinen ääneen nauraminen. Kääntyminen selältä masulle. Viihtyi paljon lattialla tutkien maailman menoa. Illat huutoa, mutta yöt yhdellä syötöllä. Uniennätys kahdeksan tuntia. Lue koko 3kk-postaus.


♥ Huomionhakuinen sylivauva. Asioihin ja esineisiin tarttuminen. Huutoa, huutoa, huutoa. Lue koko 4kk-postaus.


♥ Kovaan ääneen kiljuminen ja virkayskä. Kaikkeen tarrautuminen ihan koko ajan. Kova yritys päästä ryömimällä eteenpäin. Viimeinen kuukausi täysimetystä. Koliikin loppuminen - vihdoin! Lue koko 5kk-postaus.

♥ Kääntyminen vatsalta selälleen. Pieniä hetkiä istuen ilman tukemista. Äiti-sanan toistamista perässä. Ensimmäiset sosemaistelut. Sormiruokailun aloittelu. Siirtyminen perhepedistä rattaisiin saaden samalla makuuhuoneen kokonaan omaan käyttöön. Lue koko 6kk-postaus.

♥ Iloinen ja äänekäs poika. Oman nimen tunnistaminen. Selkeää sanojen ymmärtämistä. Hmm hmm -muminaa tarkoittaessa tiettyjä asioita. Taito pyytää syliin ja vaihtaa leluja kädestä toiseen. Istuminen pitkiä aikoja ilman tukea. Lue koko 7kk-postaus.

♥ Seisomaan nouseminen käsistä kiinni pitäessä. Istuen eteneminen. Konttausasennossa heiluminen. Viimeinkin puhkeamaisillaan oleva, ensimmäinen hammas. Nokkamukin käyttö sekä tavallisesta mukista ja pullon suusta juominen. Pinsettiote. Siirtyminen yhteiseen huoneeseen. Ensimmäinen kokonainen yö. Lue koko 8kk-postaus


♥ Ryömimään oppiminen. Itsenäisesti istumaan meneminen. Konttaamaan oppiminen. Mitä tahansa tukea vasten seisomaan nouseminen ja siitä laskeutuminen. Puolikas karhukävely. Tukea vasten kävely. Tanssimaan oppiminen. Missä on asia X? -kysymyksen ymmärtäminen. Ensimmäisen ja toisen hampaan puhkeaminen. Samojen ruokien syöminen. Ensimmäiset, pienet hapanmaitotuotteiden (raejuuston) maistelut. Lue koko 9kk-postaus.

♥ Hurja vauhti kontaten ja tukea vasten kävellen. Liukumäkeen kiipeäminen. Keskeltä lattiaa ylös nouseminen ilman tukea. Ilman tukea seisominen. Vilkuttamaan ja taputtamaan oppiminen. Siivoaminen. Mämmämmäm = syödä, nälkä, ruoka. Syötettävä/omatoimisen syömisen harjoittelu/valmiiksi täytetyllä lusikalla syöminen. Lue koko 10kk-postaus.

♥ Ensimmäiset askeleet ilman tukea. Kävelyä useita kertoja päivässä. Kävelty matka parin metrin verran. Kiipeäminen J:n sänkyyn ja mihin tahansa rappusiin. Pöriseminen autoilla leikkiessä. Lisääntynyt oma tahto. Pallon heittäminen. Etusormella osoittaminen. Puupalikoilla ja Mega Blokseilla tornin rakentaminen. Yritys laittaa muotoja oikeista rei'istä ja ponnahduslelulla leikkiminen. Kukkuu-leikki. Kolmista päiväunista kaksiin. Lue koko 11kk-postaus.

♥ Konttaamisen unohtaminen, kunnolla kävelyä ja lähes juoksemista. Sohvalle kiipeäminen. Uusina sanoina khhhi = kissa, hh hh = koiran haukkumista. Pään nyökyttelyä ja pudistamista. Paljon pieniä oivalluksia. Kolmas hammas. Käytössä tavallinen maito. Syö itse. Heräilee yhä öisin. Päiväunet tosi jees. Lue koko 12kk-postaus.

16.10.2016

VAUVAVUODEN VIKA

Okei... Saakohan nyt vähän itkeä? Mä en vaan pysty käsittämään miten oon tässä kirjoittamassa kahdennettatoista kehityspostausta E:stä, kun ihan vasta pari kuukautta sitten tein sen J:stä ja mietin, tuunko mä vauvavuoden jälkeen tekemään näitä enää. Ensimmäiset 4,5 kuukautta istuin yöt sängyssä tai kuljin pitkin kämppää, ja kädet ristissä toivoin sen helvetin ja vauvavuoden olevan ohi mahdollisimman pian. Samalla oon onnellinen tästä, mut vitsi on tää vaan haikeeta! Toisaalta haikeelta taitaa tuntua kaikkina hetkinä, jollon tajuaa, että nää kasvaa ja kehittyy niin hirveetä vauhtia. Nyt siis E:n vauvavuoden vikat, jotka samalla saattaa hyvinkin olla vikat kk-kuulumiset ikinä, sillä en tälläkään kertaa oo varma siitä, miten paljon yksityiskohtia haluan E:stä enää jakaa, vaikka lapset yleisellä tasolla täällä yhä näkyykin.

Kuukaudessa E on jättänyt konttaamisen oikeastaan täysin ja tallustaa isoveljen perässä kovaa vauhtia ympäriinsä. Välillä huvittaa, kun toinen ihan tosissaan koittaa ottaa juoksuaskelia ja puuskuttaa sitten "hengästyneenä". Ulkona E on vielä vähän arempi kävelemään, mutta sujuu kyllä hienosti jo sielläkin, kunhan uskaltaa. E on pitkään istunut jakkaralla hampaita pestessä ja tajunnut  nyt ihan parin viikon sisällä, että sen kanssahan yltää vähän korkeammalle. Myös sohvalle kiipeäminen on valitettavasti opittujen asioiden listalla enkä oo niin iloinen siinä hyppimisestäkään.

Mämmän ja auton pärinän lisäksi ollaan saatu uusi sana, khhhi, mikä tarkoittaa kissaa. Välillä tää myös pitää hü, hü -ääntä haukkuakseen kuin koira, ja osaa vastata nii kysyttäessä "mitä koira sanoo?". Ihan pari päivää sitten saatiin kuulla ensimmäisen kerran kak-ka, kak-ka, mutta sitä kyllä hoetaan lähinnä nähdessä Paska-Janea. Toisaalta en ihmettele. Tätä tarkoittaa ilmeisesti E:n kielellä jotain, josta en vielä osaa sanoa. Mä en osaa kuvitellakaan, että E sanoisi lähemmäs parikymmentä sanaa tai sanaa tarkoittavaa tavua, kuten J teki jo tässä iässä eikä niillä ole kiirekään. Toiset kävelee nopeammin ja toiset puhuu aikaisemmin. Parivuotiaana lähes kaikki kuitenkin juoksee ja höpöttää kilpaa. Hiljaisuudesta huolimatta tai juuri sen takia E vain nyökyttelee myöntäväksi vastaukseksi ja pudistelee päätään istuimen ja rattaiden vöitä kiinni laittaessa.

Tällä hetkellä liikkuminen on in E:n leikeissäkin ja kaikkein eniten poika tykkää työntää ostoskärryjä tai nukenrattaita, tanssia, potkia palloa tai pelata sählyä. Sählymailaksi E kelpuuttaa myös leikkivasaran tai poikien leikeissä olevan desimitan. Leikeissä oleva tiskiharja käy hyvin puhelimesta, puhelin hiusharjasta ja Legojen aita hammasharjasta. Aika hassu, mutta myös paljon oivalluksia omaava pieni. Leikeissä kun tosiaan on iänikuisen vanha, sininen desimitta ja samanlainen meiltä löytyy ämpäristä, jossa säilytetään kissan kuivaruokaa. E on monesti nähnyt, miten J ruokkii kissaa tällä ja siitä syystä pieni ihailija löytyy nykyään sohimassa kuppeja omalla desimitallaan. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Musta on edelleen niin hassua, miten eri aikaan nää tekee hampaatkin. J:llä oli vuoden iässä kahdeksan hammasta ja lisää tulossa, mutta E sai juuri kuluneen viikon aikana kolmannen hampaansa läpi. Nyt kun hampaita on ylhäällä ja alhaalla, on niitä ihan sairaan hauska narskuttaa. Ja äiti tykkää. Musta myös puhkeamattoman etuhampaan viereinen paikka pullottaa kovin, joten ehkä saadaan vielä tän vuoden puolella lisää hampaita.

Vaatteissa käytössä on vaihtelevasti koot 68, 74 sekä 80, ja vaippoissa Liberon 4- ja 5-koon vaipat. Meillä kun kotona on kokonainen hyllyllinen vaippoja ja välillä mietin, että miten niitä nyt taas on noin.

E on päässyt yli puuron tökkimisestä ja se maistuu taas ihan tuttuun tapaan, kuten kaikki ruuatkin, vaikka välissä oli vaihe, jolloin kaikkea piti sylkeä pois. Taisi olla sen puhkeavan ylähampaan syytä. Ollaan totuteltu viiliin, raejuustoon ja piimään, ja viime viikolla E sai maistaa ensimmäisen kerran tavallista maitoa. J:hän oli pienenä allerginen maidolle eikä ikinä ole juonut sitä, joten vähän kauhulla odotan miten tällä kertaa käy. E:llä on kuivia läiskiä kropassa, mutta niitä on ollut jo aiemminkin, joten elättelen toivoa pelkästä atopiasta eikä aiota jättää maitotuotteita pois, jos iho pysyy kurissa. Meillä J:nkin kanssa on iho ollut nyt syksyn tultua selkeästi kuivempi, että ehkä tää tästä. E syö meidän kanssa samaa ruokaa lukuun ottamatta nakkeja, makkaroita ja muita ns. ylimääräisiä, joita en tahdo vielä näin pienelle antaa. Kuljetaan vähän siellä, täällä ja tuolla, joten hoitolaukussa on kuitenkin aina Pilttejä mukana. Tämä osaa syödä lähes kokonaan itse.

Yöunet meillä alkaa aina vaan edelleen noin 20:30, yöllä syödään 0 - 2 kertaa ja ylös noustaan 07 - 09 välillä. Päiväunia on yhdesta kahteen kertaan riippuen siitä, mihin aikaan päivä aloitetaan. Ensimmäiset unet saattaa olla sisällä noin kymmenestä eteenpäin 30 - 60 min tai sitten E menee suoraan ulkopäikkäreille 12:30 - 14 välillä ja herää 15 - 16:30 välillä.

Se oli siinä. Meidän vauvavuosi. Ihan(a) kamala vauvavuosi! Ja ihan huippu ex-vauva, nyt kai jo taapero. Ajattelin jakaa vielä joku päivä koosteen näistä postauksista ja pupun kanssa otetuista kuvista niin huomaatte, miten se on kutistunut! Ei ehkä tarvitse kertoa, miten vaikeeta oli saada E pysymään paikoillaan tässä viimeisessä kuvassa, hahah.

6.10.2016

TÄSSÄ TALOSSA, NÄISSÄ HUONEISSA

Pari entistä koulukaveria.

Ohimeneviä tuttavuuksia.

Pysyviä ystäviä.

Särkylääkkeiden vaihtelua kerroksesta 1 kerrokseen 3 ja talosta A taloon B.

Muutamat ah-niin-ihanat pöntönhalailut WC:n puolella - kiitos raskauden.

Ensimmäinen kahden sanan lause, heitta pajjo, parvekkeella.

Satoja leikkejä lastenhuoneessa.

Pelko siitä, että mitähän helvettiä nyt tapahtuu, kun synnytys käynnistyi makuuhuoneessa.

Itkuisia öitä koliikin keskellä parvekkeen ovelta olohuoneen ja keittiö  läpi eteiseen - ja takaisin, ja takaisin, ja takaisin. Ihan loputtomasti.

Koliikkia paettuja hetkiä rappukäytävässä.

Ensiaskelia olohuoneessa.

Miljoona pukemistaistelua ja kilpaa haettuja posteja eteisessä.

Paljon pihaleikkejä säässä kuin säässä.

Ensirakastuminen tähän alueeseen. 

Ihan hirveesti muistoja koko siinä asunnossa.


5.10.2016

AINA EKA KERTA

Ennen lasten syntymää ajattelin tietäväni vanhemmuudesta kaikenlaista, mutta se luulo osottautui auttamattoman vääräksi jo heti synnytyksen jälkeen - mä hölmö kun luulin, että napanuora katkastaisiin oikeasti, mutta mitä vielä. Kietaisu pari kertaa äidin kaulan ympärille ja mukaan roikkumaan. Muistan esikoisen aikaan jo synnärillä ollessa miten se napanuora venyi, kun mä yritin pitää sitä mini-J:tä viereisesssä sängyssä yön yli. Yritykseksi jäikin.

Jokainen erossa oleminen tuntuu siltä kuin se olisi aina eka kerta, vaikka enää mä en itke, jos J jää päivällä hoitoon jollekin. E puolestaan ei helvetillisestä koliikista huolimatta ole kuluneen vuoden aikan ollut hoidossa kuin kerran kolmen tunnin ajan. Mun 3-vuotisen äitiyteni aikana napanuora on venynyt, paukkunut ja kiristinyt eri tilanteissa herkästikin, mutta pisimmilleen se venyi nyt. J:tähän on kyselty yökylään varmaan jo 1,5 vuoden verran, mutten oo ollut valmis antamaan. Jossain vaiheessa äiti ehdotti, että kokeillaan joskus yökyläilyä sen luona eikä mulla ollut syytä kieltäytyä, koska kaikkein suurin luotto on omaan mamaan ja sieltä olisi lyhin matka tulla tarvittaessa takaisin kotiin.

Se kuuluisa joskus koitti perjantaina, kun ajateltiin, että J lähtisi joka tapauksessa pois muuton alta. Vielä tuntia ennen lähtöä mulla oli tosi rauhallinen olo ja oikeesti jo hetken kuvittelin, miten mä olisin oppinut olemaan itkemättä. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes aloin pakkailla J:n tavaroita ja tiesin sen lähtevän vartin sisään. J:n huomaamatta itkin ja keksin mielessä jo parit tekosyyt, kuten ulkona vastaan tullut koira, jota rapsutin ja jolle olin allerginen. Pikkumies oli odottanut mummulle pääsemistä niin kovin, että hyvä kun heippoja malttoi sanoa. Oven painuessa kiinni itkin vielä vähän enemmän.

Kunhan sain koottua itseni niin lähdettiin kauppaan ja oli jopa helpottavaa, että kerrankin ulkoillessa sai juteltua aikuisten juttuja ilman, että joku heitti koko ajan "Mitä? Mikä oli? Mistä te puhutte? Mitä nyt sanoit?" -välikommentteja ja se kaupassa käyminen yhden lapsen kanssa oli ihan naurettavan helppoa. Ilo kuitenkin loppui lyhyeen, kun päästiin takaisin kotiin ja ikävä iski uudelleen.

Tuli ilta, oltiin saatu E nukkumaan ja oltiin istuskeltu hetki sohvalla, ja sitten mulle soitti yksi koti-ikävää poteva tyyppi, joka melkein itkien kertoi haluavansa kotiin. Mulle tuli taas kiire kasata itseni ja esittää, että kaikki oli ollut ihan okei koko ajan, mut arvatkaapa päästiinkö lopulta eteistä pidemmälle, kun halattiin ja itkettiin kummatkin? Niih, no eih. Piti pysyä koossa, mutta te kai tiedätte jo mut.

Yökyläily muuttui iltakyläilyksi ja aiheutettiin vähän turhaa ajelua, mut vitsi miten ylpee oli silti. Maailman rakkain uhmapentu siitä huolimatta, että heti seuraavana aamuna olisin ollut valmis lähettämään kaverin kuuhun. Äitiys, oi äitiys!