16.9.2016

VIITTÄ VAILLE VUODEN

Vähän ehkä jopa pelottavaa ajatella, että kuukauden päästä meillä ei ole enää vauvaa, vaan toinen taapero. Muista koliikin yhä niin elävästi, että tuntuu kuin se aika olisi ollut viime viikolla. Samalla tuntuu haikealta ja helpottuneelta, kun vauvavuosi on ihan pian taas lopussa - ja me selvittiin siitä jo toistamiseen. E on kuukauden aikana kehittynyt ihan silmissä!

Kuukausi sitten E oppi nousemaan ylös ilman tukea ja viikkoa vajaa 11-kuinen päätti ottaa ensimmäiset pari askelta ilman tukea. Musta on edelleen vaan niin hullua nähdä pieni ihminen, joka liikkuu, muttei puhu. J:hän puhui tässä vaiheessa jo joitain sanoja, mutta oppi kävelemään vasta vuoden ja kahden kuukauden iässä. Tässä viikon aikana E on uskaltanut ottamaan koko ajan enemmän ja enemmän askelia, ja tällä hetkellä taitaa harjoitella kävelyä yhtä paljon mitä konttaa. Kävelty matka on ehkä parin metrin verran. Usein siis aloittaa kävelyllä, mutta pari kertaa kaatuessa vaihtaa liikuntamuodon konttaamiseen. Siitä kiipeilystä en oo ihan niin innoissani, koska E kiipeää mm. J:n sänkyyn sekä poikien pieneen nojatuoliin ja sitä kautta olohuoneen pöydälle.

E ei tosiaan vielä sano hirveästi mitään. Leikkiessään autolla poika pörisee kuola valuen, huutelee silloin tällöin äitiä ja hokee mämmää, kun on niiiin kova nälkä. Muuten meillä vaan rähistään ja muristaan, kun ei ylletä johonkin tai kun lelut ei tottele.

Rähinästä tahtoisinkin jo päästä yli, sillä E:llä on vaihe, jolloin mikään ei kelpaa. Roikutaan lahkeessa, kitistään, vingutaan ja halutaan syliin, muttei sylissä sitten ookaan niin hyvä, mitä piti olla. Ja se uhma, josta mainitsin. Ja minä ite. Haluan syödä itse, en halua syödä, haluan vettä, haluan lusikan, haluan syödä sormin, en halua syödä, haluan vettä, maitooooooo. Just nyt meillä on kyllä ollu parin päivän ajan ihan poikkeuksellisen tyytyväinen tyyppi, mutta tää on varmaan joku tilapäinen mielenhäiriö ja kohta se on taas kiinni lahkeissa.

Viimein E on oppinut vilkuttamaan ihan kunnolla ja rattaissa sitä harjoitellaan usein ympäröivälle maailmalle. E osaa heittää palloa, osoittaa asioita etusormella ja rakentaa puupalikoista sekä Mega Blokseista tornin. Duploillakin koitetaan rakentaa kovin, muttei palikat ihan vielä kohtaa riittävästi. Ponnahduslelusta poika saa kolme luukkua neljästä ihan omatoimisesti auki. E myös leikkii kukkuu-leikkiä, eli piiloutuu peittojen, rättien ja muiden alle.

Vaatteissa käytössä on koot 74 ja 80. 74 senttiset housut on vielä ihan sopivia, mutta tietyssä mallissa mä tykkään enemmän pidemmistä ja vähän kapeammista 80 senttisistä. Vaippoina on Liberon 4-koon vaipat.

Puuro alkoi jossain vaiheessa tökkimään aiempaa enemmän, joten vähennettiin desin aamu- ja iltapuuroa vähän. Aamuisin ja iltaisin siis menee vajaa desi puuroa Piltillä, ja lisäksi puurorieskaa, joka on ollut ihan hitti. Näiden lisäkis tarjolla saattaa olla myös TalkMURUJA tai hedelmiä, ja E syö kaiken mitä eteensä saa. Lounas ja päivällinen on tosi usein samaa ruokaa meidän kanssa ja heti, kun uskallan antaa E:lle ruokakermaa, Piltit on enää hätävaroina ja kyläilyreissuilla. Hapanmaitotuotteista E on saanut vasta raejuustoa. E syö toisinaan itse, mutta aika usein se on määitte, emmäähaluu, määitte, enosaa -tyyppistä ja luovutan, vaikka järjen mukaan pitäisi yrittää jaksaa enemmän, kun kerta tuntuu olevan herkkyyskausi. Imetän 4 - 6 kertaa vuorokaudessa, mutta ruualla E saa tarvittaessa vettä.

Rytmi meillä on ollut jo pitkään sama, eli sänkyyn mennään noin 20:30 ja ylös noustaan 07:30 - 08. Yön aikana E heräilee 0 - 2 kertaa ja pikkuhiljaa mulle on tullut fiilis, etten laittaisi pahakseni, vaikka täysiä öitä (siis aikuisten mittakaavassa) alkaisi jo olemaan enemmänkin. Toisaalta musta tuntuu, että ne tulee kyllä tässä ajallaan, koska niitä on jo nyt ja toisaalta taas tuntuu, että mä haluan lopettaa tän touhun nyt. Oikeastaan joka yö mietin, että mitä jos vaan laskisin takaisin sänkyyn, mutta sen hetkinen huuto tuo mieleen koliikin ja mä en vaan pysty olemaan hiljentämättä toista maidolla. Aamupäivisin E nukkuu 30 - 60 minuutin päiväunet sisällä ja sitten lounaan jälkeen tunnin - parin unet parvekkeella. 

On tää vaan hullua... Ihan viittä vaille vuoden!

4 kommenttia

  1. Hän on niin ilopilleri! :)

    VastaaPoista
  2. Söpö, liki taapero siellä! :) Meilläkin tuo kiipeily on nyt se ykkös juttu ja välillä on hermot kovilla, kun toinen vaan kiipeäis sinne tänne ja tuonne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hahahah, joo, koko ajan sais olla laskemassa alas. :D

      Poista