8.9.2016

"MINÄ EN AINAKA JAKSA RAKASTAA SUA ENÄÄ YHTÄÄN!"

Kaikki ei ihan aina mee putkeen. Ei varsinkaan väsyneen pennun ja nälkäisen mutsin kanssa, ja tää ilta oli taas todiste siitä. Itsepäinen lapsi, joka oli päättänyt saada tahtonsa läpi ja itsepäinen äiti, joka päätti, ettei se homma nyt mee niin. Molemmat korotti ääntä ja toinen veti lattialla itkupotkuraivareita (kummaltakin mahdollisia, voitte arvata kumpi tänään). Peittelin J:n sänkyyn, aloin imettää E:tä samassa huoneessa ja pyydeltiin molemmat anteeksi.

"Kauniita unia kulta pieni. Rakastan sua ihan hirveen paljon."
"No minä en ainaka jaksa rakastaa sua enää yhtään!"
"Et rakasta vai??"
"Nii. Yhtään en halua rakastaa!! Mut onneks on mun isi, ketä rakastaa sua sit silti."

Auts. Mulla oli niin kova nälkä ja väsytti, että kyyneleet alkoi väkisin valua pitkin poskia. Kyllähän mä tiedän, että vihaisena sanoo yhtä sun toista (kröhöm... nimim. kokemusta on), mutta ainakin ensimmäisellä kerralla se sattui silti. Nielin tuskaa ja paska mutsi -fiilistä, ja J kiukkusi rikkinäistä peittoaan (se oli poikittain eikä peittoa riittänyt jaloille). Lupailin laittaa peiton paremmin, kunhan E saa syötyä.

"Kiitos äiti rakas, ku aina jaksat minut nii hyvin peitellä! Nuku hyvin, nähdään aamulla. Ehkä jaksan vielä vähän rakastaa sua tänään."

Käänsin J:n peiton, halattiin ja jaksettiin vielä vähän rakastaa toisiamme tänään. Vaikka molempia väsytti.

8 kommenttia

  1. Anonyymi9/9/16 12:37

    Ihanan aito blogi! Kiitos siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäät! Välillä mietityttää, et jaksaako kukaan kuunnella valitusta, mut toisaalta ehkä helpompi samaistua, kunnei kaikki oo aina niin täydellistä. :) Pelkkiä hyvän mielen blogeja löytyy kuitenkin paljon muualta ja mä skippaan sellaset usein niin ei tunnu sit omalta kirjottaakka.

      Poista
  2. Voi että! <3 Ihanan aito postaus taas. Tykkään niin näistä oikeista hetkistä, joista kaikki eivät välttämättä uskalla kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. <3 Mä tosiaan haluun näyttää vähän sitä toistaki puolta tästä arjesta. Kenelläkään ei kuitenkaan mee aina hyvin ja toisinaan helpottaa itteäki aika usein, kun muistaa, et muillakin uhmaillaan ja korotetaan välillä ääntä. :)

      Poista
  3. Meillä tää on melkein päivittäistä, ku en anna Olivialle periksi. "Mä en ainakaan äiti enää rakasta sua yhtään!". Ekat kerrat se satutti, mut nykyään se ei enää tunnu niin pahalta, koska hetkeä myöhemmin Omppu tulee pyytämään anteeks ja viimeistään illalla kuulee taas sen "rakastan sua äiti" <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahh, niin ihana kuulla, et muittenki oikeesti sanoo näin!! Tuli tollon vaan sellanen olo, et muittenki lapset tietty uhmailee, mut kenenkään muun ei voi sanoo, ettei rakastais. Rakkaat, pienet uhmat. <3

      Poista