12.9.2016

ENSIMMÄINEN VÄHÄSOKERINEN VIIKKO

Viikko sitten sunnuntaina mähän päätin olla vähän vähäsokerisemmalla syyskuulla. Epäilin omaa kestävyyttäni, mutta miten lopulta meni?

Päivä 1

Aamusta alkaen tuntui, että ajattelin ihan koko ajan pelkästään kaapissa olevaa, avattua karkkipussia ja sitä, ettei yksi karkki haittaa. Pystyin kuitenkin pitämään itseni erossa siitä ja äitille lähtiessä helpotti, koska oli muuta tekemistä. Nään äitillä karkkia ehkä kerran vuodessa ja kuinka ollakaan, se kerta tänä vuonna oli tää päivä. Olisin ollut valmis luopumaan mistä vaan, jos olisin saanut edes yhden karkin. Tuntui, että söin päivän aikana paljon enemmän mitä tavallisesti, vaikka söinkin vaan neljästi. Päätä särki, hermot oli kireällä ja leuka tuli kipeeksi jatkuvasta purkan syömisestä, mutta mä tein sen!

Päivä 2

Pää särki enemmän kuin moneen, moneen kuukauteen. Aamulla teki mieli sitä edelleen kaapissa olevaa karkkipussia, mutta muuten oli tosi helppoa. Ehkä helpoksi teki se, että mulla oli illemmalla kaverin baby showerit, joten annoin itselleni luvan syödä pienen palan kakkua. Mokkapalatkin jäi syömättä, vaikka J:n syödessä teki kieltämättä vähän mieli.

Päivä 3

Päivä kolme oli helppo. Ruuan jälkeen teki mieli suklaata ja illalla poikien nukahdettua kolmen kilon irttaripussi olisi saattanut olla jees, muttei kuitenkaan tehnyt mieli edes niin paljoa, että oisin syönyt himooni purkkaa. Pärjäsin koko päivän ilman ylimääräisiä purkkia ja se on multa paljon. Illalla vitutti, kun kuuntelin makuuhuoneessa miten Aleksi söi mun Mars- ja Twix-jätskejä pakkasesta.

Päivä 4

Meinasin vahingossa ostaa Spritea, kunnes muistin sokerittoman ja tyydyin Vichyyn. Kaverin Colasta ja suklaasta huolimatta himot pysyi ensimmäistä päivää poissa. Illalla väsytti ja kiukutti, ja otettiin uhman kanssa yhteen, joten Aleksin tullessa töistä halusin ranskalaisia ja siinä sen enempää ajattelematta meni myös 0,5 litran Sprite.

Päivä 5

Siivouspäivä ja mun oli ihan pakko yllättää Aleksi ja tehdä pannukakkua, mitä saatoin ihan palan maistaa itsekin. Hups... Eihän siinä ollut paljoa sokeria eikä mun oo tarkoitus olla kokonaan ilman, mutta silti. 

Päivä 6

Pikkusisko tuli meille yökylään ja mä olin jo ihan varma kunnon övereistä. Yleensä (tai aina) meillä on tapana syödä ainakin Magnumin Douple Caramel -jätskit, korvapuusteja ja luultavasti vielä karkkiakin. Mä kuitenkin selvisin parilla pannarilla ja Veera valittelikin miten tylsää on, kun ei voitu hakea Pokéhuntille matkaeväitä kaupungin karkkikaupasta.

Päivä 7

Ja koko viikon pelätyt överit! Lauantai-illasta asti mun oli tehnyt mieli suklaata ja kun vietiin Veera sunnuntaina kotiin, olin ehkä vähän apuna karkkikaapin tyhjentämisessä. Ja omenapiirakan syömisessä. Vanilijakastikkeen kanssa. Ja kun kerran sorruin niin kotimatkalla piti hakea ihan vaan yks suklaapatukka, jotta voin aloittaa uuden sokerittoman vailla sitä suklaahimoa. Kaksarifiilis oli takaisin. Turvotus oli takaisin. Paha olo oli takaisin.

Okei, kirjoitettuna tää nyt kuullosti tosi pahalta, mutta oikeesti saan olla aika ylpee siitä, miten vähän lopulta söin eilistä lukuun ottamatta. Mulla oli koko viikon niin hyvä olo, että eilinen turvotus ja paha olo muistutti hyvin siitä, ettei vähäsokerisena oleminen oo yhtään paha. Viime viikon häviäjänä haluun pystyä tällä viikolla parempaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti