23.8.2016

MONTAKO KATSETTA SÄ SKIPPAAT SOMEN TAKIA?

Mä en oo missään vaiheessa ollut mikään aktiivinen ryhmäwhatsappaaja tai himosnäppääjä, ja tosi harvoin katson muittenkaan snäppejä muutoin kun autossa, päiväuniaikaan ja illalla poikien nukahdettua. Sit kun mä vihdoin teen sen, mietin vaan, miten kellään perheellisellä on aikaa vetää yli pari sataa videota vuorokauden aikana? Oishan mullakin aikaa, mut miltä lapsista tuntuis, jos kuvaisin videoita jatkuvasti pitkin päivää? Tykkäisin höpöttää omia ajatuksia puhelimelle, saada snäppejä niitä koskien ja käydä keskusteluja, mutta... Mulla on myös kaksi lasta, joista toinen puhuu papupadan lailla kaiken hereilläoloaikansa ja toinen vasta harjoittelee puheen kehittymistä puhumattakaan siitä, miten tärkeenä nää pienet ihmiset pitää mun ja heidän välistä kontaktia, ja siksi mä koitan tehdä mahdollisimman vähän omia juttuja puhelimella silloin, kun mua tarvitaan muualla.

Ihan aina ei muakaan kiinnosta, se millainen ilme J:n Late Lammas -pehmolelulla on, kun sitä hypyttää ilmaan ja kun mä kuulen sen päivän aikana kymmenennen kerran, saatan tokaista, että ei kiinnosta, mutta pyytäen myöhemmin myös anteeksi. Oikeesti oon aidosti kiinnostunut siitä, mitä E touhuaa tai kaikista niistä asioista, joita J:n pään sisällä pyörii. Väitän lasten huomaavan onko kiinnostus ihan oikeesti aitoa vai "kuuntelen, koska mun on pakko" -kiinnostusta enkä uskoa aidon kiinnostuksen välittyvän lapsille asti niinä hetkinä, kun mulla on puhelin kädessä somen takia. Yhtenä aamuna istuin sohvalla puhelin kädessä samalla, kun J puhui mulle. Nostin katseen näytöstä tarkoituksena katsoa, mitä J touhuaa ja poika tuijottikin mua suoraan silmiin. Mietin montako aidosti toisistamme kiinnostunutta katsekontaktia päivän aikana menee ohi ja päätin kokeilla.

Kello 07:47 havahduin J:n ääneen ja nousin ylös sen sijaan, että oisin jäänyt sänkyyn selaamaan somea, kuten tavallisesti joka aamu. Puhelin jäi yöpöydälle ja oli siinä koskemattomana aina kello 11:50 asti, kun saatiin ruoka syötyä, J katseli hetken ohjelmia ja mä imetin E:tä. Näiden tuntien aikana 58 katsekontaktia E:n kanssa ja 67 J:n kanssa. Yhteensä 125 aidosti kiinnostunutta katsetta, jotka ois saattaneet mennä puhelin kädessä täysin ohi enkä mä oo valmis luopumaan niistä.

Montako katsetta sä skippaat joka päivän sosiaalisen median takia? Monestikkohan lapsi joutuu jakamaan saamansa huomion älylaitteen kanssa?

7 kommenttia

  1. tosi kiva kun nykyään kirjoitat enemmän tämän tyylisiä yleisiä postauksia ja ajatuksia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, kiva jos tykkäät! Mä en osaa huomata eroa vanhaan. :D

      Poista
  2. Tärkeä aihe! Itsekin tunnustan, että puhelin on kädessä hyvin paljon, mutta silloin kun olen taaperon kanssa kahden, yritän pitää somen selailun minimissään ja jättää sen luurin toiseen huoneeseen. Välillä eroahdistusvaihetta potevan pienen kanssa vaan tuntuu, että se hetki, kun taapero viihtyy itsekseen touhuten, otan sen puhelimen käteen ja istahdan alas. :D Ehdottomasti pitäisi muistaa, että lapsen kanssa leikkiessä ainakin se puhelin jätetään pois, ei lapsi tunne aikuisen olevan läsnä ja aidosti kiinnostunut hänen leikeistään, jos toisella silmällä selataan somea. Se puhelin on vaan niin kamalan helppo ottaa siitä pöydältä ja vähän katsoa, ja hups, katsonpas vielä tuon toisenkin jutun...

    Rosa
    http://www.rosajaneponen.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan! Meillä kans E roikkuis mussa loputtomasti ja sit kun ei roiku, on liian helppoo vaan olla. Mä oon päässy jatkuvasta Facebookin ja Instagramin selaamisesta, mut Pokèmonien tilannetta vois tietty vähän vähentää... :D

      Poista
  3. Ei liity nyt tähän mutta mikä teillä olikaan juuson sänkynä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tää postaus, missä mietin näitä: http://www.oosiellajossainmun.fi/2015/06/isojen-poikien-sanky-check.html

      Poista