14.8.2016

FUCK OFF "TASAVERTAISUUS"

Sen jälkeen, kun musta on tullu äiti, kukaan ei oo aamulla tullu sanomaan, että hei, jos sä et yksinkertaisesti vaan saa silmiä auki niin jatka vaan unia. Ei kukaan oo noussu pentujen kanssa mun puolesta.

Kukaan ei öisin anna mahdollisuutta olla heräämättä siks, että mulla ois hyvät unenlahjat. Mun unenlahjat on oikeesti tosi hyvät, mut vaan öinä, jollon mua ei tarvita enkä herää sillon mihinkään. Jos mua tarvitaan yöllä, oon sekunnissa pystyssä, koska kukaan ei lohduta lapsia mun puolesta.

Kukaan ei oo sanonu mulle, että jos mulla on just hyvä peli menossa niin ei mun tarvi tiskata paistinpannua tai viihdyttää lasta - ja usein oonkin tehny ne samaan aikaan. Toisessa kädessä lapsi, toisessa tiskiharja.

Kukaan ei oo sanonu mulle, et ois ihan okei kiroilla kaiken toistavan taaperon kuullen, koska kirosanat vaan sattuu kuulumaan sanoihin, joita käyttää paljon. "No mut ei ne ees kuulu sun sanavarastoon." Voi vittu kuuluu ne (valitettavasti), muttei lasten seurassa!

Kukaan ei koskaan kattois hyvällä, jos jatkuvasti korottaisin ääntä, tiuskisin tai huutaisin lapsille eikä mulle tulis mieleenkään naureskella tai puolustautua sillä, että teen sitä, koska lyhyet hermot on mun ominaisuus. Mähän oon oikein kärsivällisyyden ja rauhallisuuden perikuva! Tai sitten en. Se huutaminen ja muu ei vaan koskaan johda mihinkään eikä oo mikään tapa toimia, vaikka joutuis sanomaan saman kehotuksen uhman kuuroille korville kymmenesti.

Kukaan meillä kotona tulee harvemmin sanomaan, ettei mun tarvi syöttää pienempää, jos se itkeskelee ja huitoo ruokapöydässä. Mä en myöskään voi olettaa, että joku tulee ja korjaa tilanteen. Mun on käytettävä omaa päätä ja tyhjennettävä jääkaappi mahdollisista sormiruuista, tarjottava omaa lusikkaa ja hakemalla nokkamuki. Aina löytyy joku, mikä lopulta rauhottaa E:n syömään. Vähän sama homma on, kun kaveri rimpuilee ja huutaa aina vaippaa vaihtaessa. Niin mielelläni kun mä skippaisin sen huudon, ei siihen oo mahollisuutta - kas kummaa.

Siihen mä kyllästyin nyt. En siihen, että mun täytyy tehdä näitä asioita, koska mä oon tähän ryhtymisen itse valinnut, mutta siihen, että kahden tasavertaisen vanhemman kohdalla tasavertaisuus ei aina ihan toteudu. Ei työviikkoina, ei näköjään lomalla. Sen jälkeen, kun musta on tullu äiti, ei mulla oo ollu aikaa keksiä tekosyitä sille, miks voin jättää asioita tekemättä. Kirjotan tätä, koska oon nukkunu viime yön pätkissä, kuten myös tätä edeltävät yöt. Mua väsyttää ja haluisin nukkua kymmeneen, mutta sen sijaan sängyssä nukkuu tällä hetkellä, kello 08:45, kokonaisen yönsäkin nukkunu mies. Eilen mä huusin, että silmät auki n y t ja kiskoin peiton lähtiessäni olohuoneeseen, mutten mä jaksa olla kolmen äiti. Fuck off "tasavertaisuus". Tein eilen pyynnöstä pannukakkua, koska tykkään olla kiva ja mukava. Ne pannukakut loppu nyt.

Joten ens kerralla, kun mä oon jossain liikkeellä (lue: Pokéhuntilla) ja järjenääni kehottaa olla potematta huonoa omatuntoa, koska mä oon hetkeni ansainnut, niin voisinkohan mä vihdoin uskoo sitä?

18 kommenttia

  1. Meillä ihan samanlaista,mut oon oppinut sen et ei be miehet tajua,ellei niille erikseen sano.
    Kas, kun mä ymmärrän,et annan miehen nukkua kun sitä väsyttää eikä huvita kotityöt..
    Eilen kiskoin sen samaan aikaan sängystä kun mekin noustiin ja päivällä sanoin , että nyt mä meen päikkäreil ja kun herään mä haluan lettuja kermavaahdolla ja mansikoilla:D( mitkä raskaushimot) sit ku mä heräsin,pöytä oli katettu ja letut yms valmiina:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaha, ihana. :D Meillä ongelmana seki, et ku tällasista sanoo niin ne pysyy mielessä muutaman päivän ja sit unohtuu taas.

      Poista
  2. Tai sitten se toinen osapuoli vetää herneen nenään negatiivisesta palautteesta ja koko idea toisen herättämisestä todellisuuteen ja siihen "että sinäkin voisit joskus tehdä näitä asioita pyytämättä" menee hukkaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TAI... ;) Sit tän postauksen voi ymmärtää ihan väärin, koska huutamisesta ja kiroomisesta puhutaan päivittäin ja muista ehkä kerran viikossa. Idea ei siis ollu herätellä ketään. Kunnei heräämistä tapahdu irl niin ei yks postauskaam tuu asiaa muuttamaan.

      Poista
  3. Ei kuulosta ollenkaan tasavertaiselta:/

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä! <3 Mua niin jännittää miten meillä tulee menemään vauvan synnyttyä... Nyt jo joudun käskemään avomiestä itsestäänselvyyksiin, kuten laittamaan roskat roskiin, keräämään pyykit pyykkikoriin, nostamaan keskellä lattiaa olevia tavaroita ylös... Huoh ja apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tsempit sinnekin! Toivottavasti mies tajuaa viimeistään pienen synnyttyä, et kädet tulee olemaan täynnä muutaki hommaa. Onneks helpottaa kuulla, et muilla on samaa - mä kun usein vitsailen, et meillä talossa asuu vauva, taapero ja teini. :D

      Poista
  5. Täällä vain yksi taapero (ja se mies), mutta sama meininki muuten. Tuli vähän vkl:na avauduttua asiasta, kun toisen elämä on vain nukkuminen, syöminen ja tv:n katselu, ja itse hoidan lapsen ja kodin lähinnä yksin. Joskus olisi kiva levätä itsekin ja nukkua vaikka parin tunnin päikkärit, mut kun kotityöt ei sillä aikaa häviä mihinkään... :( Ainakin tänään on onneksi vähän skarpannut. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaha. :D Meillä mä nukuin eilen puol tuntia (!!) muita pidempään! Ei siis taidakkaan olla kiinni siitä, "ettei saa silmiä auki, vaikka miten yrittäis" vaan enemmän siitä, haluuko herätä..

      Poista
  6. naapurit koittaa iskee iha kympil xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä? Onhan se kyl ihan helvetin epätavallista ja epäilyttävää, et suomalainen vaihtaa pari sanaa naapurin kanssa. :D Ens kerralla käännän katseen pois, mulkoilen mun kenkiä ja meen hiljaa ohi!

      Poista
  7. oho tulikohan toi tähän. piti muutto-tekstiil!!

    VastaaPoista
  8. Hyvä, rehellinen kirjoitus, samansuuntaiset asiat hiertää täälläkin. Tuntuu, että monessa (perhe)blogissa avaudutaan monista asioista, mutta harvoin puolisosta kirjoitetaan mitään kriittistä, vaan jopa hehkutetaan parisuhdeonnea kakkavaippojen keskellä. Tuskin se on ihan koko totuus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Harvalla se tosiaan varmaan on. Tietty mullakin tulee välillä olo, ettei oo oikein mollata toista julkisesti, mut oon kyllä saanu niin paljon vertaistukee tässäki asiassa, et toisaalta taas ei kaduta yhtään.

      Poista