31.7.2016

NEUVOLOITA

9kk-postauksessa lupailin näpyttää kolmet edelliset neuvolakuulumiset vielä tässä kuussa, kun meillä ei oo neuvolaa ja noh - tänään on heinäkuun vika päivä, joten... 

6kk-neuvolahan meillä oli ryhmäneuvola ja näiden kuulumisten kirjoittelu jäi, koska turhautti koko reissu. Aika oli yhdeksältä ja arvioitu loppumisajankohta yhdeltätoista, ja jo paljon ennen tiesin, ettei aika sovi yhtään E:n rytmiin. Muut leikki keskellä ja E yritti epätoivoisesti ja onnistumatta saada unta sylissä mun kulkien suurimman osan ajasta piirin ulkopuolella. Käytiin läpi vauvojen nimet, syntymäajat ja se, miten ensimmäinen puoli vuotta oli mennyt. Loppuaika puhuttiin lähinnä kiinteiden aloittelusta ja kodin turvallisuudesta, mm. siitä, ettei lasta voi jättää enää korkealle ilman valvontaa. Kaikki oli niin itsestään selviä asioita, että koko kerta oli ihan turha. Otettiin yksitellen mitat huoneessa ja puoli kymmenen jälkeen oltiin ulkona.

6 kuukautta (5 kuukautta).
6 575 grammaa (6 500 grammaa).
66,3 senttiä (64,4 senttiä).
42,2 senttiä (42,2 senttiä).

Korttiin saatiin teksti "Ryhmäneuvola. Hurmuri-poika! Varaa jo tukevasti jaloilleen. Suojeluheijasteet alkavat hiljalleen tulemaan. Pituus ja py kasvavat tasaisesti, painoa tullut nyt niukemmin sairastelun vuoksi."

Painoa oli siis tullut kuukaudessa onnettomat 75 grammaa, mutta E sairasteli tällä välillä kahdesti noron tai vastaavan, joten sillä varmaan oli osuutta tähän. Turussa seuraava neuvola on tavallisesti 8kk iässä, mutta saatiin aika 7kk-kontrolliin.

7kk-neuvolassa ei ollut mitään ihmeellistä. Oma terkka oli edelleen opintovapaalla, muttei se haitannut, koska sijainen on mukava ja tiesin kuka on vastassa. Kuulumiset vaan jäi kirjoittamatta. Lipsuin tavasta kerran, lipsuin toiste. Sama pätee mulla monessa muussakin. Herkuttomuuden keskellä syön kerran herkkuja ja varmasti lipsun uudestaan. Jätän yhtenä iltana menemättä lenkille ja toisena iltana sen skippaaminen on vielä vähän helpompaa. Painoa oli kuitenkin tullut kivasti ja korttiin kirjoitettiin "Kasvukontrolli. Painoa tullut nyt oikein hienosti, 545g/kk. Pituus ja py kasvavat johdonmukaisesti. Ruokailut 5krt/pvä, hienosti maistuu. :)" Naureskeltiin sijaisen kanssa, miten ison edistyksen E otti kiinteiden kanssa tolla välillä! Mitat oli...

7 kuukautta (6 kuukautta).
7 120 grammaa (6 575 grammaa).
67,2 senttiä (66,3 senttiä).
43,2 senttiä (42,2 senttiä).

8kk-neuvola puolestaan turhautti niin, että kirjoitin tämän jälkeen jo aiemmin keväällä mielessä olleen Toisesta korvasta sisään ja neuvolan ovesta ulos -postauksen. Vastassa oli oman terkan sijaisen sijainen sekä oman neuvolalääkärin sijainen, joista kumpikaan ei tuntunut olevan yhtään kartalla. 

Korttiin tuli "Hymyileväinen poika. Painoa tullut nyt hyvin, pituutta hieman niukasti. Näkö & kuulo ok. Iho siisti." -teksti, vaikka E:llä oli silloin kuivia, atopiaan viittaavia läikkiä ihossa, mihin jopa mun pikkusisko oli osannut kiinnittää huomiota. Sijainen vaikutti vähän kummastelevan sitä, ettei E vielä ryöminyt tai kontannut (vaikka kuitenkin nousi käsistä kiinni pitäen seisomaan). Kertoi kyllä, miten jotku oppii liikkumaan pepullaan, mutta kehotti pitämään enemmän lattialla siitä huolimatta, että sanoin leikkivän 90% siitä ajasta, kun on hereillä ja ettei tää vaan enää tykkää makoilla pikkuvauvana, kun voi istuakin. Viimeinen pisara oli se, kun sijainen kehotti pikkuhiljaa lopettamaan yösyöttöjä, joita oli 1 - 2 yössä. Ihan ei vieläkään aukee logiikka, jolla pitäis oppia liikkumaan, vähentää syömistä ja silti kasvaa enemmän.

8 kuukautta (7 kuukautta).
7 830 grammaa (7 120 grammaa).
68,0 senttiä (67,2 senttiä).
43,6 senttiä (43,2 senttiä).

Nyt meillä on 1,5 viikon päästä taas (kontrolli)aika ja oma terkka on tullut takaisin, joten ootan innolla, kun joku ottaa taas vastaan maalaisjärjellä eikä tuijotellen pelkästään kaavoja ja käyriä. Kauheesti aina painotetaan, miten lapset on yksilöitä, mut silti musta tuntuu, ettei mikään koskaan kelpaa. Aina löytyy joku juttu, mikä vois olla toisin. Oon valmistautunut perustelemaan mun syyt jatkaa yöimetystä edelleen niinä öinä, kun E sitä kaipaa, vaikka uskon, et vihdoin mua taas ymmärretään ilman, että pitää vääntää ratakiskosta. 


Ehkä ne seuraavat kuulumiset tulee vähän aiemmin, kun tän muutaman kuukauden jäljessä!

26.7.2016

MYYDÄÄN LUOVUTUSIÄSSÄ OLEVA UROSPENTU

Myydään luovutusiässä oleva, sisäsiisti urospentu mitoin 13/88. Ikää pennulla 2v 8kk ja väriltään tämä on vaaleanruskea. Vaatii ulkoilua lähes päivittäin. Saattaa toisinaan käyttäytyä arvaamattomasti ja aggressiivisesti, itsepäisyyttä löytyy ja tottelevaisuudessa vielä puutteita. Ei ensimmäiseksi pennuksi. Tottunut eläimiin ja lapsiin. Rotu Nättärihoodzin Uhma. Hinta alkaen 1€. Myynti tapahtuu huutokauppaamalla, maksimikorotus yksi (1) euro. Viimeinen huutaja velvollinen hakemaan pois.  Ei vaihto- eikä palautusoikeutta. Vain hyvään ja rakastavaan kotiin.

Ei vaan. Oikeesti tekis tiukkaa olla erossa tästä enemmän kuin päivän, mut kyllä vaan osaa koetella hermoja! Ei just tällä hetkellä, mutta viikonloppuna mun oli pakko lähtee kaverin kanssa Pokéhuntille, jotta sain purettuu kävelyyn kaiken sen, mitä koko viikon uhma ilman erossa olemista oli mulle aiheuttanut. Alunperin mun piti olla poissa noin tunti, mutta tulinkin kotiin puolilta öin kolmen tunnin jahdin jälkeen. Ja vaikka mä saatoin parilla sanalla avautua siitä, etten mää kestä fjlcssswioölnxd!!!!!! niin muistin kertoo senkin, että uhkaavasti lähestyvästä 3v-uhmasta huolimatta tää mun uhmapentu osaa olla oikeesti tosi ihana. Se halailee ihan yllättäen ja kertoo syyks "ku säki oot aina niin ihana", puremisten ja tönimisten välillä puhuu pikkuveljelle maailman kauniiten ja auttaa toisinaan kotitöissä ihan pyytämättä. Viimeks maanantaina ajattelin vaan ääneen tiskikoneen tyhjennystä ja ennen kun olin sohvalta noussut, oli J jo tyhjentämässä aterimia laatikkoon.

Uhma, uhma, uhma. Ymmärsittekö nyt varmasti mistä tässä oli kyse? Raskas, rasittava ja niiiiin rakas uhmapentu.

17.7.2016

WTF LOL, SÄNGYSSÄNI ON TASKUMONSTERI

Puhelin kädessä juoksemista olemattomien Pokémonien perässä? Ou-hell-no. Eiku ootas! Siinähän ois just eikä melkein sopiva motivaatio ulkoiluun, kun pennut on saatu pehkuihin. Ja niin mä muiden tavoin latasin Pokémon GO -pelin tuskallisen odottelun jälkeen, koska olin liian laiska (ja ehkä vähän kielitaidoton?) lataamaan sitä muilla keinoin virallista julkaisua aiemmin. 

Esimakua sain, kun rämmin melkein tunnin ympäriinsä etsien näitä taskumonstereja - todellakin siis rämmin. Pelistä kun mulla ei oikeesti ollut pienintäkään hajua, vaan päätin tutustua siihen pelaamalla. Ensin juoksin paikasta toiseen, kunnen tiennyt mitä tehdä. Otin kolme askelta vasemmalle, otin kolme askelta oikeelle, käännyin 180 astetta ja otin kaksi askelta eteenpäin. Kiersin pusikot ja puut. Konttailin kuusen alla naapuritalon pihalla toivoen samalla, ettei kukaan satu vilkaisemaan alas parvekkeelta ja koitin turhautumiseen asti löytää Pokémoneja ilman päämäärää. Pokémon, Pokémon everywhere. Yritys oli hyvä kymppi ja ajatuskin ihan oikee, mutta koko appsi kuulemma lagii niin paljon, ettei niitä vaan pystynyt ottamaan.

Tänään käytin päiväuniajan hyödyksi ja lähdin Poké-metsälle ja siis täähän on oikeesti niiiiin huikee! Silmät kiiluen ja tsydeemi huurussa juoksin hirviöitteni perässä vilkuillen samalla ympärille ja ikkunoihin miettien, et mitenhän moni mahtoi pitää mua ihan hulluna. Ikean ja muitten kauppojen edustatkin oli täynnä Pokéja, mutta niihin en sentään siinä ruuhkassa kehdannu yksin mennä.

Wtf lol sängyssäni on taskumonsteri! Ja kissan kiipeilypuussa! Rantakunto 2017 - täältä tullaan! Mut miten on, ymmärätkö habitusta vai onks nää niin ala-astelaisten juttuja?


Alkuperäine  kuva: Buzzfeed.com

16.7.2016

IHAN PÄÄTÖNTÄ (9KK-KUULUMISET)

Tiiättekö, 8kk-postauksessa kerroin, miten E osaa nousta seisomaan käsistä kiinni pitäessä ja miten tämä huojuu konttausasennossa, muttei liiku muuten mihinkään... No, poika otti, päätti ja näytti. Kahdeksan kuukauden ja kolmen päivän ikäinen E oli hampaaton ja liikkumaton pieni, mutta seuraavana päivänä alkoi aika hurja 1,5 viikkoa!

Yhtenä maanantaina, kahdeksan kuukauden ja neljän päivän iässä, E oppi ryömimään, tiistaina menemään itse istumaan ja keskiviikkona nousemaan täysin omatoimisesti tukea vasten seisomaan. Loppuviikosta nähtiin parin askeleen verran karhukävelyä, seuraavana tiistaina tämä otti ensimmäiset askeleet sohvasta kiinni pitäen ja keskiviikkona alkoi konttaaminen. Heti perään E alkoi seistessä pudottamaan tavaroita käsistä, jotta sai mahdollisuuden harjoitella sen perään kyykistymistä. Pieni rakas on mennä viilettänyt uusien taitojensa kanssa ja vanha äiti on puristanut silmät lujasti kiinni ja rukoillut, ettei satu pahasti. J on ollut meillä aina se papupata, joka oppi konttamaan vasta 10 - 11 kuukauden välillä ja otti askelia tukea vasten 1-vuotiaana. J:llä oli siinä iässä jo niin paljon järkeä ja E:n meno puolestaan on ihan päätöntä.

Liikkumisen lisäksi E on oppinut mm. tanssimaan! Usein heti musiikin kuullessaan poika alkaa innoissaan heilumaan koko kropalla eikä aina malttaisi lopettaa. Miten E tanssii/haistelee/taputtaa/pussaa on siis aika kulutettuja lauseita tällä hetkellä. E myös ymmärtää jotain missä on asia X? -kysymyksiä. E tykkää palloista, autoista ja Choco pelin "napeista", mutta lempparijutut on musiikki ja kaukosäätimet.

"Ei" on varmasit E:n suosikki- ja inhokkisana. Suosikki se on siihen asti, kunnes E tajuaa äidin olevan tosissaan ja naureskeli vaihtuu lennossa hidastettuun alahuulen väärinpäin kääntymiseen ja loukkaantuneeseen itkuun.

Kahdeksan kuukauden iässä huomasin alaikenestä pilkistävän pienen, pienen hampaan, joita tällä hetkellä löytyy kaksi - kummatkin alhaalta.

Vaatteissa taidetaan poikkeuksetta käyttää kokoja 68 ja 74. Päivällä käytössä on useimmiten Liberon housuvaipat 4-koossa, ja öisin ja pitkillä päiväunilla saman merkin samaa kokoa olevat teippivaipat.

E on edelleen tosi hyvä syömään ja syö aamu- ja iltapalalla noin desin kaurapuuroa, jossa on joukossa puolikas, pieni Piltti. Päivällinen ja lounas on joko iso Piltti tai samaa ruokaa, mitä muu perhe syö. Makaronilaatikossa korvaan maidon vedellä ja muissa ruuissa lisätään mausteet vasta, kun E:lle on tehty annokset. Kermaan tehdyt ruuat on niitä, joita tää ei vielä saa. Nokkamuki säilyy edelleen kuivauskaapissa, koska E pärjää mun maidolla ja hörppää vettä tavallisesta mukista, jos sille on tarvetta. Sormiruuan ansiosta E on kehittynyt pinsettiotteen kanssa hienosti. Hapanmaitotuotteethan saataisiin alottaa oikeesti vasta kuukauden päästä, mutta E on kolmesti saanut raejuustoa ihan pari raetta kerralla. Toivottavasti vältytään tällä kertaa maitoallerigalta, kun toi tuntuu olevan niin suurta herkkua.

Öitä mä pidän edelleenkin tosi helppoina enkä aio lopettaa yöimetyksiä, vaikka niitä on silloin tällöin. Toisinaan yöt sujuu siis ilman yhtäkään imetystä ja välillä taas syödään kahdesti yössä. Joskus imettäessä ja melkein nukahtaessa tuoliin toivon, ettei mun tarvis olla siinä, mutta se ajatus häviää, kun mä mietin, että ehkä E vaan haluaa herätessään varmistaa mun olevan yhä lähellä. Ei sen läheisyyden antaminen haittaa yhtään, kun toinen on kuitenkin niin reipas nukkuessaan poikien huoneessa. Nukkumaan E menee noin 20:30 ja nousee aina kahdeksan ja yhdeksän välillä. 10 - 11:30 välillä nukutaan vaihtelevasti 20 - 60 minuuttia, 12 - 15 välillä 45 minuuttia - pari tuntia ja tarvittaessa vielä kello 16 jälkeen yhdet lyhyet päiväunet. Joskus tuntuu, että tää vaatii hurjasti unta, mut onhan se energian kulutuskin tolla menolla sitä luokkaa, että vähemmästäkin väsyy.

Meillä oli 6 kuukauden iässä ryhmäneuvola, 7 kuukauden iässä kontrolli ja 8 kuukauden iässä neuvola, mutta se ryhmäneuvola turhautti niin, etten näpytellyt kuulumisia ja sen jälkeen noi muutkin jäi. Seuraava kontrolli on 10 kuukauden iässä, joten ehkäpä voisin sillä välin laittaa aiemmat mitat, vaikka niistä onkin jo aikaa. Jos siis jotain ne vielä kiinnostaa?

15.7.2016

TIEDÄT IMETTÄVÄSI, KUN...

Kun on ihan okei avata ovi ilmastointimiehelle ajattelematta sen enempää paljasta tissiä ja siinä roikkuvaa vauvaa.

Kun imetyksen jäljiltä on okei mennä parvekkeelle tissien roikkuessa topin kaula-aukosta siitä huolimatta, että vastapäisen talon, ison, lihavan ja tatuoidun äijän voisi olettaa katsovan suoraan kohti.

Kun ne toppien kaula-aukot näyttää venyneiltä sitä kautta esiin kaivettujen tissien takia.

Ja kun jonnekin lähtiessä yrität aina löytää venymättömän paidan - sitä löytämättä.

Kun rappukäytävässä imettäessä naapurin rouva vilkaisee ensin rintoja ja katsoo vasta sitten silmiin tervehtien (miehiltähän tän ehkä ymmärtäisi ihan ilman vauvaakin?).

Kun huomaat oppinees hoitamaan ruuanlaiton, pyykit, tiskit ja omat sekä taaperon vessareissut yhdellä kädellä.

Kun puolet juuri tehdystä ruuasta häviää jo pelkästään omalle lautaselle ja ruuan jälkeen löydät itses kaivelemasta kaappeja.

Ja kun täysimetyksen loputtua huomaat annoskoon tippuvan reilusti yli puolella.

Kun on ihan normaalia puristella tissejä julkisella paikalla. Pitäähän sitä tietää, kummasta syöttää vauva.

Kun on normaalia, että toinen tissi muistuttaa vesimelonia ja toinen omenaa. 

Kun yöllä havahdut siihen, että nukut maitolammikossa, jossa ui sun itses lisäks vauva, mies ja kissan häntä.

Ja kun aamulla vauvasi näyttää käyneen suihkussa. Maitosuihkussa.

Kun voit huoletta snäpätä tissit esillä etkä edes tajua sitä (nimim. muutamat sensuurit tehneenä)

Kun omalta paidalta löytyy jonkun toisen ruokalista ja niistä johtuvat rasvatahrat.

Kun rintakipuun herääminen saa ilahtumaan. Taattu merkki kokonaan nukutusta yöstä.

Kun kahvipöydässä on jees vetää boobsit esiin ilman ennakkovaroitusta (ja vasta sen tehtyä vilkaiset  paheksuuko joku).

Kun mietit tarkkaan mitä voit syödä ja mitä et. Ei koska dieetti. Vaan koska vauva.

Kun joku puhuu sun "rohkeista kuvista" somessa. Niin ne kuvat syövästä vauvasta?

Kun voit miehen kiusatessa puolustautua repimällä paidan alas ja olemalla valmis suihkimaan (lentää muuten sairaan pitkälle!).

1.7.2016

2,5-VUOTIAAN SILMIN

On aika tärähtänyttä menoo ja se kun ei yllätä mua kyllä yhtään, kuten ei sekään, että puhelin löytyy lukittuna 25 minuutin ajaksi - kiitos taaperon epäonnistuneiden yritysten näppäillä suojakoodi oikein. Ja kun mä vihdoin saan sen luurini auki ei mua yllätä myöskään kamerarullasta löytyvä tuotos. "Koitin vähän näppää (snäppää) näitä, tuli hyvii kuvii!" Jep, niin tuli, kulta pieni. Tosi hyvii kuvii!