25.5.2016

KÄMPPÄKAVERIT

Vaunut makuuhuoneessa. Petauspatja olohuoneen lattialla. Olohuoneen pöytä keittiön puolella. Olohuoneeseen tarkoitetut lasten nojatuolit lastenhuoneessa. Käyttämätön pinnasänky lastenhuoneessa. Alunperin eteiseen tarkoitettu peili lastenhuoneessa. Varastokamaa eteisessä. Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin...

Kuten oon sanonut, neliöt ei riitä ja huoneetkin on olleet vähän vajaita. Neliö olisi jees, mutta ajatuksena on aina ollut, että pojat on samassa huoneessa siihen asti, että vaativat enemmän tilaa ja omaa rauhaa,  eikä yhden ihmisen säännöllisillä tuloilla huvita koittaa maksaa yli tonnin vuokria. Niinpä mä eilen päätin koittaa vaihtoehtoa B. Vaihdoin poikien sänkyjen paikkoja turvallisuussyistä ja laitoin E:lle sängyn valmiiksi. Illalla nukkumaan mennessä en vienytkään poikia omiin huoneisiin vaan näistä tuli toistensa kämppäkaverit! 

Peittelin J:n ja siirryin huoneen nurkkaan sijoitetulle tuolille imettämään E:tä, jonka jälkeen peittelin tämänkin. Kummatkin jäi hereille ja mä oletin, ettei E saa nukutuksi J:n lauleskeluilta, mutta homma meni päinvastoin: Kun on huutanut 4,5 kuukautta, nukkunut kuukauden perhepedissä ja kaksi kuukautta vaunuissa, on pinnasänky aika hauska paikka. E kierähteli ympäri ja kikatteli samalla, kun J paheksui ja koitti komentaa tätä nukkumaan. 42 minuuttia myöhemmin molemmat nukkui. E söi kahdelta ja seitsemältä ilman, että J havahtuikaan. J puolestaan heräsi puoli kasin aikoihin, veti oven kiltisti kiinni perässään ja E jatkoi uniaan ysiin. 

Tää oli vasta yksi ilta ja saattaa olla, että tänään homma ei sujukaan, ja E siirtyy takaisin toiseen makuuhuoneeseen, mutta jos sujuu niin vitsi tää tulis helpottamaan isompaa kämppää etsiessä. 

Pienet kämppäkaverit - toisilleen niin tärkeet sellaiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti