24.4.2016

TALVI YLLÄTTI AUTOILIJAT

Meillä käy usein - lähes aina - niin, että meidän muiden ollessa kipeitä Aleksi välttyy taudilta ja Aleksin sairastuessa me saadaan tauti välittömästi. Näin kävi myös tällä kertaa, sillä Aleksi sai kuin saikin tartutettua muhun kuumeen - talokuumeen

Oikeastaan se iski aika salakalavasti, koska mä olin niin varma, etten mä osaa kaivata mitään sellaista vielä vuosiin. Perhe tuntuu nyt niin täydellisen kokonaiselta, että yhtäkkiä havahduinkin haaveilemasta siitä, että meillä olisi edes pieni oma piha (pelkkä takapihakin riittäisi) ja että makuuhuoneessa olisi tilaa edes vaaterekille. Eihän ne asiat varsinaisesti omaa taloa tai asuntoa vaadi, vaan lähinnä tilaa, mutta perheen ollessa kokonainen mä tahdon haaveilla jostain pysyvästä ja se kaikesta päätellen on myös Aleksin toiveissa eikä me siksi aiota lähteä täältä suurempaan, väliaikaiseen asuntoon. Aleksihan selailee vähän väliä myytäviä neljän huoneen pari- ja omakotitaloja haaveillen ja laskeskellen mahdollista pankkilainaa ja sen kanssa elämistä, ja mä sitten koitan parhaani mukaan jarrutella sitä hölmöä. Eihän se nyt täysin mahdoton ajatus olisi, mutta mä tykkään elää ilman senttien laskemista ja tilanteen muuttuessa pelkäisin sen menevän siihen.

Tällä hetkellä turhautumista saa pakata piiloon aika nopealla tahdilla, sillä meillähän tilanne on se, että J nukkuu tuttuun tapaan omassa huoneessa, E nukkuu meidän makuuhuoneessa ja me nukutaan petauspatjalla olohuoneen lattialla. Jep. Turhauttaa, ettei olohuone ole olohuone. Turhauttaa siirtää patjaa kahdesti päivässä makuuhuoneen ja olohuoneen välillä. Turhauttaa, että patjan ollessa lattialla, sohvapöytä on keittiöpuolella, joka taas estää käyttämästä ruokailuryhmän kahta tuolia. Ei mulla koskaan käynyt mielessäkään, etteikö pärjättäisi kahdella makuuhuoneella. Ulkovaatteet ei mahdu. Lasten kirjat ei mahdu. Säilytysratkaisuja ei mahdu. Pankki tuskin myöntäisi lainaa ainakaan ilman kulujen huomattavaa nousua ja asumisoikeuteen tulisi kuitenkin lisäksi vastike. Turhauttaa, että mä tykkään meidän kodista ja vielä enemmän tästä alueesta, mutta näitä neliöitä ja huoneita todella alkaa olla liian vähän. Talvi yllätti autoilijat ja niin edelleen. Aika paljon kysymysmerkkejä enkä oo kyllä yhtään varma, miten homma lopulta etenee. Ehkä se vielä yks väliaikainen asunto ei oiskaan yhtään paha?

10 kommenttia

  1. Hölmöyttäni (tai mitälie) ihmettelen tuota teidän nukkumiskuviota. Joku hyvä syy sille varmasti, että nukutte itse petarilla lattialla, kun puolivuotias valtaa koko teidän makkarin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu tuskimpa kukaan tähän huvikseen ryhtyis. :) Eemi on tosi herkkäuninen ja havahtuu siihen, kun samassa huoneessa joku kääntää kylkeä, jollon peitto pitää "kohinaa". Yskäsyt, aivastukset, kaikki. Samasta syystä esikoinen siirty aikoinaan omaan huoneeseen just 6kk iässä. Ei näitä sit oikein samaan huoneeseenkaan viitti laittaa, kun vaihtelevasti molemmat höpöttää iltasin, toinen saattaa jutella aamuyöstä yksinään (+ käyn syöttämässä öisin) ja toinen taas herää toista aikasemmin..

      Poista
    2. Parvisänky olkkariin tai isomman lapsen huoneeseen, jos ois pahin jo helpottanut? :) Tai hommaatte hyvän vuodesohvan, on se halvempaa kuin isompi asunto... Onhan noita ratkaisuja.

      Poista
    3. Vuodesohva tosiaan ois vaihtoehto, mut siinä vaiheessa pitäis löytää sängylle jonkun luota säilytystilaa ja sängyn lähdettyä lähtee liinavaatteiden, ylimäärästen peittojen ja muiden säilytykseen käytetty tila, joka ei riitä nytkään. Reilu 2-veetä en enää aio opettaa siihen, et joku nukkuu samassa huoneessa varsinkaan, kun oma huone on sille paikka, missä saa olla rauhassa ja minne muilla ei oo asiaa, jos tahtoo olla yksin. On siis monia syitä siihen, miks 60 neliötä ei riitä ja miks järjestelyt täällä on niinku ne on. :)

      Poista
  2. Oliko teillä ennen koiria? Vai muistanko väärin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollu chihuahua ja kiinanharjakoira powder puff. :)

      Poista
    2. Anonyymi4/5/16 13:57

      Missä he ovat nyt? :)

      Poista
    3. Anopilla. :) Alunperinhän ne lähti vaan hermolomalle "pariks viikoks", mut pari viikkoa on tällä hetkellä kestäny yli 1,5 vuotta. Siellä niille on enemmän aikaa, saa olla rauhassa, kerrostalon sijaan rivitalo jne. niin monestakin syystä parempi vaihtoehto.

      Poista
  3. Mä olen herännyt kanssa siihen todellisuuteen, ettei tää kämppä riitä meille kovinkaan pitkään. Ja tähän kun muutettiin juuri siksi, että olis tarpeeksi tilaa... Osaomistusta ollaan mietitty, kun kaikissa asumisoikeusasunnoissa mitä oon kattonu, vastike on turhan korkee. Mut ollaan vielä toistaseks molemmat opiskelijoita, niin taitaa olla ihan turha edes haaveilla muusta kun vuokrakämpästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi höh! Täytyy myöntää, et just yks päivä mietin, et mitenhän te tuutte mahtuu. :D Me muutettiin tänne 75 neliöisestä kolmiosta niin oli tiedossa, et pitää tottuu asumaan tiiviimmin, mut kuvittelin silti, et mahduttais. Jotenki elin siinä ajatuksessa, ettei tarvita vielä moneen vuoteen enempää makuuhuoneita ja et Eemi siirtyy meijän huoneesta suoraan Juuson huoneeseen, mut ei se nyt sit mennykään ihan niin.

      Poista