20.3.2016

VIIVON VAAVON

Viivon vaavon hoki yks kaks-vee kiertäessään kolmen isovanhemman ja yhden isoisovanhemman ovelle, vaikka viimeisessä paikassa olikin lähinnä kiire päästä jo touhuamaan. Mulla on omasta lapsuudesta hirvittävä määrä muistoja kavereiden, serkkujen ja omien vanhempien kanssa, mutta virpominen on asia, jota en kai koskaan tehnyt. Rakastan touhuta J:n kanssa kaikkea ihan kahden ja niin me tehtiin tälläkin kertaa: hankittiin rairuohoille purkki, maalattiin se, kylvettiin ruoho, askarreltiin yksi tipu, haettiin oksia, koristeltiin ne ja tietenkin viivottiin vaavottiin. Mulla oli maailman söpöin, pieni pupu, joka keräsi pussukkaansa banaanilastuja, kuivattuja luumuja, rahaa, minivaahtokarkkeja ja myös elämänsä ensimmäiset suklaat.

Rairuohocase oli aika huvittava ihan siitä sopivan purkin etsimisestä asti. Me tunnetusti ollaan kovin vaatimaton perhe ja J vahvisti tämän etsiessään purkkia. J:llä ei tietenkään ollut mitään hajua siitä, millaista purkkia oltiin hakemassa ja jos tää oisi saanut itse päättää, olisi ruoho kasvatettu siistiin mustaan purkkiin - koko vain oli vaatimattomat 10 litraa. Lisäksi taapero kuvitteli kasvattavansa ruohoa syötäväksi ja asettaessaan pienen tipun kasvaneen ruohonjuurelle, oli oletuksena, että myös tipu alkaa kasvaa. Uskomukset on nyt kuitenkin oiottu, ruoho kasvaa kuin kasvaakin koristeena ja tipukin pysyy ihan pikkuisena.

Musta tuntuu hassulta toivotella pääsiäisiä, kun yhtä hyvin voisin toivottaa vaikka hauskaa maanantaita, joten tyydyn toikaisemaan ihan vaan, että nauttikaa niistä munista, joita kuitenkin syötte salaa lapsilta! Allekirjoittanut ei tunnusta.

6 kommenttia

  1. En ole ennen kommentoinut blogiisi mutta nyt on pakko nostaa hattua. Vaikutat ihanalta äidiltä ja ihailtavaa kuinka jaksat askarella ja touhuta vaikka koliikki on elämäänne. Jokaista tekstiäsi odotan innokkaana :) Saako udella miksu silmät on peitetty? Kaikkea hyvää teidän perheellenne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos, vaikkei musta yhtään tunnu, että oisin tän kommentin ansainnu! Kuluneiden kuukausien aikana oon liian usein hermostunu, menny lapsen tasolle ja sanonu, etten just sillä hetkellä jaksa asiaa X. Sydäntä puristaa joka kerta, kun J tokasee "Ei Juuso pysty, oon tosi väsyny", jos pyydän tekemään jotain eikä sitä kiinnosta tai se ei halua.

      Silmien pikselöinti johtu ihan siitä, etten mä halua laittaa J:stä liian tunnistettavia kuvia, eli niitä, joissa se katsoo suoraan kameraan. :)

      Poista
  2. Miten laitat E:stä tunnistettavia kuvia, mutta et J:stä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samasta syystä kun mä kerron Eemistä yksityiskohtaisemmin. Vaikka Eemi on tietty ihan omanlaisensa niin se on kuitenkin vauva. Juusolla on selkeet omat jutut ja oma tahto. Tuntuu eriltä puhua tai laittaa kuvia julkisesti tollasesta peruspötkylästä kun vanhemmasta lapsesta. Juuson kasvuun ja kehitykseen liittyvät postaukset loppu 2-vuotiaana ja Eemin kohdalla käy kyllä sama viimeistään samassa iässä. :) Jos nyt yhtään ymmärrät mitä yritin sanoa.. :D

      Poista
  3. Silti lisäsit instagrammiin saman kuvan ilman muokkausta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska seuraajamäärä näiden kahden välillä on täysin eri ja mahdollisuus rajoittaa yleisöä.

      Poista