2.3.2016

SANO LAPSITYÖVOIMALLE KYLLÄ

Okei, okei, provosoiva otsikko ja linkkaukseen liitetty tekstin pätkä, joten kiinnostus loppuu ehkä nyt, kun kerron puhuvani vain lapsityövoimasta kotona tai miksei nyt vaikka muuallakin. Tarve purkautua tulee joka kerta, kun astun meidän lähimpään Markettiin ja nään, miten 90% lapsista on kädessään puhelin tai tablet, ja miten isotkin muksut istuu kärryissä niin, että jalat hakkaa työntäjän polviin. Miksi!?

Joo voih, kyllä ne reissut vaan on mukavia, kun ei tarvii koko aikaa lätistä suu vaahdossa tai kuunnella "Äiti, kuulikko äiti? Äiti? Kuulikko mitä sanoin?", kun on sulkenut korvansa hetkeksi kymmeniltä "J ei tiiä mikä tää on. Tätä kysyisin! Mitä tällä tehdään? Mikä on toi?" -kysymyksiltä ja siltä kun vaahtosammuttimen kokoinen ihmisolio kommentoi muiden ostoksia ja tekemisiä enemmän kuin mä Salkkareita. Uhmaraivarit ei houkuttele ketään lähtemään, mutta muusaa lainatakseni - that's life. Muut vanhemmat oletettavasti ymmärtää ja kyttääjät kytätköön.

Tahtoisinpa vaan nähdä kuinka innokas on lapsi, joka on koko pienen ikänsä istunut kyydissä älylaitteen kanssa vailla muuta ymmärrystä koko kauppareissusta, sitten kun tämä ei enää istukaan kärryissä vai siitäkö syystä ne kymmenvuotiaat kököttää yhä ostosten seassa?

Tapoja on monia eikä kaikkien tapoja tarvitse ymmärtää, mutta musta nää aiLaitteet ja kumppanit on surullisen helppoja tapoja saada lapsi olemaan hiljaa ja mahdollisimman huomaamaton. Muut tehköön jatkossakin, kuten parhaakseen näkee eikä meidän tapa sen oikeampi ole, vaikka sanotaankin lapsityövoimalle täysillä kyllä. Koko perheen ollessa kaupassa J on tahtoessaan se, joka hoitaa meidän kärryttelyt, kunnes ne on täynnä (ja kassalla, koska kärryjä ei jätetä keskelle kauppaa, vaikka taapero yllättäen niin tahtoisi). Nää on varmaan näitä #VainNatsimutsijuttuja, mutta koko perheen yhteisiin juttuihin osallistuu meillä kaikki. Mä en kotona siivoa miehen näpyttäessä sillä välin puhelinta enkä tee ostoksia taaperon pelatessa pelejään hiljaa autokärryn katon alla.

J on osallistunut pienestä pitäen perheen kotitöihin ja niin on jatkossakin - jokainen ikänsä mukaan. Kun 1-vuotiaana alkoi omasta tahdostaan kiinnostua tiskikoneen tyhjentämisestä, hoituu nyt, 2-vuotiaana, sen tyhjennys ja osittain täyttö, pyykkien koriin vieminen ja pyykkikoneen täyttö, pölyjen pyyhkiminen, kissan ruokkiminen ja satunnaisten tavaroiden paikoilleen laittaminen, pöydän kattaminen ja ruuanlaitossa auttaminen. Ja se kaupassa käyminen. Ei pakotettuna, mutta vapaaehtoisena.

Sen sijaan, että kummaksuisin kaupan uhmia, kummaksun niitä, jotka kummaksuu meitä. Aika monet mulkoilevat katseet ollaan saatu, kun kaupan kello 16:sta ruuhkassa kulkee yksi pieni mies pienine kärryineen. Ihmisillä on naurettava tapa päästä ohittamaan meidät vain jäädäkseen kulkemaan eteen ihan yhtä pienellä välillä kuin aiemmin. Ihmisten olemus puhuu sanojen puolesta ja ilmeisesti olisi hyväksyttävämpää pitää ne muksut piilossa myös kanssakauppailijoilta.

End of story. Näin meillä, kuis teillä?

10 kommenttia

  1. Tätä aihetta sivuten niin tee joskus postaus missä kerrot mitä ostitte ja mitä ruokaa teitte? :)
    Meillä alkaa pyöriä samat ruuat kyllästymiseen asti ja vinkkejä aina kaivataan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän mielessä sit kun me taas pyöritetään arkea eikä arki meitä. Eemin koliikin aikaan on nimittäin syöty inhottavan paljon samoja ruokia, kunnei jaksa käyttää vähästä energiaa miettimiseen ja tekemiseen. :/

      Poista
  2. Anonyymi2/3/16 14:20

    teillä ei ole taidettu uhmata kaupassa kun tämän puolesta pystyt puhumaan ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei, mitä nyt viime viikolla kannoin Juuson huutavana autoon. :D

      Poista
  3. Postaustoiveena postaus jossa kerrot mitä laitteita J käyttää ja kuinka usein siis puhelin, tv ym.
    Minun mielestä on lapsellekkin mukavampaa olla mukana kodin askareissa kuin kuunneella vanhemman sanovan että ei nyt jouda kun pitää siivota ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. :) Mä oon huomannu, et mun tehdessä kotitöitä yksin, Juuso kiukuttelee ja uhmaa, mut kun saa olla mukana niissä niin on ihan kiltti.

      Mä pidän ton idean mielessä, mut vielä se kaikki on niin vähästä, ettei niistä äkkiseltään saa postausta! Juuso siis kattoo lounaan jälkeen n. tunnin jotain mitä haluaa ja Pikku Kakkosta, jos jaksaa, mut nyt sitäkään ei oo katottu varmaan kolmeen viikkoon. :D Mun puhelimella arvailee välillä logojen värejä, mut siinä menee 0-3min päivässä.

      Poista
  4. Anonyymi2/3/16 22:17

    Pakko kehua kun vastaat aina kommentteihin, harva nykyään tekee niin :)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein kommentoideissa mä jään odottamaan vastausta (siis muiden blogeissa) ja jos niissä kestää ikuisuuksia niin menee kyllä vähän maku. Musta lukijat on ansainnu vastauksensa ja pyrin vastaamaan viimeistään, kun julkasen seuraavan postauksen. :)

      Poista
  5. Hyvä postaus! Meidän lapsilla aika sama homma, enkä voi sietää täyshoitolassa asuvia kakaroita. Niitä jotka ei siivoa/pue/edes syö itse. Ei onnistu meidän lapsilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sama juttu täällä. Jos ei syö itse, ei tuu palvelua vaan syödään sit seuraavalla ruualla. :) Eiköhän se nälkä tuu ennemmin tai myöhemmin ja ruoka ala maistumaan. Mä kun tiedän 15-vuotiaitakin, jotka ei tyyliin lämmitä ruokaansa edes mikrossa vaan odottaa palvelua siihenkin. Karhunpalvelus, joka ei johda mihinkään, sanon mä.

      Poista