1.3.2016

NÄÄ ITSESI MUIDEN SILMIN

Ihmisten kriittisyys itseä kohtaan taitaa nykyään olla enemmän sääntö kuin poikkeus ja peiliin katsoessa löytää ensimmäisenä vain ulkoiset virheet sisäisten virheiden päältä. Meidän Lokakuisten odotusryhmässä tuli vedettyä ensimmäiset palkokasvit hengitysteihin (ihme kyllä ei mun ollessa osallisena suuntaan tai toiseen!) ja eräs ihana päätti tehdä meille ketjun syntyneistä mielikuvista. Mä vähän yllätyin mun nimen alle tulleista kommenteista ja siitä, etten edes ollut tunnistaa itseäni niistä. Etten muistanutkaan miten kelpo tyyppi kaiken itseinhon takana oikeasti voisi olla.

Ensimmäisenä adjektiivina oli kaunis/hottis mama. Mä oon oppinu sietämään virheeni, mutten pidä itseäni kauniina, vaikka kuka sanoisi. Hiukset on ihanan pitkät ja vaatteet ja tatuoinnit jees, mutta muu miellyttää joskus ja jouluna. Kauneus on kai tunnetusti katsojan silmissä ja sitä on niin erilaista, että ehkä tulisi uskoa.

Toisena oli herkkä (/syvällinen pohdiskelija), josta mut hyvin. Erityisherkkyys kuuluu, näkyy ja välittyy varmaan tahtomattakin.

Mä koen toisinaan olevani aika avoin. Lokakuisissa mun on alusta asti ollut helppo kertoa niille asioita - oman aloituksen kautta harvoin, mutta kaivatessa kokemuksia jostain aiheesta. Esikoisen ryhmässä mietin usein, uskallanko sanoa ja mitä muut ajattelee. Tällä kertaa avaudun sen enempää miettimättä ja tiedän saavani ymmärrystä edes joltain. Blogissa mun on helpompi kertoa asioiden oikea laita vasta kun tilanne on ohi, mutta lokakuisiin voin vuodattaa asiat just sillä hetkellä.

Järkevä, fiksu, oikeesti? Siis joo osaanhan mä ehkä joskus olla jotenkin sellanen fiksujärkevä, mut sellanen olo mulla on todellisuudessa ehkä tunnin verran viikossa!

Jo ala-asteella mun todistuksessa mainittiin tunnollisuus ja myös Lokakuiset mainitsi jämptiyden, huolellisuuden ja tunnollisuuden, joten on kai turha esittää vastaväitteitä.

Mun mukavuus/sympaattisuus kulkee ihan käsi kädessä sen kanssa, millaisia muut on mua kohtaan. Oon mukava niille, jotka on mukavia mulle ja sanasodan sattuessa osaan sanoa takaisin. Tässä kohtaa kiitos kuuluu siis ihan täysin tämän sanoneille.

Blogin puolella on joskus epäilty mun rehellisyyttäni mm. siistin kodin ja helpon lapsen takia. Todellisuus on siitä huolimatta täysin sama mitä annan olettaa enkä voi mitään siivousfriikkiydelleni ja jaksan itsekin yhä ihmetellä, miten helppo J on aina voinut olla. Koitin miettiä, miten rehellisyys tulee ryhmässä ilmi, mutta ehkä se vaan näkyy kommenteissa ja siinä, miten sanon asiat?

Listalla olleet hyvä/mahtava äiti/nainen ja supermutsi (vaikkei aina niin ruusuista) pitää varmaan oikeasti paikkaansa, vaikka fiilis on toisinaan ihan päinvastainen (kuten tätä kirjoittaessa). Mä kuitenkin teen parhaani ja ilman koliikkia tai tavallista kiukuttelua/uhmaa lapset on ihan tyytyväisiä, joten enköhän kelpaa. Supermutsi olo on kyllä aina välillä, kun tulee hoidettua viisi asiaa samaan aikaan. 

Mä oon kuulemma myös hyvä kirjoittamaan ja blogi on mielenkiintoinen. Tän lähes kuopatun blogin kanssa mun on mahdoton allekirjoittaa näitä! On ollut joskus hyviä blogihetkiä, mutta tää on laskenut kuin lehmän häntä ja se häntä taitaa jo olla jalkojen välissä.

Kiltti - joo? Kyllä mä oon kiltti siinä tapauksessa, että vaikka osaan sanoa pahasti niin viimeiseen asti koitan sanoa nätisti muiden mieltä pahoittamatta. Osaan kuitenkin olla myös ihan täys vittupää ja silloin on kiltteys kaukana.

Ehtiväinen kuvaa mua ainakin silloin tällöin hyvin! Lokakuiset on usein ihmetelleet, miten mulla on aikaa ja energiaa hoitaa lapset, pitää kämppä jatkuvasti siistinä, askarrella mm. Late-synttäreille, tehdä J:lle joulukalenteri ja askarrella joulukortit itse. Oon mä joskus itsekin miettiny, et onkohan mulla oikeesti vaan 24 tuntia vuorokaudessa. Toisaalta sitä ehtii tekemään niin paljon ja toisaalta taas jää vielä paljon, paljon tekemättä.

Hyvässä seurassa on helppo olla iloinen, joten  tähtönen, joka tuikkii taivahalla ja loistaa iloa kaikille pitänee paikkaansa. Meillä on ainakin vielä niin hyvä ryhmähenki, että se muiden ilo ja hyväntuulisuus tarttuu väkisinkin ihmisestä toiseen.

Ainoa syy matkusta Turkuun oli parasta ja sitähän mä tietenkin oon! Molemmissa odotusryhmissä on sattunut olemaan mulle sellainen kadonnut kaksoissisko ja tää on kyllä ehdottomasti sellanen. Sellanen, jolla on yhtä tyhmät jutut ja paska huumorintaju. <3 Ei tarvii nauraa yksin omille jutuille, kun on joku, joka nauraa mukana!

Blogin puolella on vähän enemmän pintaliitoa, vaikka toisinaan oon päästänyt myös pintaa syvemmälle, mutta kyllä mä oon vahva, nuori nainen, vaikkei se tällä puolen niin hyvin näy. On ollut asioita, jotka on vetäny pohjaan ja tehny vahvemmaksi takaisin noustessa. Ja mä selviän lopulta kyllä mistä vaan.

"En voi uskoa, että kommentoin näin, mutta mikä ekana tuli mieleen... Seksipöksy :D :D :D" -kommentti ei liiemmin tarvitse selittelyä. Kyse on näistä. Vuosi sitten tää porukka oli niin siveellistä, ettäh! Vaan eipä o ennää.

Lopulta niin kivoja juttuja, että kymmenen kertaa ne lukeneena hymyilen yhä lukiessani uudelleen. Vaikka mä välillä oonkin aika syvältä niin ei noin isossa muijalaumassa voi kaikki olla väärässä. Pitäis varmaan joskus nähdä itsensä vähän enemmän muiden silmin. Oonhan mä nyt ihan jees.

Siitä vähän mumfiee kehiin, kun mä oon niin kaunis (39 asteen kuumeessa), symppis ja supermutsi. Eikä tiiä vaikka ois ollu justiinsa seksipöksytkin jalassa.

4 kommenttia

  1. Ihana kuva ja totta tuo että pitäisi olla armollisempi itselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos! Joo, näinhän se on monessaki asiassa. :)

      Poista
  2. Anonyymi1/3/16 14:41

    Hei missä toi lokakuisten ryhmä on? :) Ite en oo aiemmin ees noita ryhmiä aatellu, mut nyt tuntuu että välillä ois kyllä vertaistuki ihan jees! Vielä kun on esikoinen kyseessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksplussalla on ketjuja kaikille kuukausille, joista sit on kai tapana koota tiivis ja aktiivinen ryhmä Facebookin puolelle niin pääsee tutustuu paremmin ja pystyy olee avoimempi. :) Nää on kai yleensä suljettuja eikä löydy Facebookista hakemalla ja sit meillä ainakin joulukuisissa (2013) ja lokakuisissa (2015) pidetty takarajana raskauden puoliväliä tai äitiysloman alkua ja sit ei oo enää otettu uusia mukaan. Oiskohan joulukuisista ainakin perustettu kaks ryhmää, kun halukkaita oli niin paljon... Kannattaa käydä selaamassa siellä Kaksplussalla! :)

      Poista