25.2.2016

9 + 1 ASIAA, JOITA KOLIIKKILAPSEN ÄITI EI HALUA KUULLA

"Ei ole kokemusta, meillä kolme lasta eikä yksikään huutanut."

Interesting. Ja sä kerroit tän, koska...? Oisit nyt edes harmitellut, ettet osaa auttaa ja toivottanut vaikka tsemppejä. Ei mua kiinnosta muiden hyvät unet, ellen niistä erikseen kysy.

"Nuku, kun vauvakin nukkuu!"

Ai päivällä? Ai päiväunia nukkumattoman taaperon kanssa? Tuleeko nyt yllätyksenä, jos kerron sen olevan helpommin sanottu kuin tehty? Oliks tää niinku hauska, sarkasmilla varustettu vitsi? Tosi harvoin mä kyllä edes tunnen väsymystä päivällä, kun on niin paljon tekemistä.

"Se huutaa varmaan nälkää, kun hamuaa noin. Pitäisköhän vaikka syöttää se?"

Vajaassa kolmessa kuukaudessa oon kummasti oppinut tuntemaan tätä lasta ja tiedän, ettei se syö parin tunnin välein, vaikka jotku niin tekeekin. Been there, done that. Mä myös tiedän, että turha tissin tuputtaminen ilman kunnon nälkää tekee vain huonomman olon ja takaa puklut. Pitäisköhän sun vaikka tietää, että se hakee lohtua tissistä, joka tuo hetkellisesti hyvän olon?

"Mä saisin sen hiljenemään heti, koska osaan. Mun kanssa kukaan ei oo koskaan itkeny."

Okei, tää on jo surullisen hauska ja toisinpäin. Reilu parikymppinen, _lapseton_ jätkä tulee ja kertoo mulle ohjeita koliikkiin tai ylipäätään vanhemmuuteen? Voin kertoa teille, ettei ollut ehkä paras kommentti, kun mä itkin silmiä päästä ja halusin vaan soittaa jollekin ja itkeä puhelimeen, muttei siinä olisi ollut järkeä, kun vauvakin huusi neljättä tuntia. Osu ja uppos. Oli mun äitiyteni paskoista paskin paska mutsi -fiilis, mut hei, peukku sulle siitä, että osaat.

"Liian selvät rutiinit ei oo hyväksi, kun niihin tottuu liikaa."

Ja homman nimi on ihan taatusti se, että me eletään, miten tällä hetkellä parhaalta tuntuu. Voi olla helppoa lähtee pitkien päiväunien sijaan jonnekin, mut tuuppa sä hoitamaan sit ilta yliväsyneen koliikin kanssa.

"Älä anna sen nukkua tuntien päiväunia!"

Aivan. Oishan se nyt ihan saatanan mukavaa, että koliikin lisäks täällä huudettais myös yliväsymystä, koska päivällä on nukuttu vaan muutamat max 30min unet. Mä en ainakaan edes keksimällä keksi tapaa nukuttaa pirtee lapsi, joten kyllä me ollaan 99% illoista valvottu siihen tappiin asti, että E on ilmoittanut väsymyksestä.

"Ei ole järkeä nukuttaa lasta yksin vaunuihin. Lapsi tarvitsee läheisyyttä, ei hylkäämistä yksin ulos.  -- Ulkoilla voi liinassa ja repussakin."

Sä todellakin olisit tätä mieltä vielä silloinkin, kun lapsi nukkuu sisällä korkeintaan puolen tunnin pätkiä nostamalla tuttia jatkuvasti takaisin suuhun, mutta laskemalla yksin vaunuihin nukahtaa heti ja nukkuu kahdesta viiteen tuntia? Siinä liinassako mä nukutan sitä neljä tuntia kulkemalla ympäriinsä, kun samalla voin käyttää ajan hyväksi ja touhuta esikoisen kanssa ihan kaksin?

"Tiedän kyllä mitä koliikki todella on. Mummini naapurin serkulla oli koliikki."

Mäkin tiesin. Lapsi itkee, se on raskasta eikä kellään oo kivaa. Sitä todellisuutta ei silti tiedä ennen kun on oikeesti istunu ne viikot siinä sängyn reunalla tai kulkenut ympäri kämppää. Ei ennen kun oot kuunnellu tunteja ja taas tunteja sitä huutoa ja toisen hätää.

"Se on vaan vaihe / Se loppuu kolmen kuukauden kohdalla."

Varmaan hyvällä tarkoitettu, vaikkakin perseestä. Tosi lohduttavaa, kunnei kukaan voi oikeasti tietää, milloin se loppuu ja miten pitkä vaihe on kyseessä. Tietenkin tilanne menee ohi ennemmin tai myöhemmin, muttei se sillä hetkellä lohduta hetkeäkään, kun tuntuu, että seuraavat viisi vuotta tulee istumaan yöt sängyssä ja heijaa pientä sylissä, kunnes havahtuu, kun oma pää kopsahtaa seinään. Tai kun alkaa tuntua siltä, että kaiken kantamisen, heijailun ja hartiakivun jälkeen näyttää Notre Damen kellonsoittajalta.

+ 2-vuotiaan suusta kuultu "Äiti, kannattaiskohan sun mennä nukkumaan?" -lause.

N o . W o r d s . N e e d e d .

Sannia lainatakseni että mitähän vittua, mulla alkaa huumori loppua. Nii, että oliks sulla sit muuta?

32 kommenttia

  1. Ensimmäinen kohta, allekirjoitan täysin. Ei paljoa lohduttanut kuulla tota kun V huusi yöt läpeensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joko ei oo ennen tullu juttua tai sit mä oon jo unohtanu (ylläri), mut en ainakaan yhtään muistanu, et V on huutanu yöt! Onneks teillä jo takana ja toivottavasti meilläki mahdollisimman pian kokonaan ohi. <3

      Poista
  2. Niin tuttua kaikki kihdat. Varsinki "toi on vaan vaihe" makee hyvä sun on sanoo yhtään mitään joka istuu kotona kaikes hiljaisuudessa ja kyyläät telkkaria rauhassa ja nukut kunnon yöunet. :D

    Että ISOJA tsemppejä sinne, jaksaa jaksaa! <3

    VastaaPoista
  3. Voi ei, tsemppiä. mun nyt 19 v huusi ihan liian kauan en tiiä uskallanko laittaa aikaa tähänja paras kommentti lääkäriltä oli että;kyllä ne ennen kouluun menoo yleensä lopettaa sen yöllä huutamisen.lääkäriin menin ite kun tuntui ettei jaksa enään edes puhua ääneen,saadakseni edes lohtua ja lohtu oli tuo lause =) ja joo o lopetti se mutta ennen sitä olin ihan zombi ja kauan sen jälkeenkin ja mielessä oli jo käynyt kaikki kauhu skenaariot siitä että mitä sitten jos sekoan väsymyksestä. joten tsemppiä vaikkei se tsemppikään nyt lohduta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, onneks teillä jo pelkkä muisto! Mä oon kans välillä pelänny just sekoamista ja vaikka yöt on tällä hetkellä ihan jees (kop, kop, kop) niin Aleksin yövuoroina pelottaa olla yksin. Onneks sentään apu on lähellä. :)

      Poista
  4. Aamen! Noin kolme vuotta myöhemmin mä ajattelen itseäni sankarina, sillä minä sekä lapsi selvittiin tähän päivään. Vauvat itkee joo, mutta sitä sitä huutohelvettiä ei todellakaan käsitä jos ei omalle kohdalle satu. Kun on puolenvuoden ajan joka ilta neljä tuntia kanniskellut pientä hyeenaa ympäri kaksiota, tietää mitä turhautuminen on. Puhumattakaan niistä öistä. Tai aamuviiden herätyksistä. Oot selviytyjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos! Meillä on 60 neliötä ja niitä pyöriessä uudestaan ja uudestaan oon kyllä toivonu sataa neliötä lisää. Huh..

      Poista
  5. Uskon että suurin osa näistä kommentoijista haluaa vaan teille parasta. Inhottavan negatiivinen postaus. Unfollow.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antaa mennä. :D Muuta mä en oo väittänykkään ja ihan varmasti hyvällä tarkotettu, mut niinku kommenteista voit päätellä, aika moni tän kokenu ymmärtää, mitä meinaan. :)

      Poista
  6. Voi ei, lukiessa tätä mäkin vielä muistan sanoneen sulle instagramissa just ton että kyllä se kolmen kuukauden kohdalla luulisi hellittävän. Äh:(
    Ihan kamalasti voimia <3

    Terkuin Rosa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpöhöpöhöpö, unohdat tollasen! Sitä on sanonu tosi moni enkä oo sen kummemmin rekisteröiny nimiä päähäni. Mä en muista, kun oot niin sanonu ja jos yhtään helpottaa niin oot jääny mieleen vaan sellasena, joka on jaksanu tsempata aina vaan uudestaan, vaikka oon valittanu laittoman paljon. <3

      Poista
  7. Voimia kovasti ❤ meillä kuopus koliikkivauva ja huusi ekat 4kk koko ajan, siis ihan koko ajan. 24/7. Nukkui vartin pätkissä. Jaloissa juoksenteli 11kk ikäinen pikkuneiti jolle olisi tietty myös oltava äiti. Ihan hirveetä aikaa, näin myöhemmin miettii et kuinka oikeen jaksoi, mut pakkohan se oli. Voi elämä sitä hämmästystä kun herra nukkui sen ekan pidemmän pätkän, noin 4 tuntia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 No ihan varmasti! Meillä onneks on koko ajan nukuttu hyvin, kunhan on ensin nukahdettu, mut se nukahtaminen on saattanu tapahtua 7 tunnin huudon jälkeen klo 5, kun esikoinen on puolestaan ollu ylhäällä klo 7. En siis niinkään oota pitkiä unipätkiä vaan helppoa nukahtamista, mut muuten voin kuvitella millasta teillä on ollu, kun esikoinen(?) ollu sen verran meijän esikoista nuorempi, et on ollu vielä riippuvaisempi.

      Poista
  8. Tällaiset listat on surkuhupaisasti "hauskoja" ja varmasti monen monta äitiä voi samaistua näihin! :) Vastaavia listoja lukiessa mieleen kuitenkin hiipii, että mitä uskaltaa sanoa kun mahdollisesti kaikki tulkitaan vääriä..
    Sellainen lista voisi olla hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä mä mietin näitä jo aika virneellä, kun pahin on (ja toivottavasti pysyy) jo takana. Kiitos vinkistä, katotaan jospa joskus toteutuis - tällä hetkellä 7 tunnin huutomaratonit on vielä niin tuoreessa muistissa, etten kykene ajattelemaan. :D Ensimmäisenä tuli heti vaan mieleen muistutukset siitä, ettei oo yksin, koska siltä se on usein tuntunu, vaikka onkin tienny, ettei pidä paikkaansa. Jonkun sanomana helpottaa edelleen aina. :)

      Poista
  9. Oot varmaan kokeillu jo kaikenlaista mutta tuli mieleen että toimiskohan tuo ulkona vaunuissa nukkuminen myös illalla? Mut tsemppejä sinne ja kiva ku oot taas postannu aktiivisemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onki varmaan ainoo juttu, jota ei tullu kokeiltua paitsi sisällä. Kesävauvalla ois varmaan kokeiltu, mut mä oon jopa näin lämpimänä talvena vierastanu ajatusta siitä, et laittaisin toisen pakkaseen. :/ Kiva kuulla, et täällä on ooteltu, vaikka onki nykyään kovin hiljasta! :)

      Poista
  10. Feel you!
    Nuorimmainen huusi kanssa ekat kolme kuukautta koliikin vuoksi ja heti perään seuraavat kolme kuukautta helteiden takia. (kämpässä aamusta iltaan +32°) Siihen perään alko sit vuorostaan yöraivarit, koska kaikki uudet taidot pitää testata öisin ja kolistella se pää ilosesti pinniksen kaiteisiin.. Voi luoja! J on nyt kohta 6 vuotias ja tähän päivään mennessäkään meillä ei nukuta kokonaisia öitä, kiitos kauhukohtausten.

    Kaikki ymmärrys täältä sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toista (ja äitiä)! Ollaan me vaan aika supereita kaiken tän vanhemmuuden keskellä. <3

      Poista
    2. Kyllä! Jälkeenpäin mietin monesti kyyneleet silmissä miten ikinä oon selvinny hengissä pahimmista ajoista. (haluan uskoa niiden olevan jo takana, kiitos) :D

      Poista
  11. Tai sitten kun olet refluksilapsen äiti ja kuuntelet vielä tuohon päälle kaikki ne "Se on vaan koliikkia" ja "Kaikki vauvat itkee". Juu, niin ne varmaan itkee... 12kk ikään asti... Myös sylissä... Kuivissa vaipoissa... Juuri syöneenä... Ja 24/7...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Toivottavasti teillä toi tilanne jo takana! Voin vaan kuvitella miten raskasta on/ollu..

      Poista
  12. Meillä ei ollut koliikkia mutta laps huusi yötäpäivää jatkuvasti. Yksinhuoltajana oli tosi rankkaa aikaa, eikä toisten "neuvot" todellakaan helpottanu omaa oloa. Apua en kehdannut keneltäkään pyytää, koska kun raskaustesti näytti plussaa niin 80% tukiverkosta oli sitä mieltä etten tuu pärjäämään -.- Olin todella uupunut ja kolmiota ravattiin edestakaisin 2kk ajan. Huh! Voimia ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oot super, kun oot jaksanu ton kaiken yksin!

      Poista
  13. Onko E:llä epäilty refluksia? Tuli tosta kolmoskohdasta mieleen. Haleja kamalasti sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On epäilty, mut ihmetelty myös, miks itku sit ajottuu vaan iltaan ja yöhön. :/ Gaviscon ollu nyt tän viikon käytössä. Kiitos!

      Poista
  14. Meillä ei ollut erityisen itkuinen vauva, mutta ensimmäisen puoli vuotta tunnin välein heräilevä tapaus ja sen jälkeen oli sellainen vaihe, että valvottiin klo 02-04 lähes joka yö. Omasta mielestäni myös kurja kommentti oli, että "mä en kyllä jaksaisi tuota". Eihän sitä kukaan jaksaisi, mutta pakko on, kun ei ole muuta vaihtoehtoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo onpa inhottava kommentti! Kaikestahan voi ajatella, ettei jaksa sitä ja tota, mut kun ei siinä tosiaan sitä jaksamista kauheesti kysellä sit kun pakollinen tilanne on edessä.. :/

      Poista
  15. Anonyymi1/3/16 07:43

    Kaks viimistä! 👌🏼
    Mäkin tiesin mitä koliikki on. Tai luulin tietäväni... Luulin että olen valmistautunut henkisesti jos koliikkivauva sieltä tulee. No paskat! Se todellisuus oli täysin eri kuin kuvitelmani. (Siis toki helposti jaksaisin kuunnella illan ja yön karjuvaa vauvaa - välillä!)

    Todellisuudessa aloin pelkäämään sitä, kun kello läheni iltaseitsemää, tiesin että nyt se alkaa; itkua, huutoa ja kipua kolmeen asti.
    J o k a h e l v e t i n i l t a.

    Toki lapsen isä yritti myös parhaansa mukaan rauhoitella vauvaa, mutta en minä nähnyt siinä järkeä, että molemmat valvotaan yöt läpeensä kun toisen pitää kuitenkin herätä viideltä töihin.

    Nyt, vauva on 7kk, niin mielestäni kuitenkin paras ja samalla se inhottavin neuvo jonka kuulin, on juurikin tuo; "se on vaan vaihe, se menee ohi".
    Siinä kun olet vajaa kolme kuukautta kuunnellut sitä itkua ja itse itkenyt silmät päästä, niin "se menee kyllä ohi!" on inhottavinta mitä voit kuulla, koska se kuulostaa niiiiin kaukaiselta.

    Vauvat on erilaisia, meidän vauva ei käyttäydy kuin teidän vauva ja toisin päin. SILTI haluan kertoa, että meidän vauvan koliikkihuudot loppui kuin seinään tasan 3kk iässä. Ja tämän kerron vain antaakseni toivoa! :)

    Nyt kun koliikista tosiaan on jo aikaa, niin mietin miten olinkaan niin rikki, kun loppujen lopuksi se meni ohi aika yllättäen... Kuitenkin kun alan enemmän muistelemaan, niin se sen hetken väsymys ja riittämättömyys toisi epätoivon tunteen ihan jokaiselle!

    Loppuun vielä meidät pelastanut vinkki (ja tosiaan MEILLÄ tämä toimi, en julista että kaikilla toimii):
    https://m.youtube.com/watch?v=cUwEiMNhOCM

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin sanaton tän kommentin jälkeen, kun toi kaikki on niin tuttua - kiitos tsempeistä! Mä en muista enää millon meillä loppu ne monen tunnin huudot, mut edelleen kyllä masu vaivaa ja herää huutelemaan sitä öisin, vaikka ikää jo 4,5kk. Täytyy kattoa toi linkki, kun molemmat pojat on unilla. :)

      Poista