9 + 1 ASIAA, JOITA KOLIIKKILAPSEN ÄITI EI HALUA KUULLA

"Ei ole kokemusta, meillä kolme lasta eikä yksikään huutanut."

Interesting. Ja sä kerroit tän, koska...? Oisit nyt edes harmitellut, ettet osaa auttaa ja toivottanut vaikka tsemppejä. Ei mua kiinnosta muiden hyvät unet, ellen niistä erikseen kysy.

"Nuku, kun vauvakin nukkuu!"

Ai päivällä? Ai päiväunia nukkumattoman taaperon kanssa? Tuleeko nyt yllätyksenä, jos kerron sen olevan helpommin sanottu kuin tehty? Oliks tää niinku hauska, sarkasmilla varustettu vitsi? Tosi harvoin mä kyllä edes tunnen väsymystä päivällä, kun on niin paljon tekemistä.

"Se huutaa varmaan nälkää, kun hamuaa noin. Pitäisköhän vaikka syöttää se?"

Vajaassa kolmessa kuukaudessa oon kummasti oppinut tuntemaan tätä lasta ja tiedän, ettei se syö parin tunnin välein, vaikka jotku niin tekeekin. Been there, done that. Mä myös tiedän, että turha tissin tuputtaminen ilman kunnon nälkää tekee vain huonomman olon ja takaa puklut. Pitäisköhän sun vaikka tietää, että se hakee lohtua tissistä, joka tuo hetkellisesti hyvän olon?

"Mä saisin sen hiljenemään heti, koska osaan. Mun kanssa kukaan ei oo koskaan itkeny."

Okei, tää on jo surullisen hauska ja toisinpäin. Reilu parikymppinen, _lapseton_ jätkä tulee ja kertoo mulle ohjeita koliikkiin tai ylipäätään vanhemmuuteen? Voin kertoa teille, ettei ollut ehkä paras kommentti, kun mä itkin silmiä päästä ja halusin vaan soittaa jollekin ja itkeä puhelimeen, muttei siinä olisi ollut järkeä, kun vauvakin huusi neljättä tuntia. Osu ja uppos. Oli mun äitiyteni paskoista paskin paska mutsi -fiilis, mut hei, peukku sulle siitä, että osaat.

"Liian selvät rutiinit ei oo hyväksi, kun niihin tottuu liikaa."

Ja homman nimi on ihan taatusti se, että me eletään, miten tällä hetkellä parhaalta tuntuu. Voi olla helppoa lähtee pitkien päiväunien sijaan jonnekin, mut tuuppa sä hoitamaan sit ilta yliväsyneen koliikin kanssa.

"Älä anna sen nukkua tuntien päiväunia!"

Aivan. Oishan se nyt ihan saatanan mukavaa, että koliikin lisäks täällä huudettais myös yliväsymystä, koska päivällä on nukuttu vaan muutamat max 30min unet. Mä en ainakaan edes keksimällä keksi tapaa nukuttaa pirtee lapsi, joten kyllä me ollaan 99% illoista valvottu siihen tappiin asti, että vauva on ilmoittanut väsymyksestä.

"Ei ole järkeä nukuttaa lasta yksin vaunuihin. Lapsi tarvitsee läheisyyttä, ei hylkäämistä yksin ulos.  -- Ulkoilla voi liinassa ja repussakin."

Sä todellakin olisit tätä mieltä vielä silloinkin, kun lapsi nukkuu sisällä korkeintaan puolen tunnin pätkiä nostamalla tuttia jatkuvasti takaisin suuhun, mutta laskemalla yksin vaunuihin nukahtaa heti ja nukkuu kahdesta viiteen tuntia? Siinä liinassako mä nukutan sitä neljä tuntia kulkemalla ympäriinsä, kun samalla voin käyttää ajan hyväksi ja touhuta esikoisen kanssa ihan kaksin?

"Tiedän kyllä mitä koliikki todella on. Mummini naapurin serkulla oli koliikki."

Mäkin tiesin. Lapsi itkee, se on raskasta eikä kellään oo kivaa. Sitä todellisuutta ei silti tiedä ennen kun on oikeesti istunu ne viikot siinä sängyn reunalla tai kulkenut ympäri kämppää. Ei ennen kun oot kuunnellu tunteja ja taas tunteja sitä huutoa ja toisen hätää.

"Se on vaan vaihe / Se loppuu kolmen kuukauden kohdalla."

Varmaan hyvällä tarkoitettu, vaikkakin perseestä. Tosi lohduttavaa, kunnei kukaan voi oikeasti tietää, milloin se loppuu ja miten pitkä vaihe on kyseessä. Tietenkin tilanne menee ohi ennemmin tai myöhemmin, muttei se sillä hetkellä lohduta hetkeäkään, kun tuntuu, että seuraavat viisi vuotta tulee istumaan yöt sängyssä ja heijaa pientä sylissä, kunnes havahtuu, kun oma pää kopsahtaa seinään. Tai kun alkaa tuntua siltä, että kaiken kantamisen, heijailun ja hartiakivun jälkeen näyttää Notre Damen kellonsoittajalta.

+ 2-vuotiaan suusta kuultu "Äiti, kannattaiskohan sun mennä nukkumaan?" -lause.

N o . W o r d s . N e e d e d .

Sannia lainatakseni että mitähän vittua, mulla alkaa huumori loppua. Nii, että oliks sulla sit muuta?

PIENEN POJAN PUPUKORTTI JALANJÄLJISTÄ

Surprise, surprise. Kohta meitä vältellään jouluna eikä kukaan muutenkaan tahdo pitää yhteyttä, koska pelkää saavansa lisää turhia kortteja tällä tyylillä tehtynä! Käytiin pari viikkoa sitten moikkaamassa piiiitkästä aikaa mun ystävää ja tämän 1,5 viikon ikäistä poikaa. Koska me esikoisen kanssa tykätään molemmat askarrella, päätettiin käyttää vauvan päiväuniaika hyväksi ja askarreltiin näille kortti, jonka aiheen esikoinen sai valita muutaman vaihtoehdon joukosta.


Mieleisin vaihtoehto kaks-veelle oli puput, joita tosin piti alunperin olla vain yksi ilman porkkaa, sitten vain kaksi pupua ja lopulta sitten se porkkanakin, koska tekeminen oli kummastakin niin hauskaa. Musta on niin superia, kun poika innostuu näistä korteista ja ylipäätään askartelusta koko ajan enemmän ja enemmän ja pääsi tälläkin kertaa liimailun lisäksi myös piirtämään pupuille nenät ja viikset. Onhan nää nyt kuitenkin aika söpöjä!


Tsekkaa vinkkilistalta myös pöllökortti ja perhospurkit,
kortti mummulle (sovellettavissa isovanhemmalle),