29.1.2016

IMETYSKORUT BY PINJA

Joko te ootte törmänneet somessa pyöriviin imetyskoruihin? Mä muistan nähneeni tällaisen ekaa kertaa joskus loppuvuodesta, mutten tutustunut systeemiin sen tarkemmin ennen kuin ByPinja otti yhteyttä ja kysyi, tahtoisinko lähteä yhteistyöhön. Sain valita meille yhden imetyskorun kaikista ihanista väreistä ja pienen mietinnän jälkeen päädyin ihan vain mustaan ja valkoiseen, mikä tuskin yllättää ketään. Imetyskorun tarkoitus on antaa pienille sormille muuta tekemistä kuin äidin nipistelyä imetyksen aikana ja se sopii myös viihdykkeeksi ja leluksi kantorepussa, -liinassa tai sylissä ollessa. 

Alunperin mietin mukaan lähtöä, sillä korun materiaalit, koko, tarve ja toimivuus mietitytti, mutta mietinnät osottautuivat lopulta turhiksi. Imetyskoru on kivankokoinen ja sen nauha on materiaalia, joka ei kulu helposti, vaikka joutuisi vauvan suuhun. E tekee ilmeisesti ensimmäistä hammastaan, mutta koru on valmistettu turvallisesta bpa-vapaasta, elintarvikelpoisesta silikonista, joten vauvan voi antaa hyvillä mielin käyttää korua kutiseviin ikeniin. Koru on turvallinen myös, koska nauhassa on lukko, joka aukeaa liian kovalla riuhtaisulla tai roikkumisella.


Meillä E on kovin rakastunut tähän ihan vain makoillessaan lattialla, kun mä roikutan korua pojan yllä. Pienet ikenet koittaa jauhaa helmiä ja E naureskelee omalle touhulleen. E ei vielä tarkoituksellisesti kurota asioita tai esineitä kohti, mutta nappaa kyllä kiinni, jos käteen sattuu osumaan joku ja imettäessä imetyskoru löytyykin usein nyrkistä. Uskon korulla olevan vielä vähän enemmän käyttöä, kunhan poika kasvaa kuukauden tai pari.

Jos teitä kiinnostaa ByPinja imetyskoru itselle tai vaikka lahjaksi niin kannattaa siirtyä Instagramin puolelle, sillä saan arpoa myös teille yhden tällaisen ja arvonnan osallistumisohjeet löytyy sieltä ihan just! Jos arpaonni ei suosi, pääset ostamaan imetyskoruja muun muassa ByPinjan uudessa Facebook-kaupassa.

Löytyykö teiltä jo imetyskoru?


*Postaus on toteutettu yhteistyössä ByPinjan kanssa ja siinä esiintyvä tuote on saatu ilmaiseksi. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.

21.1.2016

KONTROLLISTA KONTROLLIIN

Kun kahdenkymmenen minuutin yöunien jälkeen raahautuu yönsä huutaneen vauvan ja enkä pue, ei mennä, en tule -taaperon kanssa neuvolaan, jossa vastassa on oman neuvolatädin kolmas sijainen, saattoi vähän turhauttaa. Eipä sillä, mukavia jokainen, mutta edellinen neuvolatäti oli paras ja nykyinenki hyvänä kakkosena niin ärsyttää, ettei koskaan tiedä, kuka uusi tyyppi siellä taas on ja jälleen saa selittää samat jutut alusta loppuun.

E sai korttiin tekstin "Suloinen pikkumies, vastaanotolla hymyileväinen. Painoa nyt hieman tullut niukemmin. Suositeltu tehostamaan imetystä. Painokontrolli 2.2." ja mä vaan huokaan syvään. Koliikista ja masuvaivoista huolimatta mä nään tässä pääasiassa hyväntuulisen ja iloisen pienen pojan näin päivisin, joten musta vähemmästä painosta on tälläkin kertaa vielä turha olla huolissaan. Kuten oon sanonut ja neuvolassakin koittanut jankata, mä kuljin ainakin koko kouluiän miinuskäyrillä ja siellä samaisella käyrällä kasvaa nyt myös J (ja varmaan Aleksikin), joten enemmän mua kummastuttaisi, jos E tekisi poikkeuksen ja kulkisi nollakäyrän yllä. Sen lisäksi, että ensi kuussa on J:n kontrolli Lasten ja nuorten poliklinikalla, meillä on myös E:n kontrolli neuvolassa ennen 4kk-neuvolaa. Imetyskertojen lisääminen ei ainakaan ole vaihtoehto, sillä parin vuorokauden aikana oon tarjonnut maitoa ilman E:n pyyntöä enkä edes tiedä montako harsoa ollaan jo lähes loppuneiden puklujen ansiosta saatu pyykkiin. Neuvolamitat olivat nyt kolmen kuukauden kohdalla seuraavat:

3 kuukautta (2 kuukautta).
5 600 grammaa (5 230 grammaa).
59,9 senttiä (57,6 senttiä).
39,5 senttiä (38,4 senttiä).

400 grammaa kuussa liian vähän, että eipä siinä muuta kuin kahden viikon päästä uudestaan. Buuuuuuu.

16.1.2016

KÄSITTÄMÄTTÖMÄT KOLME KUUKAUTTA

Otsikko kertonee kaiken. Samalla tuntuu, että E on ollut meidän perheessä ihan aina ja samalla sehän syntyi vasta viime viikolla. Tänään ikää on tasan 13 viikkoa - käsittämättömät kolme kuukautta!

Kolmen kuukauden ikäinen E kehittyy hurjaa vauhtia ja reilu viikko sitten tämä oppi kääntymään selältä vatsalle enkä mä vaan pysty käsittämään. Ei pitäisi vertailla, mutta J oli kääntyessään yli neljän kuukauden, joten musta on niin hullua, että näin pieni kykenee tähän. Välillä on pyörähdetty myös toisinpäin, mutta mä luulen, että se on vielä ihan vain väsyneestä niskasta ja painavasta päästä johtuvaa. E taisi olla alle kahden kuun, kun tämä kannatteli päätään jo todella hienosti eikä siihen enää edes kiinnitä huomiota, kun toinen on niin taitava. Istuskelu ja seisominen on in, vauva-asento out.

Höpöttelyn seuraksi ollaan saatu kuulla joitain iloisia kiljahduksia ja hihkumisia joulusta lähtien.  Hauskinta on, kun hypytän E:tä istumaan ja seisomaan hokien samalla "E istuu, E seisoo! E istuu, E seisoo!" tai kun sanon "Grr! Grrrr!" Muille tietyille asioille mä en oo pojan huomannut nauravan, mutta joskus äiti, isi ja J nyt vaan on niin hirveen hauskoja.

E tuntuu rakastavan hiusten silittelyä, suukkoja ja poskien silittelyä Pentikin pupulla. Kylmät kosteuspyyhkeet on ehdoton inhokki.

Ellen mä nyt ihan täysin väärässä ole niin meiltä löytyy pian ensimmäinen hammas. E:llä taitaa olla kova kiire isoveljensä perään eikä ilmeisesti aio jäädä kehityksessä hetkeäkään jälkeen, sillä J:lle puhkesi ensimmäiset hampaat 3,5 kuukauden iässä. E:n hampaat on vielä vähän arvuuttelun varassa, mutta pieni vaalea läikkä alaikenessä näyttäisi olevan - oli se sitten hammas tai helmihammas.

Vaippoina meillä käytetään pääasiassa Liberon 2-koon vaippoja ja hätävarana Pampersilta samaa kokoa. Vaatteet on kokoa 56/62, mutta pienimmät viiskutoset taitaa olla käytössä aika viimeisiä kertoja ja sitten niitä saadaankin pikkuhiljaa alkaa pesemään jo eteenpäin. 

E kasvaa edelleen pelkällä rintamaidolla enkä mä edes tiedä tämän hetkisistä suosituksista (ihan kuin niistä välittäisinkään). Mua vähän hirvittää, että E syö vain 4 - 5 kertaa päivässä ja 6 - 10 minuuttia kerralla - joinain harvoina kertoina ehkä vartin, mikä on tälle kaverille paljon. Neuvola meillä on tiistaina, joten sittenpä selviää pitääkö syöntitiheyttä lisätä. Jos kasvu on edelleen tasaista niin täysimetys saa jatkua lähemmäs puolen vuoden ikää, vaikka sitä on jo muutaman viikon saanut kuunnella, miten ihan kohta me alotetaankin jo kiinteät. No way, dude.

Nukkuminen meillä on ihan jees! Osa illoista on edelleen koliikki-itkua ja nyt on ollut taas vähän huonompi vaihe, mutta kunhan illasta selvitään niit yöt menee todella hyvin. E syö kerran tai kaksi yössä. Ensimmäinen unipätkä on usein kolmesta neljään tuntia ja toinen viidestä kahdeksaan tuntia, vaikka heittoja kummassakin saattaa tulla. Ennen kello 12 ja kello 17 jälkeen seurustellaan ja nukutaan vaihtelevasti, mutta 12 - 17 välillä nukutaan pitkät, 2 - 5 tunnin päiväunet vaunuissa. J ei koskaan nukkunut liikkumattomissa vaunuissa, joten tää on ihan luksusta, että koliikista huolimatta meillä on päikkäreille meno niin mutkatonta.

Sellainen E. Veikee ja nopeesti oppiva tyyppi!

9.1.2016

MÄ OLEN TÄSSÄ

Muistaakohan kukaan enää, kun kerroin siitä ystävästä? Siitä, jonka kanssa ollaan juotettu toisemme humalaan ja kannettu toisiamme, kun omat jalat on olleet liian solmussa? Siitä, jonka kanssa ollaan hylätty toisemme pahimmalla mahdollisella hetkellä ja jonka kanssa ollaan sitten kuitenkin nojauduttu siihen tuttuun olkapäähän? Se kaveri on täällä yhä. Taas.

Viisitoista vuotta me ollaan oltu kavereita. Kerrottu miten toinen on paras kaveri ja huudettu, ettei tahdota nähdä enää koskaan (niin kuin viestein nyt voi huutaa...). Me ollaan oltu vähän kuin on - off -kavereita. Sellasta naurettavaa säätämistä eestaas ja oikeesti ois helpompi olla olematta, mutta kun ei pysty. Näin pitkän ystävyyden aikana sitä väkisinkin muuttuu ja kasvaa eikä toisen odottamattomat elämänmuutokset tai oudot ja omasta mielestä väärät päätökset oo aina olleet ihan helppoa sulateltavaa. Se juttu mikä tässä on, on se, että ystävyys on kestänyt pitkätkin tauot. Huoli ja ikävä laittaa aina ottamaan yhteyttä ja kysymään kuulumisia ennemmin tai myöhemmin - ja taas sitä mennään.

Tällä hetkellä mulla on inhottava olo, sillä tämän samaisen ystävän mä jätin hetkellä, jolloin se ois saattanut mua tarvita. Vuosien aikana parisuhteet, raskaudet ja meiningit on vieneet vaihtelevasti eri suuntiin ja viimeinen siirto tahtomattaan kauemmas, vaikka todellisuudessa lähemmäs. Meidän välillä ei kuitenkaan mikään taida olla koskaan lopullista ja kuukausien jälkeen mulla on taas mahdollisuus kertoa, että kyllä mä olen tässä, pystymiseni mukaan tukena, jos tuut sitä tarviimaan.

Anteeksi.

Kuva kesällä 2008.

2.1.2016

OODI (JULKI-)IMETYKSELLE

Vielä nykyäänkin mä yllätyn aina silloin tällöin ihmisten mielipiteistä tai lähinnä siitä, millä tapaa ne tuodaan esille. Milloin Maisa Tee ei siedä pieniä tissejä ja milloin jotain muuta yhtä vakavaa ja uutiskynnyksen ylittävää. Eilisen ihmetyksen aiheen toi eräs mulle täysin nevahööd, Teri Niitti, joka Instagram- ja Facebook-tileillään jakoi ottamaansa kuvaa lentokoneessa imettävästä äidistä. Montaakaan sanaa en Englanniksi ymmärrä, mutta Äfbee tarjosi mukavasti käännöksen ja viesti saatiin perille.

1,5 vuoden kokemuksella mun on kovin helppo puhua imetyksen puolesta. Mä voisin suositella sitä kaikille, kertoa sen ihanuudesta ja katsoa - ja jakaa - kuvia siitä, koska ne on kauniita. Äitiydessä on niin paljon ihania asioita, mutta pikkuvauva-ajassa imetys on heittämällä kärjessä, vaikka tällä toisella kerralla epätoivo on ollut esillä ensimmäistä kertaa enemmän. J:n syntyessä mulla ei ollut tietoa imetyksestä. Synnytyksen jälkeen tissi suuhun salissa ja siinä se oli. Homma oli ihan uutta eikä mulla ollut mitään mitä odottaa tai pelätä. Kuusi kuukautta hujahti vauhdilla ja täysimetys loppui. Vuoden ja kolmen kuukauden iässä imetys loppui uuden raskauden takia ja se oli mulle paljon vaikeampaa kuin J:lle. Toisella kertaa stressasin jo raskausaikana esimaitoa ja tulevaa imetystä. Pelkäsin, ettei se suju yhtä hyvin kuin aiemmin ja tiesin, miten suuri menetys olisi edessä, jos imetys ei onnistuisi. Ensimmäiset pari kuukautta käytin paljon aikaa sen murehtimiseen, kunnes luotto kasvoi. Koliikin takia mun on monia kertoja tehnyt mieli lyödä tissit tiskiin ja luovuttaa. Imetys ja masuvaivat on vetäneet omat syömiset kovin minimiin, rintaraivarit on saaneet turhautumaan ja valvottujen öiden jälkeen mun on tehnyt mieli lykätä itkevä E pullon kanssa Aleksille ja painua Peltorit päässä unille. Mutta tässä me ollaan yhä. Pian kolme kuukautta täysimetystä takana ja tilanteen ja mun toivomuksen mukaan yhdestä kolmeen kuukauteen edessä - myös julkisesti.

Mä en oo missään vaiheessa hävennyt imetystä ja oon tehny sen myös kylässä sen enempää ajattelematta, että mun tulisi poistua toiseen huoneeseen, mutta oonkin ihminen, jonka on suht helppo tehdä asioita muiden mielipiteistä huolimatta. Mä en myöskään oo ymmärtänyt, mikä ihme imetyksessä saa aikaan niin negatiiviset ajatukset. Tissi? Syövä vauva? Miksi tissit bikineissä on ok, mutta lisättäessä päälle vaatteita ja eteen vauvan pää, siitä tulee jotenkin kuvottavaa? On ihan loistavaa, miten jotku kaupat ja kauppakeskukset huolehtii rauhallisesta ja siististä imetysympäristöstä, mutta vain siitä syystä, ettei kaikilla onnistu julki-imetys hälinän takia tai se ei tunnu omalta. Meillä molemmat on olleet helppoja syötettäviä ja oon imettänyt kymmeniä kertoja syödessä, ruokaa odotellessa ja jopa samaan aikaan kauppakeskusta kiertäessä enkä oo peitellyt enempää, mitä lapset on vaatineet. Miksi olisin? Jos jotain häiritsee niin vittuako kyttää? Julki-imetyksiä nähdessä mä harvoin edes osaan sanoa kuka imettää ja kuka vaan pitää nukkuvaa lasta sylissä. Terin mielipide ei hetkauttaisi tippaakaan, ellen miettisi kuinka ennestään epävarmat imettäjät saattaa olla vielä vähän epävarmempia tämän jälkeen. Ei imetystä pitäisi mollata, siihen pitäisi kannustaa enemmän.

Julkisuustemppu tai ei, musta tää herra Niitti voisi tästä lähin keskittyä peittämään omat ateriansa huivilla, sillä mä en aio jatkossakaan piiloutua sovituskoppiin tai vessaan, koska mun tai mun lapseni ei tarvitse. Imetän siellä, missä on nälkä - häpeilemättä. Terille anteeksi muiden ilkeät sanat ja sille kuvan äidille, kiitos, älä lopeta toisten ahdasmielisyyden takia.

Näitä kuvia Teri Niitti sai Instagramissa yli 400 hashtagilla #PussiPäähänTeriNiitti. Niistä jokainen on kaunis.