31.12.2015

2 ♥ 1 5

Ja kummasti tässä taas kävi näin, että vuosi on jo lopuillaan ja niin kliseiseltä kun tää kuulostaakin, musta se on ihan järjettömän hullua. Vuosi kuuluu niihin vuosiin, jotka toivottavasti pysyy mielessä ihan viimeisiin hetkiin asti. Blogi on pitkin vuotta ollut valitettavan hiljainen ensin pahoinvoinnin, sitten supistusten ja lopulta koliikin takia, mutta jotain OSJM:lle on tapahtunut...


Kuluneen vuoden aikana blogia on luettu yli 100 000 kertaa. Postauksia kertyi 129 kappaletta.


Luetuimmat-lista meni heittämällä uusiksi. TOP 5 postaukset olivat:





Pääsin toteuttamaan yhteensä neljä yhteistyötä Yksykskahden, 9kk.fi:n, Liberon sekä Jollyroomin kanssa. Jollyroomin kanssa sain järjestää ensimmäisen Instakisani.


OSJM:n Facebook-sivu sai yli 150 tykkäystä ja Instagram vähintään triplaannutti seuraajamääränsä melkein 1300 seuraajaan.


Latasin Instagramiin yli 1 040 kuvaa, jotka keräsivät yhteensä noin 117 500 tykkäystä. Yhdeksän suosituinta löydät täältä.


Eli aika kivoja juttuja kuitenkin siihen nähden, miten vähän mulla on ollut aikaa nähdä vaivaa. Kakstuhattaviistoista oli tässä ja vaikka teen tätä täysin omaki iloksi niin tahdon tietenkin kiittää teistä jokaista vertaistuesta, vinkeistä ja muista kommenteista - kiitos, kiitos, kiitos!

27.12.2015

"JIPIIII, NYT ON JOULU! ÄITI, NYT JOULU TULI!!!"

Kuului 2-vuotiaan suusta, kun laitettiin kuun alussa joulukoristeet ja joulukalenteri esille, ja niin se joulu lopulta tuli ja meni. Me oltiin aatto J:n mummulla, eli mun äidillä, jossa Joulupukkikin vieraili. Pukki tuntui olevan paljon viime vuotta jännittävämpi, syliin ei menty, ei otettu yhdessä #Pulfie:ta ja pienet laulutkin uskallettiin laulaa vasta kun Pukki oli ollut kiva jakaessaan lahjoja - ja niitähän tuli. 25. päivä vietettiin Aleksin kummankin vanhemman luona ja eilen päätettiin olla ihan vaan kotona, kunnes mun mummini soitti ja kysyi kylään, jonka jälkeen mentii vielä uudestaan äitille. Ainakin ollaan oltu menossa ja raahattu autossa kymmeniä lahjoja, jos ei muuta. Jouluna sai huomata, miten raskasta taaperolle on olla koko ajan menossa ja miten tärkeä E:n rytmi oikeasti on, kiitos koliikin. 

J sai hirvittävän määrän lahjoja eikä tavaran määrää ainakaan vähennä kuukausi sitten olleet synttärit. J:llä oli toiveena auto-palapeli, norsu-palapeli, isojen poikien kynät (= puukynät), leikkiuuni, nukenrattaat, lisää Legoja ja lippupallo (= pallo, jossa on eri maiden lippuja. Sellainen oli joskus), ja paketeista paljastui kaikki lippupalloa lukuun ottamatta. Näiden lisäksi tuli tilaustyönä tehty Late Lammas, Muumi-palapeli ja -peli, Ti-Ti Nalle -pehmolelu, kylpytakki, sormivärejä, tarrakirjoja (jotka muuten myös oli jossain vaiheessa toivomuslistalla), työkaluja ja sählymaila ja pallo, piirtotaulu ja lääkärisetti. Voi olla, että tuli muutakin, koska mä tipuin kärryiltä heti lahjoja avatessa, mutta ilmeisesti meillä ainakin ollaan oltu kilttejä

Jouluna on kivaa ja ruoka hyvää, mutta musta on enemmän kuin jees, että tavallinen arki jatkuu taas. Se ihana, tavallinen arki.

18.12.2015

LOVE TO DREAM - KOHTI PAREMPIA UNIA

*Postauksessa esiintyvä tuote on saatu blogin kautta lahjaksi. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.

Instagramissa jo aiemmin tällä viikolla mainitsinkin, miten kiitollinen oon siitä, että blogin myötä oon saanut tutustua enemmän tai vähemmän teihin. Uusien ihmisten lisäksi oon saanut tehdä kivoja ja hyödyllisiä yhteistöitä, ja vaikkei tää sellainen ookaan niin mun on ihan pakko kertoa teille yhdestä jutusta. 

Sain viime viikolla Ja pahimpia on illat -postauksen jälkeen sähköpostia seuraajalta ja tämä kertoi edustavansa Baba Express yritystä ja verkkokauppaa, joka maahantuo Love to Dream kapalopusseja. Luettuaan kyseisen postauksen ihana Heidi tahtoi yrittää auttaa ja tarjosi meille kapalopussia veloituksetta ilman, että olisin velvollinen sanomaan sanaa asiaan liittyen. E oli toisinaan rauhoittunut peittomyttykapaloon, mutta huonolla peitolla ja mun ei-niin-hyvällä osaamisella tää sai riuhdottua aina vähintään toisen käden vapaaksi, joten päätin antaa lähinnä pakkopaitaa muistuttavalle pussukalle mahdollisuuden.


Ja tiedättekö, se auttaa! E on nukkunut nyt neljä yötä pussissa ja se todella auttaa. Yllätyin siitä, että pakkopaitaisuuden sijaan pussi on hirvittävän joustava ja pituutensa ansiosta jaloille jää runsaasti tilaa potkia. Tavallisesti E koittaa iltaisin syödä, mutta syöminen on masuvaivoja, nipistelyä, huitomista ja itsensä ylemmäs potkimista ponnistaen mun reisistä. Syömisen jälkeen onkin alkanut tunteja ja tunteja kestävä, korvia raastava ja sydäntä repivä huuto.

Heti ensimmäisenä iltana yllätyin siitä, että E söi ilman pienintäkään sähellystä, mutta vielä hullumpaa oli, että siihen se jäi. Ilman huutoa, ilman syliä. Eilinen olikin taas poikkeus, muttei läheskään yhtä paha, mitä oikeat koliikki-illat. Syy saattaa sitä paitsi olla tiistaina saadun Rotateq-rokotteen tai ainakin luulen sivuoireiden olevan täällä. Mukavan pussin ja luonnollisen asennon ansiosta E on kuitenkin nukkunut yönsä rauhallisesti, ja jokainen 8 - 16 tunnin yö on mennyt yhdellä - kolmella syötöllä. Kop, kopkopkop, kop. Kesti tää sitten nää neljä yötä tai seuraavan neljän viikon yöt niin tällä hetkellä ainakin liputan pussin puolesta, joten vielä kerran iso kiitos!

17.12.2015

NEUVOLA KERTAA KOLME (6VKO, 2KK & 2V)

Kuuden viikon, kahden kuun ja kahden vuoden neuvolat. Ensimmäinen niistä oli jo 2,5 viikkoa sitten, mutta pojat ei anna liiaksi aikaa ja mä keksin koko ajan tekemistä, joten ensin postaus jäi viikoksi ja lopulta ajattelin, että 1,5 viikon päästä tuleekin jo uusi ja lyön kaikki tiedot samaan.

E:n 6vko-neuvola siis oli ja meni. E valloitti kaikki hymyillään, sai paljon kehuja eikä sillä kertaa ollut mitään ihmeellistä. Korttiin tuli "Suloinen hymyilevä vauva. Iho terve, sydän ja keuhkot ok, vatsa ok, lonkat ok, kivekset ok, silmät ok. Painoa tullut hienosti."- teksti ja mitat olivat seuraavat.

6 viikkoa (3 viikkoa).
4 840 grammaa (3 955 grammaa).
56,5 senttiä (54,1 senttiä).
37,4 senttiä (35,8 senttiä).

Painoa siis oli tullut melkein 300 grammaa / viikko ja musta melkein viiden kilon paino tuntui aluksi hurjan paljolta, mutta viikkoa nuorempana J on ollut 300 grammaa pienempi (ja myös pari senttiä lyhyempi), eli pojat kulkee yhä samoilla käyrillä.

Edellispäivänä olikin sitten poikien yhteinen 2kk- ja 2v-neuvola. E:n kanssa puhuttiin läpi vain peruskuulumiset. Painoa viime kerrasta oli tullut 390 grammaa ja pituutta 1,1 senttiä, ja korttiin tuli mitat ja teksti "Iloinen ja hymyileväinen poika. Kasvaa tasaisesti. Saa rintamaitoa vauvantahtisesti. Relatipat käytössä. Iltaisin koliikin kaltaista itkua. Varhaisheijasteet normaalit. Iho, silmät ja suu siistit. Sai Rotateq-rokotteen."

2 kuukautta (6 viikkoa).
5 230 grammaa (4 840 grammaa).
57,6 senttiä (56,5 senttiä).
38,4 senttiä (37,4 senttiä).

J:n mitat puolestaan oli...

2 vuotta (1,5 vuotta).
11,7 kiloa (10,3 kiloa).
84,2 senttiä (78,8 senttiä).
49,4 senttiä (48,0 senttiä).

Korttiin saatiin teksti "Touhukas ja iloinen poika! J kasvaa tasaisesti. Karkea- ja hienomotoriikka hyvin kehittyneet. Puhuu paljon ja sanat selkeitä. Kuulo + näkö normaalit.". J odotti neuvolaa todella innolla eikä ollu moksiskaan, vaikka vastassa oli täysin vieras sijainen. Varsinaisia tehtäviä ei edes tarvinnut tehdä, sillä tää touhuili reippaasti ja omatoimisesti niin paljon. Mua vähän huvitti, kun nuppipalapeliä tarjotessa poika tokaisi kauniin ei kiitoksen, nappasi käteensä 20 palan palapelin ja kiikutti sen päättäväisenä pöytään. J sai paljon kehuja erityisesti reippaudestaan ja yhteistyökyvystään - ja ihan ansaitusti - enkä voisi olla ylpeempi mun pienistä pojista. 5,2 kiloa ja 11,7 kiloa täyttä rakkautta!

16.12.2015

PIKKU NEENEE

Eli E kaksi kuukautta. E on käytökseltään ihan Pikku Neenee - kyllä te tiedätte, kun kuvittelette Pikku Myyn pojaksi! Toisinaan E omaa tahattoman ilkikurisen ilmeen. Jos on hauskaa, sen näkee varmasti ja kun joku ei miellytä, sitä ei voi kuulematta. Mieliala saattaa luonnollisesti vaihtua sormia napsauttamalla eikä E tunnu ihan aina itsekään tietävän missä mennään. Aamuisin poika on kuitenkin yhtä aurinkoa ja huonoimmankin yön jälkeen tämä saa tartutettua mielensä päivän ensimmäisellä hymyllä.

E on myös pieni papupata isoveljensä lailla ja ollaan taidettu löytää yhteinen kieli! J:n lempinimi, Kuku, tuli aikoinaan J:n gugu-aguuu -jokelluksesta ja samaista aguu:ta ollaan saatu kuulla E:ltäkin. Yksin E on aika hiljanen eikä juttele tavaroille meidän tähtityynyä lukuun ottamatta, mutta tutut kasvot nähdessään alkaa höpötys ja hymy korvissa hymyily. Parasta taitaa olla juttelut J:n kanssa.

Kahden kuukauden ikäinen E käyttää vaippoina viimeisen paketin verran Liberon 1-koon vaippoja ja vaatteet on pääasiassa kokoa 56, mutta myös osa 62 kokoisista on jo käytössä. Tietäisittepä mikä haikeus oli pestä pienimmät vaatteet ja laittaa hyllylle, josta ne lähtee seuraavaksi myyntiin!

Mä oon tällä hetkellä niin väsynyt, etten tiedä meidän öistä. Viime viikkoina huuto on alkanut 21 - 00 ja päättynyt 00 - 05 lähes jokaisena iltana viikossa. Kun E vihdoin nukahtaa, ei mulla ole pienintäkään hajua koko yöstä ennen kuin avaan aamulla silmät. Huonoimpina öinä on nukuttu 1,5 tuntia ja parhaimpina 8 - 9 tuntia unta on mennyt kai yhdellä syötöllä. Nyt meillä on mennyt kaksi yötä kapalopussissa, josta saatan myöhemmin kertoa vähän lisää, ja iltahuudot on jääneet pois ( KOP, KOP, KOP!!!) ja reilu 12 tunnin yöunet menneet kolmella syötöllä. Sänkyyn tai edes pimeään huoneeseen siirrytään 21 - 23 välillä ja sieltä tullaan 07:30 - 10 välillä, mutta E tietysti torkkuu pitkin päivää epäsäännöllisesti. Yöt nukutaan perhepedissä ja päivät sylissä, vaunuissa tai pienissä pätkissä sohvalla.

Vaikka E on kasvanut koko ajan todella hyvin pelkästään rintamaidolla, mulle on vasta viimeisen viikon aikana kehittynyt luotto imetyksessä onnistumiseen. Kai se ongelma oli siinä, että maidon noustessa ero aiempaan oli niin suuri, että tasaantumisen jälkeen tissit tuntuivat taas ihan olemattomilta ja tyhjiltä, vaikkei niin oikeasti ollutkaan. Nyt tilanne on pysynyt samana niin tää tuntuu normaalilta ja tiedän, että riittävyys vastaa E:n tarvetta. Mitään varsinaisia tavotteita mulla ei imetyksen suhteen ole ja jokainen täysimetetty viikko tuntuu saavutukselta.

Musta vastasyntyneet on ihan järjettömän ihania, sitä uutta pientä voisi tuijottaa 24/7 sydänsilmäemojina ja kasvu tuntuu haikealta, mutta silti on niiiiin ihanaa, ettei E ole enää ihan niin nöösi. Ison pienen kanssa on vähän helpompi olla ja pojilla on jo nyt yhteisiä pieniä juttuja, joiden näkemistä en malta odottaa. Ihana kaksikuukautinen!

10.12.2015

LÄMPÖÄ PETITE CHÉRIELTÄ

Vaikkei syntymäkuulla olekaan väliä, mä oon ollut alusta asti iloinen siitä, että meillä pojat on syntyneet niin samoihin aikoihin. Pärjätään yksillä synttäreillä vuodessa ja mikä parasta, J:n vanhat talvi- ja kesävaatteet on E:lle sopivia juuri oikeaan aikaan vuodesta. Vuoden loppupuolella syntyneille skideille on ollut aika kätevä hankkia jonkilainen pussi vaunuihin, jotta pientä ei tarvitse pakata ihan niin hirvittävän paljoa ulkoillessa. J:n aikana mun ei tarvinnut vaivata päätäni tällä, sillä J sai joululahjaksi äitiyspakkauksessa tulevan pussin tyylisen makuupussin, jota myös E käytti tämän syksyn aikana. J:n pussin tahdon kuitenkin säästää tälle itselle, joten tarkoituksena oli hankkia E:lle ihan oma, mutten oikein tiennyt millainen olisi jees. Lopulta päätös tehtiin kuin mun puolesta, kun Jollyroom otti jokunen viikko sitten yhteyttä ajankohtaisiin tuotemerkkeihin liittyen, ja sain valita meille haluamani lämpöpussin verkkokaupan ihanasta valikoimasta.


Pähkäilin valintaa muutamia iltoja ja selailin Petite Chérie -lämpöpussien laajaa valikoimaa. Päädyin valitsemaan meille untuvatäytteisen pussin, sillä epäilin muiden pussien mahtuvuutta tuplien pieneen vaunukoppaan. Untuvan oletin mahtuvan niin pieneen tilaan, että se sopii tänä talvena vaunuihin sekä ensi talvena rattaisiin, ja näin ollen käyttöikää saa venytettyä ihan pikkuvauva-ajasta niin pitkälle kuin käyttäjä mahtuu lämpöpussiin. 

Yövalvomisten, pimeyden ja jatkuvan sateen takia me ei valitettavasti olla vielä testailtu pussia ulkoillessa, mutta parveketestiin se on päässyt kummallakin pojalla. Petite Chérie -pussi on 100cm pitkä ja uskoisin J:n olevan pituudeltaan tällä hetkellä jotain 81 - 85 sentin välillä, joten tätä voisi käyttää myös J:llä ilman E:tä kulkiessa. Takaa löytyy pussin paikoillaan pitävät liukuesteet ja pussista aukot viisipistevaljaille, jotka mahdollistavat uhmataaperonkin kyydissä pysymisen.


Pussin suuaukko näytti alkuun suurelta, mutta pienen vaunukopan ansiosta sen sai aseteltua hyvin ja se on E:lle just eikä melkein hyvä. Lämpöpussin leveys on 50 senttiä, kun taas meidän vaunukoppa vain 33 senttiä, mutta pussia asetellessa ei tehnyt tiukkaakaan mahduttaa sitä koppaan, sillä untuva meni juuri niin pieneen tilaan kuin ajattelinkin. E ei varsinaisesti ole pukemisen ystävä ja voitte vain arvata pukeudutaanko me ilmojen viiletessä tästä lähin järjettömiin vaatekerroksiin vai vähän vähempään vaatetukseen ja Petite Chérieen.

Jollyroomin lämpöpusseissa on meneillään just nyt kivat alennusprosentit, joten kannattaa tsekata värit ja kuosit, ja lisätä vaikka omaan toivelistaan tai tilata itse muhkea ja lämmin pussi jollekin tärkeelle pikkuihmiselle! E:n kommentti pussiin oli zzZzzZzZz, eli mitä ilmeisemmin kelpuutettu ja hyväksi todettu.


*Postaus on toteutettu yhteistyössä Jollyroomin kanssa ja siinä esiintyvä tuote on saatu ilmaiseksi. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.

9.12.2015

TAAPERON JOULUKALENTERI

Niin kuin oon maininnut, J ei oikeastaan syö herkkuja, ellei siihen ole jotain aihetta. Pala suklaata joulukuun 24 päivänä ei olisi maailmanloppu, mutten tahdo eteen tilannetta, jossa J on saanut suklaata ja tykästynyt siihen, muttei maitoallergisena ehkä siedäkään (eikä mulla tietty muutenkaan ole mitään karkittomuutta vastaan). Niinpä mä päätin tehdä sille oman pienen kalenterin säästetyistä pilttipurkeista - ja niistä kolmesta, jotka jouduin tyhjentämään lautaselle marraskuun viimeisenä päivänä, jotta koko pilttipurkkikalenteri ylipäätään toteutui ajallaan.


Purkkien sisälle ollaan laiteltu pieniä juttuja, joista J voisi tykätä. Niistä on löytynyt pikkuauto, heijastin, Muumeja, paljon toivottu rannekoru sekä kuivattuja banaani- ja omenalastuja. Tulevat luukut sisältää tarroja, Muumeja, purkkaa, autoja ja lisää kuivattuja hedelmiä ja marjoja. 24. luukusta löytyy paperilappu, johon on piirretty Muumitalo ja J saa silloin mun vanhan sellaisen tavaroineen ja hahmoineen. Lopulta siis kalenterin sisältö on 1x Muumitalo, 1x Jenkki purukumia, 1x heijastin, 1x rannekoru, 2x pieni tarra-arkki, 3x pikkuauto, 5x kuivattu hedelmä tai marja ja 10x satunnainen määrä eri hahmoja Muumeihin liittyen.


Tämän talon taapero on ollut kalenterista ihan innoissaan ja tahtoisikin avata kaikki luukut kerralla. Blogihiljaisuuden takia tästä nyt ei oikein ollut teille hyötyä, mutta ehkä ensi jouluksi? Millaisia kalentereita muitten taaperoilta löytyy? Mun oma suklaakalenteri on edelleen kaupassa ja tulin siihen tulokseen, ettei sen ostopäivällä ole väliä, koska kaikki luukut on kuitenkin syöty samana iltana.

8.12.2015

JA PAHIMPIA ON ILLAT

Ei aamut, vaikka se joku biisi niin väittääkin. Aamut on parhaita ja tuskaisen yön jälkeen on ihana nähdä se valoittava hymy, koska koko illan on pelännyt toisen menevän rikki - alan jopa toivomaan, ettei ilta ja yö koittaisi koskaan, sillä se on kai täällä: Ystävämme koliikki. Mä en oo vielä ehtinyt tutustumaan aiheeseen, mutta sitä mieltä oli meidän lokakuisten ryhmä, joka eilen illalla sai ei-niin-mukavan ääniviestin WhatsAppissa. Samainen viesti tekisi mieli kuunnelluttaa jokaiselle, joka vielä uskaltaa mun kuulleni tokaista "Eihän se yöllä mitään itke, ku nytki nukkuu niin rauhallisesti, ettäh!". 2,5 tunnin sian tappo kiljunnan jälkeen mulla ei ole muistikuvaa siitä, että oltaisiin käyty nukkumaan ja se on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Oikeastaan mä jopa luulin, että iltahuudot on meille ihan uusi juttu, mutta tänään havahduin siihen, että sitähän on ollut jo ekoista viikoista asti. Nyt vain aiempaa pahempana, kun huuto alkaa lähes päivittäin 21 - 23 ja päättyy 00 - 04, ja toisinaan on niitä hetkiä, ettei mikään auta, kuten viime yönä, ja välillä taas pelkkä istuen heijaaminen tuo helpotuksen. Blogi on tällä hetkellä vähän mitä on, sillä J:n päiväunettomuuden takia mun oma aikani alkaa tämän nukahdettua ja Facebookin ja Instagramin ilmoitusten, kommenttien ja viestien jälkeen alkaakin usein E:n aika. Pian kahden viikon takaiset neuvolakuulumiset on yhä näpyttämättä ja vinkki taaperon joulukalenteriin kertomatta, vaikka kohta on avattu jo puolet luukuista. Ehkä itkut ja blogi vielä tästä? Tai niin mä ainakin toivon.