LOVE TO DREAM - KOHTI PAREMPIA UNIA

*Postauksessa esiintyvä tuote on saatu blogin kautta lahjaksi. En hyödy linkkien klikkailusta rahallisesti.

Instagramissa jo aiemmin tällä viikolla mainitsinkin, miten kiitollinen oon siitä, että blogin myötä oon saanut tutustua enemmän tai vähemmän teihin. Uusien ihmisten lisäksi oon saanut tehdä kivoja ja hyödyllisiä yhteistöitä, ja vaikkei tää sellainen ookaan niin mun on ihan pakko kertoa teille yhdestä jutusta. 

Sain viime viikolla Ja pahimpia on illat -postauksen jälkeen sähköpostia seuraajalta ja tämä kertoi edustavansa Baba Express yritystä ja verkkokauppaa, joka maahantuo Love to Dream kapalopusseja. Luettuaan kyseisen postauksen ihana Heidi tahtoi yrittää auttaa ja tarjosi meille kapalopussia veloituksetta ilman, että olisin velvollinen sanomaan sanaa asiaan liittyen. Vauva oli toisinaan rauhoittunut peittomyttykapaloon, mutta huonolla peitolla ja mun ei-niin-hyvällä osaamisella tää sai riuhdottua aina vähintään toisen käden vapaaksi, joten päätin antaa lähinnä pakkopaitaa muistuttavalle pussukalle mahdollisuuden.


Ja tiedättekö, se auttaa! Vauva on nukkunut nyt neljä yötä pussissa ja se todella auttaa. Yllätyin siitä, että pakkopaitaisuuden sijaan pussi on hirvittävän joustava ja pituutensa ansiosta jaloille jää runsaasti tilaa potkia. Tavallisesti pieni yrittää iltaisin syödä, mutta syöminen on masuvaivoja, nipistelyä, huitomista ja itsensä ylemmäs potkimista ponnistaen mun reisistä. Syömisen jälkeen onkin alkanut tunteja ja tunteja kestävä, korvia raastava ja sydäntä repivä huuto.

Heti ensimmäisenä iltana yllätyin siitä, että bebe söi ilman pienintäkään sähellystä, mutta vielä hullumpaa oli, että siihen se jäi. Ilman huutoa, ilman syliä. Eilinen olikin taas poikkeus, muttei läheskään yhtä paha, mitä oikeat koliikki-illat. Syy saattaa sitä paitsi olla tiistaina saadun Rotateq-rokotteen tai ainakin luulen sivuoireiden olevan täällä. Mukavan pussin ja luonnollisen asennon ansiosta vauva on kuitenkin nukkunut yönsä rauhallisesti, ja jokainen 8 - 16 tunnin yö on mennyt yhdellä - kolmella syötöllä. Kop, kopkopkop, kop. Kesti tää sitten nää neljä yötä tai seuraavan neljän viikon yöt niin tällä hetkellä ainakin liputan pussin puolesta, joten vielä kerran iso kiitos!

TAAPERON DIY JOULUKALENTERI

Niin kuin oon maininnut, esikoiseni ei oikeastaan syö herkkuja, ellei siihen ole jotain aihetta. Pala suklaata joulukuun 24 päivänä ei olisi maailmanloppu, mutten tahdo eteen tilannetta, jossa tämä on saanut suklaata ja tykästynyt siihen, muttei maitoallergisena ehkä siedäkään (eikä mulla tietty muutenkaan ole mitään karkittomuutta vastaan). Niinpä mä päätin tehdä hälle oman pienen kalenterin säästetyistä pilttipurkeista - ja niistä kolmesta, jotka jouduin tyhjentämään lautaselle marraskuun viimeisenä päivänä, jotta koko pilttipurkkikalenteri ylipäätään toteutui ajallaan.


Purkkien sisälle ollaan laiteltu pieniä juttuja, joista poika voisi tykätä. Niistä on löytynyt pikkuauto, heijastin, Muumeja, paljon toivottu rannekoru sekä kuivattuja banaani- ja omenalastuja. Tulevat luukut sisältää tarroja, Muumeja, purkkaa, autoja ja lisää kuivattuja hedelmiä ja marjoja. 24. luukusta löytyy paperilappu, johon on piirretty Muumitalo ja J saa silloin mun vanhan sellaisen tavaroineen ja hahmoineen. Lopulta siis kalenterin sisältö on 1x Muumitalo, 1x Jenkki purukumia, 1x heijastin, 1x rannekoru, 2x pieni tarra-arkki, 3x pikkuauto, 5x kuivattu hedelmä tai marja ja 10x satunnainen määrä eri hahmoja Muumeihin liittyen.


Tämän talon taapero on ollut kalenterista ihan innoissaan ja tahtoisikin avata kaikki luukut kerralla. Blogihiljaisuuden takia tästä nyt ei oikein ollut teille hyötyä, mutta ehkä ensi jouluksi?