27.11.2015

MADAFAKIN UHMA

Ja niin siinä kävi, että meidän esikoinen, mun pieni vauvani, onkin jo lähempänä leikki-ikää kuin vauvavuotta. Mä oon pohtinut useasti sitä, minkä verran tahdon J:stä blogin puolella puhua. Mihinkään poika ei arkihöpinöistä häviä ja vaikka mieli saattaa ajan kuluessa muuttua niin just nyt mä luulen, että tähän (tai tarkemmin neuvolakuulumisiin) on aika hyvä lopettaa. Näitä postauksia kirjoitin J:stä koko vauvavuoden ja muutaman sen jälkeenkin (1v5kk & 1v9kk), mutta nyt vain tuntuu siltä, ettei oo enää ihan oikein jakaa niin paljon. Nyt kuitenkin vielä kerran: J kaksi vuotta...

Tykkää yhä Legoista. Mä en tiedä onko meillä mahtanut elo-syyskuun jälkeen olla päivääkään, ettei legolaatikkoa olisi käännetty ylösalaisin. Rakentelun lisäksi viime aikoina erityisen in on olleet kirjat ihan vanhempien kyllästymiseen asti. Toisinaan turhauttaa hy-vin pal-jon lukea rättipoikkiväsyneenä ja silmät ristissä kymmenettä kirjaa. J:llä on myös aika paljon "Ei, ei, ei leikitä!!" -hetkiä ja silloin ei tosiaan leikitä. Silloin kuljetaan ympäri kämppää pyörien ja laulellen tai istutaan sohvan reunalla ja halutaan ihan vaan jutella. Palapelejäkin taidetaan tehdä päivittäin, vaikka nuppipalapelit menee jo väärinpäin ja silmät kiinni. Tarpeeksi keskittyessä myös kuuden palan palapelit on ihan helppoja. Meillä olisi varmaan jo hetken ollut aihetta ostaa uusia, vaikeampi ja enemmän ajattelua vaativimpia pelejä ja muita, mutta oon venyttänyt sitä synttäreiden ja joulun takia tänne asti.

Palapelien lisäksi J on taitava laulamaan ja pojalla on ihan uskomaton muisti. J osaa noin 25 laulusta vähintäänkin pari lausetta, ellei sitten koko laulua. Aika usein iltaisinkin saadaan kuunnella repeatilla ja potpurina lista lauluja, kuten "Ukko Nooal oooli taaalo, hiiala hiiala heeeei!". Lauluista on varmaan myös helppo päätellä, että sanavarasto on kasvanut kasvamistaan. J toistaa lähes minkä tahansa sanan, minkä pyydän, vaikkei kaikki meekään aina niin justiinsa. Suurimmasta osasta lauseista saa hyvin selvää, mutta myös omia sanoja löytyy yhä, kuten asikka (lusikka) ja untti (musiikki). Ymmärtämisestä ei kuitenkaan tee vaikeaa ne yksittäiset vähän erilaiset sanat vaan se, että tämä höpöttää ja pöpöttää minkä kerkeää, ja puhuu tyyliin viisi lausetta yhdessä rimpsussa keskeyttämättä. "Neuvolatätillä oli mumman uusi hanskan tapanen hanska mumma siivos takapihan ennen Uuso meni leikkimään takapihalle äiti isi kanssa mumma sisällä E kanssa äiti isi Uuso pelas pallo!!!!" Joo, jep. Voin siis sanoa J:n puhuvan papupadan lailla 5 639 sanan lauseita. Ilman pilkkuja, ilman pysähdyksiä. Ihan viimeisten viikkojen aikana J on alkanut puhumaan itsestään myös ensimmäisessä persoonassa: mää, mun, minnuu.

J on jo pitkään "laskenut", eli hokenut vain yhtä ja kahta peräkkäin aina uudestaan ja uudestaan. Syksyn aikana tää yllätti mut täysin laskemalla ihan yhtäkkiä viiteen, sitten yhdeksään ja lopulta kymmeneen. En tiedä, onko lukujen luettelu kymmeneen vain opittu tapa, mutta ainakin viiteen tämä osaa laskemalla laskea. Kiinnostavia juttuja tuntuu myös olevan värit, vaikka välillä osa niistä heitetään ihan hatusta. Jonkinlainen käsitys tuntuu kuitenkin olevan liilasta, vihreästä, mustasta, ruskeasta sekä valkoisesta, joten ne menee melkein aina oikein, ja jälkimmäisen J on usein nimennyt lempivärikseen. Pikkuhiljaa myös sininen, punainen ja oranssi alkaa olla useammin ja useammin oikein (vaikka punaista kutsutaan ensin valkoiseksi). Värit menee oikein tosin vain silloin, kun tämä saa itse kertoa tyylillä "tää on vihreä", kysyttäessä harvemmin. Näiden värien lisäksi J osaa nimetä ympyrän (siitä huolimatta, että se on toisinaan pallo..), kolmion ja neliön.

Meillä neljällä on yhteiseloa takana noin 1,5 kuukautta ja J otti pikkuveljen alusta asti ihan älyttömän hyvin vastaan. En tiedä olisiko "valmistelulla" ollut osansa, mutta ollaan saatu myös muilta ihmettelyä siitä, ettei J ole hetkeäkään miettinyt, miksi vauva tuli tämän kotiin tai mitä se täällä tekee. J:lle on tuntunut olevan koko ajan itsestään selvää, että vauvaa odotettiin ja nyt se vauva tuli ihan, kuten äiti ja isi lupasi. On ollut hetkiä, ettei J oo osannut nauttia meidän yhteisestä ajasta E:n nukkuessa ja tää on vähän tahallaan yrittänyt saada pientä hereille, mutta oon ollut yllättynyt siitä, miten helppoa on tähän asti ollut. On ollut vähän vaarallisen näköisiä yrityksiä siirtää E:tä ja turhan rajuja haleja tai silityksiä, muttei mun nähden mitään tahallista vauvan satuttamista. Vaipan uskallan hakea näiden ollessa olohuoneessa, mutta pidemmäksi aikaa en useinkaan jätä niitä kahden. Ei siksi, että pelkäisin J:n satuttavan vaan siksi, että pelkään jotain sattuvan. Tiedättehän, vähän liian ahkeraa auttamista liian itsevarmalta auttajalta... J rakastaa kantaa kaukaloa, antaa tuttia, työntää vaunuja ja pitää E:tä sylissä. Edellispäivänä sydän suli, kun mun ollessa vessassa kuulin E:n itkevän ja itkun perässä tuli sanat "E, E, ei hätää E, J tulee!!" ja "Ei hätää E, isoveli on tässä!".

Uhman mä luulen olevan sellainen ihan tavallinen 2-vuotiaan uhma, madafakin uhma. Hermot menee, ovet paukkuu, tavarat lentää, kaikki kielletty on kivaa ja pieniä tuhmuuksia koitetaan tehdä ilkikurinen ilme kasvoilla. Vielä hiekkalaatikollakin  vedetään itkupotkuraivarit, koska äiti on idiootti ja yrittää opettaa, ettei toisten (tässä tapauksessa siis sen idiootti äitin) kakkuja hajoteta, mutta pihalta poistuessa kaverista tulee oikea Herran enkeli. Sen julkisimmilla paikoilla ei vielä olla uhmaa tavattu, kotiuhmassakin on kyllä tällä hetkellä ihan vaan vallan riittävästi. Uhman vastapainoksi meillä on kyllä ihan superapulainen, joka rakastaa tehdä ruokaa, pyyhkiä pölyjä, täyttää pyykkikonetta, tyhjentää tiskikonetta ja tehdä muita pieniä kotitöitä - viikkopalkalla totta kai.

Hampaita meillä on edelleenkin se 16, eli kuluneen vuoden aikana niitä on tullut kahdeksan. Alkusyksystä luulin neljän poskihampaan tulevan kerralla ja kunnon rytinällä, mutta mitään ei kuitenkaan koskaan ilmestynyt. Oli kai lopulta reagointia siihen, että J tiesi vauvan tulevan ja pelkäsi mun lähtevän koko ajan jonnekin.

J käyttää pääasiassa vaatteita koossa 80 ja 86, mutta myös joitain 92 kokoja on kaapissa suuuurella kasvuvaralla (mm. housuja ei voi käyttää ilman sukkia, koska lahkeet on muuten jatkuvasti jalan alla ja poika turvallaan maassa). Vaippoina käytetään Liberon 5-koon teippi- ja housuvaippoja. Potalla osataan käydä hienosti, kunhan siihen on tahtoa. J osaa pukea itse pipon, huivin sekä saappaat.

Nukahtaminen on sujunut koko syksyn vähän vaihtelevasti. Toisinaan J nukahtaa minuutissa, toisinaan laulaa puoli tuntia ja toisinaan karkailee. Sängyssä ollaan joskus 20:30 - 21:00 välillä ja heräillään 07:00 - 08:00. Päiväunia meillä ei nukuta, ellei olla menossa jonnekin tai nukahdeta vahingossa sohvalle tai rattaisiin.

Syöminen on meillä ihan piis of keikki, vaikka välillä tietenkin kokeillaan rajoja. Ollaan aika tarkkoja siitä, ettei ruokapöydässä lauleta tai pelleillä, ja että ruoka syödään itse, koska osataan. J tietää itsekin, että riittävän monesta huomautuksesta ruoka yksinkertaisesti viedään pois ja sitä on tarjolla seuraavan kerran seuraavalla ruokailulla. J syö vaihtelevasti lusikalla ja haarukalla, ja juo mukista kuin mukista. Aamupalaksi on tarjolla leipää (ja hedelmiä, jos löytyy), mutta iltapalalla syödään yhä puuroa. Alas menee melkein ruoka kuin ruoka, mutta on yksittäisiä juttuja, joista J ei tykkää ja esimerkiksi jogurtit ja viilit on sellaisia, koska maitoallergian takia niitä ei oo tullut syötyä. Tällä hetkellä J syö pieniä määriä hapanmaito- ja maitotuotteita, sillä suuremmat määrät aiheuttaa iho-oireita, joista toivottavasti päästään vielä eroon. Tavallisen maidon sijaan käytössä on Alpron soijamaito.

Nää allergiat on varmaan yksi sellainen juttu, josta tullaan vielä blogissakin kuulemaan. Kasvun ja kehityksen suhteen keskitytään kuitenkin jatkossa E:hen, mutta tällainen tää 2-vee on. Aika mainio tyyppi!


8 kommenttia

  1. ollut juusotekstejä ikävä<3 onks virallinen synt. päivä tänään? :)

    VastaaPoista
  2. Eikö ole turhan vaarallista käyttää etummaista levyä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan siihen kätensä yllättäen lätätä, mut äkkiäkös sitä taaemmallekin itsensä venyttää, jos ei oo valvomassa - ja siitä syystä mä olin. :)

      Poista
  3. onnea juusolle ! ompa kehittyneen oloinen poika :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mä just eilen mietin, et tulee tylsä 2v-neuvola, kun ne on jo puoli vuotta sit nähny, miten palloa potkitaan ja palikoita kasataan, ja et Juusohan vois sen sijaan laskeskella. :P

      Poista