2.11.2015

KAHDEN LAPSEN KAAOS

Kun meidän Blogirinkiläiset lisääntyi viime viikolla peräti kahdella vauvalla mä aloin miettimään, että siinä ne nyt vihdoin tuoksuttelee sitä uutta nyyttiä ihan kuten mäkin. Sitten mun piti hetkeksi pysähtyä ja miettiä, oliko oma napero todellakin vasta vajaa pari viikkoinen, sehän on asunut meillä jo pienen ikuisuuden.

Mä oon potenut huonoa omatuntoa, koska blogi on jäänyt eikä mulla oo ollut energiaa tai aikaa päivittää meidän kuulumisia. Aleksi oli viikon verran isyyslomalla ja palasi viime viikolla töihin, yövuoroon. Neenee on suloinen ja ihana, mutta myös haastavampi kuin veljensä. Yöllä syödään kerran tai pari, mikä on ihan luksusta, mutta mulla ei koskaan aiemmin ollut vauvaa, joka itkisi masuaan näin tai jonka kanssa joutuisi valvomaan. Viime viikolla istuin siis viitenä yönä sängyn reunalla Neenee sylissä ja heiluin idioottina tai vaihtoehtoisesti kuljin ja kyykkäilin ympäri olohuonetta ja keittiötä. Ensimmäiset aamut oli aika mielenkiintoisia, mutta loppuviikkoa kohti kaikki meni jo rutiinilla. J:n sänky oli pedattu kolme minuuttia sängystä nousemisen jälkeen ja teen parhaimmillaan viittäkin asiaa samaan aikaan. Aamut on vähän niin kuin hanskassa. Eikä ne hanskat oo edes hukassa.

Alkanut viikko onkin sitten ihan toinen juttu. Juuri kun handlattiin aamut kolmistaan, saadaan aloittaa opettelu iltojen suhteen. Tiedettiin siitä tulevan vaikeeta, koska 19:30 - 20:30 on jo kahdella aikuisella vuorokauden pahimman kaaoksen aika - kahden lapsen kaaoksen, josta mun tuleekin nyt selvitä yksin. Pojat päätti poikkeuksellisesti aloittaa kaaoksen jo kuuden jälkeen ja puoli seiskalta meno oli karata käsistä. Toinen huutaa kurkku suorana tissiä edellisten maitojen lennettyä kaaressa ulos ja toinen huutaa syystä X. Se syy mulle ei koskaan selvinnyt, koska mä en kuullut täällä sanaakaan sen puoli seiskan ja kahdeksan välillä. Just tällä hetkellä mä en ihan hirveesti odota perjantaita, jollon täältä pitäis selvitä neuvolaan. Elättelen kuitenkin vielä vähän toivetta sen suhteen, että nää illatkin alkaa tästä vielä sujumaan, vaikkei tää ilta saanut yhtään vakuuttuneeksi siitä.

Jos viime viikosta pitää jotain hyvää hakea niin ainakin toi herkkäuninen "älä käännä kylkeä viereisessä huoneessa tai herään" -esikoinen on oppinut nukkumaan heräämättä, vaikka siinä viereisessä huoneessa miten kiljutaan. Ja vaikka tää nyt vaikuttaa hirveeltä valituspostaukselta niin mä oon kyllä ihan käsittämättömän onnellinen näistä mitä mulla on! Voisin pyhittää kokonaisen postauksen pelkästään poikien yhteiskuville, joita mun on vaikee katsoa ilman, että kyyneleet nousee silmiin (ja joilla oon täyttänyt Instagramin, vaikka julkaisemattomia kuvia on puhelimessakin). Niin ja eilen meillä nähtiin jo ensimmäinen hymykin, vaikka ikää oli vasta pari päivää yli kahden viikon. Pitääkö nyt jo valmistautua siihen, että tääkin vauva kasvaa joskus isoksi?

Ihan(a) kamala kahden lapsen kaaos.

6 kommenttia

  1. Meijän mini on tänään kaks viikkonen. Ja keskimmäinen 1v10kk, esikoinen just 3v. Et täällä on kans aika haipakkaa. Kello oli tänään melkein 11 ku ehin vaihtaa keskimmäisen yövaipan. :D mut eiköhän se tästä. Mä tykkään siitä kun on tekemistä. Ja nyt sitä on. Ei paljoo tarvi istuskella. Onks Juuso ollu mustasukkainen.? Meil sitä on ollut. Kumpikin kyl tykkää vauvasta ja haluu koko ajan syliin. Mut pari kertaa keskimmäinen on napannu vauvaa naamasta kun vauva on ollut mun sylissä. Ja esikoinen hakee huomioo tekemällä tyhmyyksiä. Mut aika vähällä viel päästy. :) tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mennäänpä samoissa, kun Neenee on tänään 2vko 2pv ja Juuso sen 1v11kk. :) Just eilen kyselin Aleksilta, et miten kukaan voi pärjätä kolmen pienen kanssa, joten en voi edes kuvitella millanen meno siellä on!

      Juuso on ollu yllättävän vähän mustasukkanen. Vauvan ollessa lattialla peiton päällä astunu kahdesti tahallaan ihan viereen, kun on ollu ihan väsyny ja kaikki on kiukuttanu, mut muuten ollu tosi nätisti. Kaukaloa keinuttaa vähän turhan lujaa eikä ihan aina muista, ettei vauvan viereen voi tulla niin vauhdikkaasti jne, eli ne johtuu vaan turhasta innokkuudesta. :D Uhmailua tietty löytyy, mut se homma oli hyvässä vauhdissa jo aiemminkin.

      Kiitos tsempeistä ja samat sinne. Oot supermama, kun saat hoidettua kolme! :)

      Poista
  2. you go girl. kyl te hoidatte homman !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän muutaman iltavuoroviikon jälkeen jo onnistu. :)

      Poista
  3. Meillä todella vilkas esikoinen tulee olemaan 1,6vuotta, kun perheeseen syntyy uusi tulokas :) Meillä tuo esikoisen vauva-aika on valitettavasti tuoreessa muistissa, kuulostaa samanlaiselta kuin tällä teidän uudella. N. 7kk asti meillä huudettiin yöllä ja päivällä, heikuttaa ja keikuttaa sai kyllä ihan riittämiin että edes hetkeksi rauhoittui. Ilmeisesti lievää refluksia oli, pahaan oloon oltiin tissillä puolen tunnin välein 24/7 ja päiväunia nukuttiin vaihtelevasti 10-45min pari kertaa päivässä. Suuri toive olisikin, että uusi tulokas olisi hieman isoveljeänsä helpompi tapaus. Meille riittäisi ajatuksena jo pelkästään se, että ei olisi sitä koko päivän ja yön kestävää huutoa. Myös masuvaivat saisivat olla helpommin hoidettavissa. Kaikki muu olisikin sitten vain plussaa :D Pienellä kauhulla odotan ensimmäisiä viikkoja kahden pienen kanssa, kun ensimmäinen on alkanut uhmailemaan ja on tosiaan vilkkautensa vuoksi jo pelkästään erittäin haastava tapaus. Rankkaa tulee olemaan, sen uskon. Tsemppiä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks, tsempit sinnekin!

      Meillä Juuso oli niin naurettavan helppo, ettei yksinkertasesti ois voinu tulla tällä kertaa enää helpompaa, joten toivon jotain Juuson kaltasta teille nyt! :) Onneks Neeneeltäkin löytyy hyviä päiviä ja öitä, ja mm. tänään ei oo tarvinnu kantaa yhtään. Syöny 3-5 tunnin välein ja muuten nukkunu tai katellu tyytyväisenä. Mä oon kyllä koko ajan varautunu siihen, et kyllä tää tästä vielä pahenee. :D Ja toi on muuten inhottavaa, ku meilläkin tissiä halutaan välillä vaan lohdukkeena eikä sit aina tiedä millon se nälkä ihan oikeesti on. Muutaman kerran erehtyny antamaan maitoa, vaikka olikin vaan lohdun hakua ja sen seurauksena sit tullu ihan järkyttävät puklut. :/ Mut en valita - on tää vielä aika iisiä, kun on pystyny kolme viikkoa pitämään kodin samassa kunnossa mitä ennen vauvaa.. :D

      Poista