COME AND MEET WITH SHAUN THE SHEEP (LATE LAMMAS -SYNTTÄRIT)

Kuten siinä laulussa sanotaan. Aloitin esikoisen synttäreiden miettimisen varmaan jo aika alkukesästä, koska musta on kiva vetää ne tietyn aiheen ympärille, vaikka kahviteltiinkin vain sukulaisten kanssa. Muumit olisi ollut varmasti yksi mieleinen myös pojalle itselleen, mutta koska 1-vuotissynttärit mentiin Muumeilla, tahdoin tällä kertaa jotain muuta. Mielessä kävi mm. tähdet, jalkapallo, Puuharit sekä Legot ja olin jo täysin varma jalkapallosta, kunnes poika kiinnostui ihan hirvittävästi Late Lampaasta. Vauvakutsuilta saadun Late-pehmolelun jälkeen ei ollut epäilystäkään mikä olisi 2-vuotissynttäreiden TheJuttu: Shaun the Sheep.


En edes tiedä montako tuntia käytin Late-tuotteiden googlettamiseen tuloksetta. Koitin hakea kertakäyttöastioita, servettejä, ilmapalloja, viirejä, ihan kaikkea. Kaikkea kanssa vaan ei Laten Latea! Kävin päässäni läpi jopa valkoisille kertakäyttöastioille piirtämisen jollain siihen sopivalla, mutta luovutin ja tyydyin polka dot -kuviolliseen settiin aina mukeista poppareiden tarjoiluastiaan, kunnes yhtenä iltana sainkin päähäni ostaa mustia pahvimukeja ja askarrella niihin laten silmät. Idea lähti elämään entisestään, kun juttelin oman äitini kanssa ja lopulta mulla oli valmiiksi liukuvärjätyt pahvimukit, joihin lättäsin tarrapaperille tulostetut Laten kuvat ja liimailin vielä koristeeksi erilliset silmät. Servetit oli samaa sarjaa mukien kanssa, mutta lautasia ei löytynyt, joten tyydyin ihan vaan tavallisiin valkoisiin. Popparit oli tarjolla mustalla kartongilla päällystetyssä popcornikulhossa, jonka etupuolelle tein silmät ja sivuille korvat, muttei siitä ole järkeviä kuvia. Koristeluun en muuten panostanut sen enempää kuin mustien ja valkoisten ilmapallojen, sekä parin pienen viirin verran, mutta teema saatiin muutenkin riittävän esille ja näitä väkerrellessä oli jo tulla koko Late korvista niin, että päätin unohtaa suunnittelemani pom pom -Laten kokonaan.


Tarjolla meillä oli vaihtelevasti Late Lammas -täytekakku, popcorneja, keksejä sekä suolakeksejä levitteellä. Kakkuvastaavana toimi jälleen meidän oma kakkumestari, mun sisarpuolien äiti, sillä tältä luonnistuu oikeasti kakku kuin kakku. Sen lisäksi, että ne näyttää huikeilta, ne on ainoat täytekakut, joista uppoaa enemmän kuin kolme lusikallista jopa mulle. Poppareitakaan ei tarvinnut kahdesti miettiä, koska ne on pojan suurta herkkua. Oli myös selvää, että tarjolla olisi väritykseen sopivia keksejä. Nähdessäni Emilian postauksen Avan synttäreistä mun oli pakko kysyä piparitaikinasta, joka paljastui ihan tavalliseksi jouluna käytettäväksi piparitaikinaksi. Suunnittelin samaa jo viime vuonna, mutta jotenkin jäin epäröimään "joulu"pipareiden tarjoamista syntymäpäivillä. Meidän piparitkaan ei aina ole ollut parhaasta päästä, mutta sain kuin sainkin tehtyä niitä jopa ilman muottia. Kahdelta lapselta ei hirveästi herunut aikaa ja homma oli hidasta, joten muutaman pellillisen jälkeen juttu jäi ja lopulta niitä oli tarjolla vain esikoiselle, joka ei syönyt muita keksejä lainkaan.


Pojallehan nyt varmaan olisi vielä ihan se ja sama, vaikka synttärit olisi kahvittelua eripari astioista, mutta mä tykkään tehdä (ja tällä hetkellä mun tekemishaluun ei valitettavasti edes tunnit riitä), joten näpertely oli vain hauskaa ja olihan se ihana nähdä, miten toinen odotti Ate Mammas -juttuja. Vaan oonpa mä myös iloinen siitä, että pojat on syntyneet kuukausista 1,5 kuun sisällä niin ei tulevaisuudessa tarvitse häärätä kaksien juhlien parissa ennen kun pojat osaa niitä omia synttäreitä kaivata. Ensi vuonna koitan varmaan jo haastatella esikoista siitä, mikä teema olisi kiva ja vaikka vannoin, etten enää koskaan suostu mihinkään, missä mm. niitä mukeja ei oo valmiina niin saattaa olla, että vuoden päästä mieli onkin jo muuttunut. 

ISÄNPÄIVÄKORTTI KÄDEN- JA JALANJÄLJISTÄ

Vihdoin mä tein sen! En mitään kummallista, mutta just eikä melkein täydellisen kortin. Siis sellaisen käden-/jalanjälkikortin, josta juuri aiemmin tällä viikolla höpöttelin. Mä en edes tiedä mikä siitä tekee täydellisen. Ehkä se, että ensimmäistä kertaa esikoinen auttoi kortissa enemmänkin, mm. paperin repimisessä ja liimailussa (ja se näkyy)? Ehkä se, että se on ensimmäinen esikoisen tekemä isänpäiväkortti? Ehkä se, että se on ensimmäinen tällainen, josta löytyy molemmat pojat? En tiedä.


Tunnistitteko? No nehän on tietty Monsterit OY:n Masi ja Tare! Mä oon pienestä asti rakastanut niitä kahta ja se on yksi mun lempipeleistä Pleikkarilla. Jos minä tai mies tehdään jotain yhdellä kädellä niin aika usein tokaistaan Masin suusta kuultu lause pelissä: "Aika hyvin hei yhellä silmällä!". Kortin alkuperäinen idea meni pilalle heti siinä vaiheessa, kun tajusin, etten mitenkään saa muutaman viikon ikäistä kaveria pitämään kättänsä auki, jotta saadaan Masista pieni ja Taresta iso. Ehkei sillä lopulta ollut niin väliä, koska mä en voi lopettaa hymyilemistä tota kuvaa katsoessa. Sanoinko jo, että siitä tuli täydellinen?