1.10.2015

VIKAT MASUKUULUMISET

Kuinka pitkällä: 37+2.

Paino: +10,1 kiloa ekasta neuvolasta. Kolme viikkoa ja seitsemän kiloa niihin hetkiin, kun J syntyi ja ehkä nyt uskallan huokaista helpotuksesta sen suhteen, ettei paino noussut ihan niin järkyttävän paljon!

Muut arvot: Verenpaine 125/74 ja sf-mitta 32 senttiä. Vauvan liikkeet ++ ja syke +135.

Muutokset vartalossa: Masu on melkein 24/7 supistustilassa, ja sillon kun sen ei ole, näkee kuinka se on valahtanut alemmas, mutta samalla myös levinnyt eteenpäin. Muita muutoksia ei ole, ei edes niitä arpia (vielä).

Uni: Vähän ehkä parempaan. Illalla oon niin väsynyt, että nukahdan, vaikken nukukkaan kovin kauaa kivuista johtuen. Pyörin niiden kanssa yön ja aamuyöstä saan taas nukuttua. 

Mielihalut: ei mielihaluja eikä tee ruokaakaan mieli.

Hermostuttaa: Että Papu syntyy just niinä päivinä, kun äitillä on menoa. Tai että synnytys käynnistyy yöllä eikä äiti vastaakaan puhelimeen. Mun on tehnyt mieli tehdä sille öisin testipuheluja, mutten uskalla, hahah.

Vaivat: palannut pahoinvointi ja voimistunut närästys, muut vaivat entisellään.

Erityistä: bebe on täysiaikainen, jee! 

Mieliala: Hyvä, aika rauhallinen, vähän haikea. Miten tää voi olla kohta jo ohi!? 

Odotan: Että mä pääsen antamaan itsestäni taas enemmän J:lle. Mulle tuli niin hyvä mieli jo eilen, kun neuvolan jälkeen juteltiin hetki pihalla olevasta puusta, sen rungosta, oksista ja lehdistä. Haluan päästä yhdessä ulos ihmettelemään muutoksia, joita siellä tapahtuu ja pystyä muutenkin toimimaan normaalisti. Bloginkin on jäänyt niin taka-alalle, kun h-hetki on mielessä vähän väliä enkä osaa muodostaa normaaleja lauseita.


Eli neuvolassa kaikki ok. Pavun pää niin alhaalla, että terkka kysyikin, onko mulla koskaan pallo jalkojen välissä -fiilis. Ai onko? Viimeisten viikkojen ajan neuvola onkin nyt kerran viikossa, eli periaatteessa tää saattoi olla viiminen kerta, vaikka mä uskon, että nähdään vielä kolme - neljä kertaa ilman vauvaa. Muuten nää varmaan olikin vikat masukuulumiset blogin puolella, sillä en usko, että muutamassa viikossa tapahtuu niin ihmeitä, että kertoisin niistä viikon välein. Saako nyt vähän itkeä? Pian Paksuna-tägi hautautuu lopullisesti ja sen jälkeen sieltä löytyy vain muistoja. Tässä kuussa meidän perhe kasvaa yhdellä!

7 kommenttia

  1. nii kaunis masu ja ihanan tasanen ! tai sillei ettei oo arpii tai mitää:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Maha on säästyny, ku kaikki arvet löytyy pepusta ja reisistä. :P

      Poista
    2. Vaikkakin neki on tota luokkaa, mitä ekassa kuvassa.

      Poista
  2. Tsemppiä koitokseen ja ennenkaikkea tähän odotukseen!
    Kaunis kumpu, kunpa ittekkin näyttäisi tuolta noilla viikoilla :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Musta tässä odotuksessa raastavinta on se, et se loppuu - ei niinkään odotus. :D Ja tää tuntuu kyllä ihan törkeeltä möhköltä tällä hetkellä ja sen puoleen oon ihan ilonen, ettei kasva enää montaa viikkoa. :D

      Poista
  3. Milloin otit napakorun pois? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo ottanu vielä ja tuskin pitää nyt enää ottaakaan. Synnytyksen ajaks sit. :)

      Poista