24.10.2015

OTA TÄSTÄ TUTTI! T. PASKA MUTSI

Ensimmäinen paska mutsi -fiilis saavutettu ja sen fiiliksenhän varmasti jokainen äiti kokee ainakin jossain vaiheessa. Hulluinta siinä on, miten sitä tietää, että niitä hetkiä vain tulee. Miten tietää, että äitikin on vain ihminen, joka ei pysty kestämään ja sietämään ihan kaikkea. Ihminen, joka ei aina pysty ratkeamaan useampaan hommaan samaan aikaan, vaikka leivän voitelu vasemmalla kädellä ja imetys vielä onnistuikin.

J oli pienenä oikea sylivauva ja me tietenkin syliteltiin parhaamme mukaan (= koko ajan), kunnei ollut muutakaan. Tutti oli ollut mulle aika ehdoton no-no ja vaikka niitä löytyikin, olin päättänyt, ettei meillä sellaista syödä - kunnes joidenkin viikkojen jälkeen tuli olo, ettei me vaan voida olla kahtatoista tuntia päivässä fyysisesti sidoksissa vauvaan. Tuli tutti, tuli edes toistaiseksi vapaina olevat kädet, tuli helpotus. Mulle se oli ok eikä tutin antaminen tuntunut millekään.

Tällä kertaa päätin olla sanomatta tutille eitä ja mennä sillä ajatuksella, että sitä käytetään, jos siitä on hyötyä. Oli perjantai, oli lauantai, oli sunnuntai. Tuli maanantai, tuli tiistai, tuli tutti. Oli paska mutsi. Pojat on veistetty kovin samasta puusta tai vähintäänkin vierekkäisistä, ja jo ensimmäisten päivien aikana tuli varsin selväksi, että Neenee on ihan yhtä sylivauva kuin isoveljensä aikoinaan. Pian selvisi myös, etten mä voisi ratketa kahteen paikkaan, vaikka tahtoisin. Leivän voitelu huonommalla kädellä onnistuu, mutten voi roikottaa pienempää sylissä samalla kun autan isompaa vessassa. Kirjan lukeminen kolmestaan onnistuu, mutten voi roikottaa pienempää jatkuvasti sylissä, kun isompikin vaatii (ja ansaitsee) huomionsa.

On selvää, että molempien on välillä odotettava vuoroaan ja musta on ihan okei, kun kuka tahansa muu antaa tutin lapselleen, mutta omalla kohdalla nään peilistä vain paskan mutsin. Jos se olisi ollut pari viikkoinen... Tai edes viikon... Mutta että neljän päivän ikäiselle. Joka kerta tutin antaessa mä tunnen piston sydämessäni. Pitäisi kai katsoa vähän useammin peiliin ja todeta sille, että se on ihan okei. Sitä käytetään, koska siitä on hyötyä.

14 kommenttia

  1. Voi, se tutti on sitten kuitenkin todella pieni paha ja monelle pelastus. Meillä on kaikilla kolmella ollut tutti, ja vain ensimmäisen kanssa se aiheutti imuoteongelmia (tuohon aikaan sairaalassa vielä oli tutteja ja sehän vaan tuikattiin suuhun).
    Se on hei ihan okei. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Toi on varmaan suurimpana syynä tässä olossa, et pelkään sen vaikuttavan imetykseen, mikä taas on mulle ihan tosi tärkee juttu. Parissa viikossa imuote ois ehtiny kehittymään vielä enemmän, vaikka ei toi tutti ainakaan tällä hetkellä oo vaikuttanu tissittelyyn. Toivottavasti ei vaikutakkaan. :)

      Poista
  2. Mä jouduin jo sairaalassa pyytämään tytölle tutin. Ei vaan tullut mitään. Nukkua ei voinut ilman tissiä ja mulla oli siitä tuttina olemisesta jo nännit ihan ruvella. Se oli meidän pelastus. Ei tulisi oikeasti mitään ilman tuttia. Enkä oo kokenut paska mutsi fiilistä. Helpompi siitä tutista kai on päästä eroon kuin sormesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autsss. Mulla ei oo kummankaan kanssa ollu tota ongelmaa, vaikka molemmat onkin viihtyny ahkerasti tissillä. Meillä Neeneekin ois tissillä 24/7, jos sais valita, mut se liika syöminen aiheuttaa lisää masuvaivoja, joita on nyt muutenkin niin tutti helpottaa sitä imemisen tarvettakin. Esikoisen kanssa tutista luopuminen kävi ihan naurettavan helposti - ehkä tää seurais isoveljen jälkiä siinäkin.

      Poista
  3. Ootko miettiny kantamista? :) jos vauva selvästi kaipaa syliä, mut esikoinen tarvis kans huomioo ni kantaminen vois olla yks vaihtoehto :) meille on tulossa toinen helmikuussa ja mä tiedän et tulen olemaan pulassa. Joten mulla on jo valmiina tuolla trikooliina odottamassa vauvaa :) tietty kaikki vauvat ei viihdy liinassa, mutta jos viihtyy ni saattaisi ehkä Olla apua? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reppu on kulkeutumassa meille päin ja Juuso ainakin viihty siinä. :) Oli vaan niin herkkäuninen, et heräs aina kun sen kanssa koitti mennä istumaan...

      Poista
  4. Meillä molemmilla pojilla jo laitoksella tutti. Tosin hoitohenkilöiden toimesta, molemmat kun on ollut lastenosastolla ottamassa vauhtia elämään. Itse sitä sitten varovasti yritin vältellä mutta täytyy sanoa että herkästi se tuli varsinkin Taaville annettua kun ei tosiaan voi revetä kahteen paikkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin helpottavaa lukee näitä. Ehkä Neeneekään ei mee ihan hirveen rikki, vaikka välillä tuttia syöki.

      Poista
  5. Voi höpö! ♥ Mäkin annoin aikoinaan jo synnärillä pikkusiskolle tutin, koska tiesin ettei "huvitutteilusta" tai 24/7 vauvan kantamisesta tulisi mitään niin pienellä ikäerolla, ja että se suunnitelma/mahdollisuus B helpottaisi kaikkien oloa :) Siispä ihan opettamalla opetettiin sisko tutille. Mahdollisimman paljon syliteltiin ja imetetin lapsentahtisesti, kannoin kantorepussa jne, mutta välillä tuli niitä tilanteita, että tutti oli oikea pelastus. Älä moiti itseäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää yrittää muistaa. <3 Mä tietty kans imetän, kun on oikeesti nälkä ja jos vaatii syliä niin kahden kesken saa olla siinä vaikka 24/7. Sillon tutin käyttö on paljon vähäsempää, mut kolmestaan onki ihan eri juttu. :) Näitä lukiessa tulee niin hassu ja helpottava olo, vaikka kyllähän mä ilman kommenttejakin tiesin, et monella tilanne on ihan sama!

      Poista
  6. Meillä pojalle annettiin tutti jo sairaalassa kun lastenosastolta kävi vauhtia hakemassa, siellä tutit annettiin kaikille. Poitsu kyllä nirsoili tutille aika pitkään, mutta mä oon kyllä ihan tietosesti opettanut sen syöntiä. Helpottaa kummasti öitä kun pienen saa rauhotettua/nukutettua tutin kanssa kun vaihtoehto olis nousta joka syötön jälkeen kantamaan ja heijaamaan takasin uneen. Tutti on mun mielestä pieni paha paremmista yöunista ja hetken hengähdyksestä päivisin, jo vaan äitinkin jaksamisen kannalta.

    Teillä siellä riittää varmasti vilskettä muutenkin, älä ole liian ankara itsellesi!
    Kylläpäs muuten pienellä on komea tukka! :)

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan totta! Meillä nukahtaa tavallisesti öisin tissille, mut nyt kun itketään masua niin sitä vaan syötäis ja syötäis eikä se sit ainakaan helpota. Kai se imeminen tuo turvallisuuden tunnetta niin tutti kyllä auttaa sillon kun sattuu suussa pysymään.

      Tukka on aika huikee - saa nähdä variseeko pois ekojen kuukausien aikana niinku veljellään teki. :D

      Poista
  7. Mä en esikoiselle tuttia antanut mutta jos meille nyt nopeasti toinen suodaan niin ajattelin mennä ihan helpoimman kautta, kun esikoinenkin vielä aika pieni(pari kuukautta vaille 2 vee):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäki pidän Juusoa vielä pienenä, vaikka ylihuomenna kuukautta vaille 2v. Toisaalta se on esikoinen niin tulee varmaan aina olemaan mun vauva. :D Meillä ei just nyt tunnu tuttikaan auttavan, ku masu vaivaa niin kovin ja tissi on ainoo kelpuutettu lohduke...

      Poista