11.10.2015

LEPSU LEFFALAUANTAI

Meillä on musta paljon perussääntöjä, kuten leluja ei heitellä, pyydetään anteeksi ja sanotaan kiitos. Sen lisäksi meillä on niitä sääntöjä, joita ei joka taloudessa ole. Meillä autetaan kotitöissä iän mukaan (J:kin osaa mm. täyttää pyykkikonetta, tyhjentää tiskikonetta, pyyhkiä pölyjä ja viedä likaiset pyykit pyykkikoriin, ja tekee niitä useita kertoja viikossa), sohvalla ei saa syödä ja päivässä on tietyt hetket, jolloin katsotaan telkkaria, koska musta yhteinen aika leikkien on lapselle paljon antoisampaa kuin ruudun tuijottaminen useita tunteja päivässä. En koe olevani ihan hirvittävä natsimutsi syömisen suhteen, mutta kotona J ei oo koskaan herkutellut muuten kuin 1-vuotissynttäreillään ja sen jälkeen satunnaisesti muutamia kertoja jätskillä. J ei tiedä karkeista tai sipseistä mitään eikä meillä tulla näkemään vielä tänä jouluna suklaakalenteria. 

Musta on jotenkin haikeeta, että ihan seuraavan parin viikon kuluttua en pystykään antamaan itsestäni sataa prosenttia pelkästään J:lle ja ettei tää tule olemaan enää perheen ainoa lapsi. Halusin pitää vielä jonkun erityisen, yhteisen hetken ennen vauvan syntymää ja eilen ruuan jälkeen poksuteltiin popparit mikrossa ja istuttiin sohvalle katsomaan Late Lammas -elokuvaa koko perheen voimin. Pieni käsi kävi kulholla tiuhaan ja onnesta soikeana J ilmoitti jokaisesta ottamastaan popcornista. Tavallisesti mun on vaikea olla tsekkaamatta puhelinta edes Salkkareitten ajan, mutta eilen ei tehnyt edes tiukkaa - teki oikeasti mieli keskittyä vain siihen meidän elokuvaan ja yhteiseen aikaan.

Mulle tuli koko touhusta niin hyvä mieli, että hymyilen yhä tätä kirjoittaessa. Kukaan ei tietenkään voi tietää millaista arkea tullaan vauvan kanssa viettämään, mutta musta tuntuu, että kunhan saadaan palat loksahtamaan paikoilleen niin aletaan kerran kuussa pitämään lepsumpaa leffalauantaita, jolloin käytäisiin yhdessä vuokraamassa J:n valitsema elokuva ja herkuteltaisiin yhdessä dippivihanneksilla tai vaikka niillä poppareilla. Onhan J vielä aika pieni tällaiseen ja tunti on aika maksimi, jonka poika jaksaa keskittyä telkkariin, mutta se hymy ja virnuilu kertoi eilen niin paljon, ettei mua haittaisi yhtään maksaa, vaikkei saataisi elokuvia edes loppuun asti. Näitä hetkiä oon niin odottanut!

4 kommenttia

  1. Tosi hienoo et ootte pystyny tollaseen että herkuttelu on harvinaista herkkua :) miten te vanhemmat, etteks tekään syö mitään herkkuja ollenkaan? Ja oikein ihanaa loppuraskautta, nauti joka sekunnista sillä tuo tilanne ei ole niin itsestään selvyyttä :) ja ihanaa arkea sitten kun vauva syntyy <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot kiitokset - taatusti nautin, kun on tuntunu oksentamattomuuden takia tällä kertaa niin paljon helpommalta ja kun jo Juusosta sai huomata, ettei niitä lapsia niin vaan tehdä! Me herkutellaan ihan törkeesti liikaa. :D Ei välttämättä sipsipussi kerralla -tyyppisesti, mut ostetaan paljon pieniä juttuja ja melkein joka kauppareissu mukaan tarttuu ainakin yks suklaapatukka... Pitäis päästä siitä eroon ja ärsyttää toi oma tapa niin, et just siitä syystä haluun pitää tän Juusosta erossa, kun sokerikoukkuihin ja muihin ehtii ihan taatusti myöhemmin. :)

      Poista
  2. vaikutat mahtimutsilta:)

    VastaaPoista