20.10.2015

ENSIHETKIÄ

Niitä hetkiä, jotka alkoivat perjantaina, 16.10. kello 11:27. 

Ihan ensiksi hirvittävän iso kiitos kaikille, jotka jossain päin on onnitelleet. Niitä onnitteluja satelee yhä ympäri somea ja on selvää, etten mä millään pysty vastaamaan satoihin ja taas satoihin kommentteihin, mutta jokaisen oon kyllä lukenut! Synnytyskertomuksen aion jakaa jossain vaiheessa, mutta aika on melko rajoitettua, joten ajankohtaa en uskalla lupailla.

Ensimmäinen yö sairaalassa oli vaikea. Maito ei tietenkään heti noussut eikä raskausaikana kunnon esimaitoakaan tällä kertaa ehtinyt tulemaan. Neenee hermostui hommaan, maatessa vain sähelsi mun teepussieni kanssa ja nukahti rinnalle vain kun imetin istuen. Ekana yönä siis nukuin pari tuntia istuen sängyllä ja tunnin, kun vein pojan hetkeksi hoitajille, jotta sain levättyä edes vähän. Mulla oli niin epätoivoinen olo, että viereisen vauvan saadessa lisämaitoa huokailin hiljaa sängyssä. Seuraavana päivänä maito jo nousikin ja tähän asti yöt on sujuneet hyvin nyt kun se masukin tulee varmasti täyteen.

Mun vointi synnytyksen jälkeen on ollut ihan ihmeellinen viime kertaan verrattuna ja jo samana päivänä istuin ja kävelin paremmin kuin pari viikkoa viime synnytyksestä. Kun odottaa esikoistaan -postauksessa kerroin kauhutarinan vessassa käymisestä, mutta sellaisestakaan ei ole nyt tietoa. Jälkisupistukset sen sijaan juuri niin hirveitä kun odotinkin eikä ne alkuun eronneet synnytyssupistuksista lainkaan ja vieläkin saa puhista niiden aikaan. Helpottaa kuitenkin tietää, ettei ne kestä ikuisuuksia ja pian ollaan jo voiton puolella. Ensimmäinen järkyttävä päänsärky tuli tosin bongattua tänään, mutta sekin meni ohi, kun tajusin, etten ollut juonut tuoppia enempää ja korjasin tilanteen. J:tä mulla oli samaa ja pää särki heti, jos joi vähän ja imetti paljon.

Sunnuntaina tuplaisi ja isoveli tuli hakemaan meitä kotiin. Pojat kävi totta kai myös aiemmin sairaalassa, mutta J:tä kiinnosti enemmän kaappiin piiloutuminen ja sänkyjen alla konttailu. Toisinaan J on tosi mukana vauvan hoidossa. Isoveli pitää pikkuveljeä ylpeänä sylissä, auttaa kantamaan kaukaloa ja ojentaa tavaroita, muttei uhmaa ja mustasukkaisuuttakaan puutu. Neenee on ilmeisesti koko ajan ollut kuitenkin ihan jees ja kiukku on kohdistunut lähinnä muhun. Äiti ei leiki, äiti ei pue, äiti ei tuu, eijeijeijei äiti. Suurin ongelma ei tainnut olla Neenee vaan se, että sanaakaan sanomatta olin hävinnyt ja että mä olin poissa. Kolmeen päivään J ei oikein reagoinut muhun eikä edes vastaillut mun jutteluihin, mutta eilen vuorokauden kotona olemisen jälkeen pyysikin taas leikkimään ja ensimmäistä kertaa syliin. Taidan vielä saada anteeksi.

Yleisesti meillä menee just nyt kivasti. Välillä on hetkiä, jolloin musta tuntuu, että arki tulee olemaan yks hallitsematon kaaos ja sitten herään taas ajatukseen, että hei, me ollaan oltu kaksi päivää kotona ja tää on kaikille vielä totuttelua. Oon mä vaan niin hurjan onnellinen näistä kahdesta. <3

10 kommenttia

  1. Onnellista ja hermoja raastavaa kotona olemista teille :)

    VastaaPoista
  2. Onnea nyt <3 Ihania nuo juuri syntyneet ja varmaan ihanuutta kokea vielä kerran vastasyntyneen kaikki ensihetket ja kasvut ja tutustua siihen uuteen persoonaan :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Joo on! Samalla toivoo, ettei tää kasva tästä mihinkään ja siltikään ei malttais odottaa, et pääsee näkemään millanen tyyppi tästä kasvaa. :)

      Poista
  3. <3 voihan vauva :) tässä alkaa vauvakuume jo itellääkin :D <3 meilläkin kyllä arki muuttuu pian kun meen töihin tässä kohta ja alkaa päiväkotirumba

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaha. :D Neenee on <3! Päiväkoti tuo varmaan ihan omat juttunsa sit ku on molemmat töissä!

      Poista
  4. Paljon onnea <3 (en enää muista onnittelinko edelliseen postaukseen :'))

    Onhan se ihan erilaista olla kahden lapsen kun yhden, yhden kanssa pääsee lepäämään mutta sitäpäs ei enää tehdäkkää niin helposti kun on kaksi äidin tarvitsijaa. Nopeasti se arki siitä suttaantuu raiteilleen! Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Joo niinpä! Hassua ku viimeks vaan oli vauvan kanssa ja nyt ei oo sellasta rauhallista aikaa kahden (paitsi, kun mies on Juuson kanssa jossain). :D Kohta kyl varmaan jo tuntuu siltä, et Neenee on aina ollu meillä.

      Poista
  5. Siis en kestä miten ihana kuva! Kyllä se siitä lähtee ja on selvästi hyvin jo lähtenytkin. Nää uhmaikäiset taaperit nyt keksii kiukutteluja ilman uusia pikkusisaruksiakin. Niila huus eilen sängystä että "Tyhmä iskä...maitoa!" :D voi hyvät hyssykät mistä se on tonki oppinu. Mutta joo. Ihanaa! Ihanhan tässä vauvakuume nostelee päätään kun näitä lukee ja kattoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaha, voi Niila! :D Juuso tokas yks päivä johonkin, et ei kiinnosta, meni omaan huoneeseen ja paiskas oven perässään kiinni. Näin jo silmissäni saman tilanteen reilu 10v päästä! Mä oon tietty puolueellinen, mut onhan tää nyt niin huikee tapaus, et vähemmästäkin tulis vauvakuume. <3

      Poista