5.9.2015

UUSSO, IHAN VAIN PIENI VELI

Ei, kun mä en vielä tässä vajaassa kahdessa vuodessakaan oo pystynyt käsittämään, miten aika kuluu näin nopeaan. En enää muista tarkalleen millaista aika ennen J:tä oli, koska tuntuu että me oltaisiin oltu aina tässä. Siltikin tuntuu ihan hullulta, että ollaan oltu perhe jo vuoden ja yhdeksän kuukauden ajan. En tiedä teenkö J:stä jonkinlaista 2-vuotiskuulumis- ja kehityspostausta, mutta ainakin nyt ajattelin päivittää taas tätäkin puolta, kun viime kerrasta on jo neljä kuukautta.

J:n ehdottomiin lempileikkeihin kuuluu just nyt erilaiset leikit Legoilla ja työkaluilla. Työkaluinnostus lähti uuden sängyn myötä ja sen jälkeen meillä ei ole taidettu nähdä päivää ilman niitä. Legoleikeissä parasta on mahdollisimman korkeiden tornien rakentelu ja eläimien riviin laittaminen. Nyt viimepäivinä mukaan tosin on tullut "pomppulinnojen" rakentaminen ja mä oon niin hämilläni siitä, miten kukaan jaksaa keskittyä oikeesti 1,5 tuntia tauotta samaan juttuun! Esimerkiksi yllä olevaa pomppulinnaa tämä rakensi tunnin putkeen ja jatkoi myöhemmin. Kuvassa se ei ole läheskään valmis, kokonaisuudessaan tekoon meni lähemmäs kolme tuntia ja J teki kaiken ihan itse, vaikka välillä pyysikin apua. Mä en myöskään käsitä, miten tarkkaan se sovittelee niitä palikoita paikoilleen ja pojan ominkin sanoin homma on "taakkaa (= tarkkaa) puuhaa". Se ainainen pallovillitys on luojan kiitos suuressa laskussa, vaikka luulin, ettei me päästä siitä ikinä! Myös leikki-imurilla imurointi on vähän laantunut ja se on pelkästään hyvä, sillä mä en kokenut sen olevan kovin nautinnollista korville, kun imuri huusi parhaimmillaan (pahimmillaan) kuusi tuntia päivässä. Yhtenä päivänä tää tosin tokaisi mulle, että "Uuso kerää kaikki tajara pois eestä. Iikaa tajaraa!" eikä tahtonut leikkiä mitään, koska "tajaraa oli iikaa", joten istui sitten mielummin sohvalla tuijottamassa huonettaan.

Välillä on aika hullua kuunnella, millainen mielikuvitus jo tämän ikäiseltä lapselta voi löytyä, mutta toisaalta omaa lapsuutta miettiessä ei muuta voisi odottaakaan (kun multa löytyy tarvittaessa ne mielikuvitusystävät edelleen.). Meiltä löytyy sisältä kaikki mahdolliset eläimet, just sitä J:n haluamaa ruokaa, pieniä kiviä, isoja kiviä, järvi ja leikkikenttä. Pehmokisun kakkaa, liikennevalot, busseja, rekkoja ja pomppulinna. Legoistakin saa rakennettua ihan mitä vaan. Oikeastaan mikä tahansa esine voi korvata minkä vain asian.

Joskus 1v7kk ja 1v8kk välillä J yllätti meidät täysin ja varoittamatta sanoi ensimmäisen kahden sanan lauseensa: Heitta bajjo, eli heittää palloa. Toki tää oli puhunut jo paljon ennen sitä "lauseita" töksäytellen yhden sanan kerrallaan, mutta ensimmäiset selkeästi samassa lauseessa olevat sanat oli nämä. Saman päivän aikana kahden sanan lauseita tuli kolme ja siitä päivästä lähtien muutamia uusia lauseita päivässä. Parin viikon sisään poika höpötti jo useammilla sanoilla ja muutamia lauseita peräkkäin, ja mä olin vain joka päivä hämmästyneenpi. Nykyään meillä puhutaan lähes pelkästään lauseilla eikä ne enää hetkauta, mutta toisinaan jään miettimään, mistä kummasta toi kehittää niitä sanoja ja miten se tietää yhdistää niitä toisiinsa, kuten lauseessa "äiti ryyppää maitoa". Siis ryyppää!? Kuullut sanan ehkä kerran. Muutenkin se ajatuksenjuoksu on ihan uskomatonta ja J saattaa kirjan kultakalan nähdessään tokaista "Ei oo kultakala. Isi ostaa oma pieni kultakala.". Hullua. J käyttää aikamääreitä eilen, tänään ja nyt, mutta eilinen on mikä tahansa mennyt päivä tämän elämässä. Tänään ja nyt sen sijaan ovat toistaiseksi tänään ja nyt. Puhe on myös suurilta osin tuntemattomien ymmärrettävissä. Menneet aikamuodot tosin on vaikea muodostaa ja mua aina huvittaa J:n pyytis (= pyysi), kaatas (= kaatoi) ja ajas (= ajoi) tyyliset sanat, sillä se laittaa jokaiseen S-päätteen, mutta yrittämisen puutteesta tätä ei ainakaan voi syyttää. Kysymyksistä meillä pyörii useimmiten "Mitä?", mutta myös "Missä....?" on tullut kuvioihin J:n kaivatessa milloin mitäkin. Käytetyimpiä yksittäisiä sanoja on varmaan toteamus "nonnnnnih!!", yllättynyt "ainiiiii!" ja "ombah!!!!!!" millä äänenpainolla tahansa. Puheen lisäksi meillä ollaan myös kovia laulamaan ja eniten kuultu laulu on varmasti "Hämä-ätti piitis angaaaaaal...".

Yksi suurin ihmetyksen aiheista on laskeminen. J on jo tosi pitkään "laskenut" hokemalla kaksi, kaksi, kaksi, mutta nyt se on päättänyt laskea ihan tosissaan ja osaa luetella numerot yhdestä yhdeksään. Kolmosen kohdalla vaaditaan usein varmistusta ja lasku sujuu paremmin, jos luettelee numerot itse aina perässä. Laskeminen saattaa hyvinkin olla vain ulkoa opittu rimpsu, mutta musta on silti ihmeellistä, kun toinen osaa vastata vaikkapa kysymykseen "Montako pupua kuvassa on?".

Hurjaa on myös pojan muisti, sillä yhtenä iltana iltasatua lukiessa puhuttiin kirjassa näkyvästä sienestä. Tai tarkemmin sanottuna meidän piti puhua, mutta J:pä muisti kesäkuun alkupuolella tehdyn mökkireissun ja sen, kuinka mummu paistoi meille sieniä ja kanaa. Siis mistä se muka senkin muistaa, kun ei me niistä ruuista olla sanaakaan puhuttu sen jälkeen?? Mä en edes tiennyt sen tietävän mikä sieni on!

J odottaa pikkuveljeä ihan hirvittävän kovin. Meillä ei oo enää aikoihin ollut päivääkään, etteikö Pavusta puhuttaisi J:n aloituksesta tai etteikö tää olisi leikeissä mukana tavalla tai toisella. J tietää, että Pavun tullessa äiti menee lääkäriin ja vähän myöhemmin pääsee isin kanssa hakemaan meitä kotiin. Pientä turhautumistakin alkaa olla ilmassa, sillä supistukset rajoittaa mua tällä hetkellä niin inhottavan paljon ja ne rajoitukset vaikuttaa totta kai J:hin. J tietää, että Pavun syntyessä (toivottavasti suurin osa) mahasta häviää kipujen kanssa ja sitä tämä yritti tehdä itsekin yhtenä päivänä. Tuli päättäväisesti mun luo leikkilastalla, leikkasi masun pois ja ilmoitti pikkuveljen löytyvän leikkikentältä. Oon koittanut kertoa, että Papu saattaa itkeä paljon ja muuta, mutta luulen täällä olevan kuitenkin vähän todellisuutta ruusuisemmat mielikuvat ja vähän jännittää, miten se oikea todellisuus sitten iskee. J on saanut kuulla mun kavereilta ja lääkäreiltä siitä, miten reipas on, ja kehuja, kuinka hyvä isoveli tästä vielä tulee, mutta poika itse on sitä mieltä, että hän on Uusso, ihan vain pieni veli - ei missään nimessä lainkaan iso.

Koen, että uhma on meillä vielä naurettavan helpolla asteella, mutta Aleksi on varmaan toista mieltä, mitä mä niiden riitelyä aamuisin tai kauppaan lähtiessä kuuntelen. Suurin osa kiukuista aiheutuu ihan naurettavista jutuista, mutta kun taapero suuttuu, se suuttuu todella. J kokeilee paljon rajojaan toisinaan satuttaa meitä tai kissaa, mutta pyytää myös aika herkästi anteeksi. Alkuun satuttamisesta tai tavaroiden heittelystä joutui omaan huoneeseen, käytiin ehkä läpi mitä tehtiin väärin ja pois sai tulla, kun oli valmis pyytämään anteeksi. Useimmiten huoneeseen jääminen oli tavaroiden heittelyä, murinaa ja seinän potkimista, mutta se muuttui nopeasti siihen, että kaveri tuli hiljaa pois heti perässä ja pyysi anteeksi. Nykyään J tietää heti, mitä teki väärin ja pyytää toisinaan anteeksi jo ennen kun ehditään edes sanomaan asiasta.

Hampaita löytyy vieläkin 16, kuten on löytynyt jo muutaman kuukauden ajan. Etusormi, rätin kulma ja Late Lampaan korva käy kuitenkin vasemmassa poskessa siihen tahtiin, että uskoisin taaimmaisen poskihampaan puhkeavan vielä tämän syksyn aikana.

Vaatteissa meillä on käytössä lähinnä vain koko 80, vaikka kolitsihousut pitäisi päivittää pian jo kokoa suurempaan. Kengän koko tällä on vaivainen 20/21 ja esimerkiksi viime syksynä käyttöön otetut ulkoilukengät siirtyivät vasta loppukesästä odottamaan pikkuveljeä. Kovin suurta jalkaa tälle tuskin on luvassakaan, jos vanhempiinsa tulee. Vaippoina toimii Liberon 5-koon housu- ja teippivaipat - vihdoinkin.

Yöunet sujuu hyvin heti, kun J malttaa nukahtaa. Heräilyä tapahtuu välillä muutaman kerran yössä ja hampailla saattaa hyvinkin olla osuus asiassa. Uuteen sänkyyn siirtyminen sujui paremmin kuin hyvin, mutta jokin aika sitten tapahtui muutos ja sängystä jaksettiin karkailla välillä jopa 40 minuutin ajan. Tällä viikolla homma on mennyt huomattavasti paremmin, mutta saapa nähdä, muuttuuko touhu taas, kun Aleksilla alkaa sunnuntaina jälleen yövuoroviikko. Unille J nukahtaa 20:30 - 21:00 ja herää useimmiten 07:00 - 08:00, vaikkakin toisinaan aikasemminkin. Päiväunia meillä ei nukuta, ellei nukahdeta vahingossa.

Syömisestä ei sitten olekaan mainittavaa. Äitinsä lailla kaikkiruokainen jäteastia, joka ei turhia nirsoile.

Tarkoitus oli lyhyesti sanoa muutama sana, mutta tääpä venähti. Sellainen kuitenkin se kolmea kuukautta vajaa kaks-vee. Aika ihana tapaus kaikista tempuistaan huolimatta.

10 kommenttia

  1. Anonyymi5/9/15 12:54

    oho... oma tyttöni kuukausen vanhempi ja sanoo vain kissa, äiti ja kakka:( ei toivoakaan tälläisestä ja vaikuttaa ihan vauvalta kukuun verrattuna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää kehittyy niin eri aikaan. :) Mä en tiedä Juuson lisäks montaakaan tän ikästä, jotka puhuis näin. Kyllähän ne neuvolassa kiinnittää asiaan huomiota sit kun oikeesti on tarve ja ois tehny sen jo 1,5-vuotiaana, jos näin ois!

      Poista
  2. Anonyymi5/9/15 21:48

    JÄRJETTÖMÄN SÖPÖJÄ KUVIA <3__<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tää osaa olla toisinaan sitäkin. :D

      Poista
  3. Toivottavasti jatkat näiden kirjoitusta vielä pitkään pienestä veljestä ja pikkuveljestä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. :D En osaa yhtään sanoa enkä oikeestaan uskalla edes ajatella asiaa sen enempään, kunnen yhtään tiedä paljonko aikaa oikeesti edes on kahden lapsen kanssa..

      Poista
  4. Onpas Juuso pieni. Mä kun luulin tuon mun pian 1-vuotiaan olevan. Juuri siirryttiin 80 senttisiin vaatteisiin jokin aika sitten ja liberon 5 koon vaipat on ollut käytössä jo puolivuotiaasta lähtien. Todella suloinen lapsi teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se ei oo mitenkään pieni, kun on kuitenkin 81 senttiä ja sen 11 kiloa alkaa tuntee jo käsissäki. :D Meillä siirryttiin 5-koon vaippoihin joku 1-2kk sit ja ärsyttää, et ne on pituudelta täydelliset, mut jaloista niin väljät, et saa olla tarkkana... Neloset ois leveydeltä niin paljon paremmat, mut jää liian lyhyeks sit taas. Niin ja kiitos. :)

      Poista
  5. Anonyymi6/9/15 21:19

    Mustakin kuulostaa hirmu pieneltä:) meillä kans 2viikkoo nuorempi on vähän vajaa 90 senttiä ja vaatteet 92. Jalka 24:o pitkä ja laiha isojalka:D muakin naurattaa kun yhtäkkiä poika höpöttää jtn viikon takaisia juttuja, on ne vissiin aika fiksuja:) söpis Juuso!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tajusin tän kirjotettuani, et meil on vielä mm. Puman 74cm vaatteet käytössä niin, et paidasta hihat vähän kääritty ja housut on löysät, mut pituus alkaa loppuu kesken. :D Saa nähdä miten eri tahtia pojat tulee kasvamaan, et onks vaikkapa Juuson tän kesän 20-koon kengät ihan väärään aikaan vuodesta sopivat Nöösille. Ja fiksuja nää on! Mä luulen, et niillä pyörii päässä vielä ihan hirveesti enemmänki mitä ei vaan meille kerrota. :D

      Poista