15.8.2015

LASTEN JA NUORTEN POLIKLINIKALLA

Kun viime lokakuussa saatiin lähete Lasten ja nuorten poliklinikalle, olin vähän huolissani. Mua ei missään vaiheessa ollut huolettanut J:n vähäinen paino tai miinuskäyrät, koska olin itsekin kasvanut niillä aina ysiluokkaan asti, mutta muut tuntuivat näkevän siinä ongelman ja se alkoi mietityttää lopulta itseäkin. Kun kuulin polin idean, se tuntui turhalta, koska J:llä epäiltiin allergioita ja ettei paino niistä johtuen nousisi riittävästi. Kukaan ei vielä tähänkään päivään mennessä tunnu käsittävän, kun koitan sanoa, että oireet alkoi jo kuukausia ennen ensimmäisten hapanmaitotuotteiden kokeilua. Mä olen siis yhä sitä mieltä, että J vain kasvoi omalla käyrällään ja allergiat löydettiin tämän kautta vähän sattumalta, mistä mä tietenkin taas olen ihan iloinen. 

Prick-testien jälkeen päässä vilisi aika paljon kysymyksiä ja muistan vieläkin, miten puhuttiin kotimatkalla siitä, miten vaikeeta kaikki syöminen tulisi olemaan, mutta oltiin niin väärässä. Missään vaiheessa J ei tosin ole ollut täysin maidoton vaan ollaan pidetty pientä siedätystä yllä, vaikka testien tulokset olivatkin tuolloin 11/5, eli todella selkeä allergia. J on saanut maistaa muutamissa juhlissa pieniä määriä herkkuja ja kotona ollaan käytetty huoletta juustoraastetta ruuanlaitossa eikä maailma ole kaatunut siihen, että ulkona syödessä tämä on syönyt oletettavasti maitoon tehtyä muusia, vaikka kotona tehdäänkin se yhä veteen. Myös kananmunaa on käytetty makaronilaatikon ja muiden ruokien joukossa, mutta vältetty sellaisenaan.

Maanantaina meillä oli taas aika polille ja alunperin oltiin puhuttu siitä, että uudet prick-testit otetaan syksyllä, joten olin valmistautunut niihin, mutta kyse olikin vain ihan peruskäynnistä. Puhuttiin J:n syömisestä ja oireista (tai oireettomuudesta), ja otettiin ne tavalliset mitat, eli pituus ja paino.

1 vuotta 8,5 kuukautta (1 vuotta 6 kuukautta).
10,9 kiloa (10,3 kiloa).
81 pilkku jotain senttiä (78,8 senttiä).

Kasvu on tasaista, vaikka se paino siis edelleen menee miinuskäyrillä ja pituus tasaisesti keskikäyrää. J meni itse seisomaan mitan alle ilman pyytämistä, joten mitattiin ensin seisten ja saatiin tulokseksi 79 senttiä, mutta "venyttämällä" pöydällä saatiin vähän lisää mittaa. Muita tutkimuksia (sydän, keuhkot, korvat, suu) tehdessä mulle tuli taas niin hyvä mieli tästä paikasta, kun siellä porukka panostaa hommaansa ja ottaa lapsen niin hyvin mukaan juttuihin. J jopa vastaili pariin kysymykseen, vaikka harvemmin puhuu vieraille ja jo pelkästään isovanhempien ollessa paikalla pisimmät lauseet jää kokonaan pois.

Lääkäri ei laittanut lainkaan pahakseen, vaikka myönnettiin heti, että ollaan annettu noita aiemmin mainittuja jo ja nyt saatiin ihan virallisestikin lupa aloittaa hapanmaitotuotteet. Tähän asti J on syönyt soijajogurtteja, mutta nyt oon niin innoissani siitä, että tää saa totutella taas mm. viiliin, joka ehti olemaan ihan suurinta herkkua ennen maitoallergian toteamista. Näillä siis aloitellaan ja jos oireita ei ilmene niin muutaman kuukauden päästä saadaan kokeilla tavallista maitoa, ellei sitten tahdota tehdä altistusta tuolla paikan päällä. Vaikka maidottomuus onkin ollut ihan helppoa niin toivon totta kai, että puolen vuoden päästä testien arvot näyttäisi edes vähän pienempiä arvoja ja J pääsisi allergiasta eroon eikä pikkuvelikään seuraisi perässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti