29.8.2015

KYLLÄ MINÄ NIIN MIELENI PAHOITIN

Kun Aleksi lähti viime viikon lauantaina J:n ja sukulaistensa kanssa 60 kilometrin päähän rannalle ja mä jäin kotiin ruikuttamaan. Ei sillä, musta oli ihanaa, että J pääsi touhuamaan, mut kyllähän se nyt kirpaisi siinä vaiheessa, kun pienestä suusta kuului pyyntö äidin lähtevän mukaan ja tokaisin, etten voi, johon toinen vastasi haikeana "mahaa, mahaaaa...".  Niin, maha. Vaikka miten koitin pysyä kasassa niin purskahdin vain itkuun ja mun oli pakko mennä peiton alle, jossa itkin lopulta tunnin ennen kuin raahauduin suihkuun. Suihkusta tullessa avasin puhelimesta Facebookin ja katsoin odotusryhmän laittamia sydämiä valituspäivitykseen, ja itkin sitten vähän lisää.


Koska vähimmissä määrin somea käyttävänä jaoin paskan oloni myös Instagramiin, ei se tainnut jäädä moneltakaan pimentoon. En tiedä saiko äiti jutun päähänsä juurikin Instagramista vai oliko tää sattumaa, mutta maanantaina se ehdotti rannalle menemistä työpäivänsä jälkeen eikä mun tarvinnut miettiä vastaustani. Me ei olla oltu koko kesänä koko perheen voimin rannalla, koska mulle tulee niin huono omatunto siitä, etten pysty olemaan riittävässä valmiudessa termiitin suhteen, joten vahtiminen jää täysin Aleksille eikä niitä ihan oikeesti lämpimiä päiviäkään oo ollut liiaksi.


Niinpä me pakattiin rantakamppeet mukaan ja suunnattiin iltapäivästä Uittamolle. Ihan kaikella rakkaudella mun äitiä kohtaan mä en ymmärrä, miten kukaan jaksaa olla joka kerta niin innoissaan sen näkemisestä! J tykkää ihmisistä ja odottaa niiden näkemistä paljon, mutta mummu on sellainen, jonka kädestä tää ei tahtoisi päästää hetkeksikään. Mua oikeesti jopa vähän säälittää, miten J joutuu kohta jakaamaan siltä saadun huomion Nöösin kanssa, mutta ehkä siitä selvitään, vaikkakin varmaan aika dramaattisesti. Joka tapauksessa J näytti nauttivan niin kovin herneiden, mansikoiden, vadelmien ja vähän jätskinkin herkuttelusta, rannassa touhuamisesta ja mummun seurasta, ettei mua haittaa just nyt yhtään, miten se kävi hetki sitten nappaamassa pojan mukaansa suuntana ilmeisestikin Kuralan Kylämäki. Ei noilta vaan voi ottaa sitä aikaa, kun oon ihan yhtä sydänsilmäemojia niitä kahta yhdessä katellessa! Mää <3 mun äitii.

6 kommenttia

  1. Tän takia vihaan kun oma äiti on 300km päässä :/ mut onneks mun täti on kun mummi noille pojille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh. :( Mä tykkäisin muuttaa joskus vuosien pääst Tampereelle, mut en suostu niin kauas äitistä. :D Onneks teillä toimii ns. varamummi!

      Poista
  2. ethä sie ees näytä et oisit raskaan:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En - paita vaan muodoltaan mitä sattuu ja reidet levinny...... :D

      Poista