21.8.2015

EN TAHDO!

Viitaten viime kesäiseen Sano (päivä)unikoululle tahdon -postaukseen. En tahdo. En, en, en, en tahdo!

J on ollut aina huono nukkumaan päiväunia. Ensimmäisen vuoden aikana yksin nukutut päiväunet voidaan laskea yhden käden sormilla ja ainoa oikea paikka nukkumiselle oli syli. Autossa ja vaunuissakin nukuttiin, mutta jälkimmäisessä usein huudon saattelemana.

Vuoden jälkeen tapahtui jotain ja J nukahti omaan sänkyynsä jopa suht nopeasti ja homma sujui jonkun aikaa hyvin, mutta päättyi lopulta ihan yhtä nopeasti kuin alkoikin. Naps vain ja alkoi päiväunettomuus. Pahoinvoinnin takia mun oli mahdoton käydä kävelyllä, jotta toinen nukkuisi enkä mä voinut siihen sisälläkään pakottaa. Toisinaan J nukahti syliin, kun sattui touhutessa lyömään päänsä ja kaipaili lohdutusta tai tullessaan turvaan yläkerrasta kuuluvilta remonttiääniltä, jotka saivat pelkäämään.

Toukokuussa muuton jälkeen parin kuukauden päiväunettomuus alkoi ilmeisestikin tuntumaan, sillä J pyysi toisinaan itse "kuuhun kaakkumaan", eli tuoliin kiikkumaan ja silloin mun tuli ottaa poika syliin ja heijalle pieni uneen. Ilman pienintäkään ehdotusta tai vihjausta J sai päähänsä haluta päiväunille meidän sänkyyn enkä mä nähnyt siinä ongelmaa, joten niin me tehtiin ja siitä tuli tapa. Mun kanssa nukahtamiseen meni lähes aina alle kymmenen minuuttia, mutta Aleksin ollessa kotona 20 minuutista eteenpäin. Mun kanssa unta riitti tunnista kahteen ja puoleen tuntiin, mutta Aleksin ollessa kotona hädin tuskin tuntia. Pääasia kuitenkin oli, että nukkui, vaikka mä jouduinkin makoilemaan sen ajan hiljaa paikoillani, koska Herra Herkkäuninen saattoi havahtua jopa kyljen kääntämiseen. Kolmen kuukauden ajan aina tähän viikkoon asti nukuttiin päiväunet yhdessä meidän sängyssä.

Laskettuun aikaan on nyt vähän alle kaksi kuukautta, mikä tarkoittaa reilua viittäkymmentä päivää ja tämän ajan jälkeen tulee hetkiä, jolloin mä en vain voi ratketa samaan aikaan kahdeksi ja puoleksi tunniksi - edes tunniksi - liikkumattomana makuuhuoneeseen sekä vastaamaan pienemmän miehen tarpeisiin. Oli siis aika opettaa J:tä nukkumaan päiväunia omassa huoneessaan yksin ja mä oon pitkittänyt tätä touhua puolentoista kuukauden verran, koska pelkäsin juuri sitä, että keksittyään sängystä karkaamisen päivällä, sama touhu jatkuisi illalla, vaikka isojen sänkyyn siirtyminen sujui alkuun niin hyvin. Ja niinhän siinä sitten kävi. Tänään, torstaina kello 21:08, mä oon viimeisen 24 tunnin aikana palautellut poikaa sänkyynsä yhteensä noin kahden tunnin ja 45 minuutin ajan (40min ilta, 1,5h päivä, 35min ilta).

1,5 tuntia saateltuani J:tä takaisin huoneeseen tuloksetta olin jo ihan hukassa ja sitä oon edelleen. Ongelma ei ole hermot tai jaksaminen muuten vaan supistukset, jotka ovat koventuneet huomattavasti ja joiden takia tää ei tee hyvää. Mä en vaan tiedä mitä tekisin koko asian kanssa. Toisaalta tekisi mieli päätyä takaisin meidän sänkyyn, jotta J saisi unensa, mutta järki sanoo, etten voi, sillä muutos siihen tapahtuu enemmin tai myöhemmin. Toisaalta en millään tahtoisi luovuttaa omassa sängyssä nukuttujen päikkäreiden suhteen, mutten kyllä tiedä kauanko omat paikat kestää sitä palauttelua ja sanoisiko kroppa itsensä irti ennen päiväunikoulun tuloksia tai uskallanko ottaa riskin siinä. Tällä hetkellä rytmiin sopivin päiväunen kesto olisi tunnin verran ja luulisin J:n pärjäävän ilman sitäkin vaikka leväten itsensä mielestä sopivan ajan Maisan tai muun piirretyn parissa, jolloin mentäisiin helpoimman kautta (ja se taas ei miellytä mua).

Kolmesta huonosta vaihtoehdosta on vaikea valita ja just nyt tekisi mieli kallistua jälkimmäiseen siinä toivossa, että riittävä määrä päiväunettomuutta ajaisi J:n taas omasta halusta unille (ehkä sitten sinne omaan sänkyyn..), kuten keväälläkin. Oiskohan kellään teistä sanoa juuta tai jaata asian suhteen? Pienikin mielipide tuntuu nyt suurelta.

8 kommenttia

  1. Mitäpä jos olisit välittämättä? Antaisit olla jos ei pyydä nukkumaan mutta pyytäessä päästäisit ja antaisit nukahtaa minne sattuu mutta ilman sinua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa just eilen koitin niin. Päivä tuntu paaaaljon helpommalta ja meni nopeemmin, kunnei ollu sitä tappelua. Se tosin heräs aamulla joskus 05:10 enkä tiedä syytä!? Ikinä ei oo onnistunu aamusta "Nyt on yö ja nukutaan" -juttu, mut tänään usko, ku muutaman kerran vein sänkyyn ja nukkuki sit ysiin, vaikka tavallisesti herää viimeistään 08:15..

      Poista
    2. Tai jos nyt alkuun oisit siinä sängyn vierellä jonkun aikaa? Niin ei tarviis palautella takaisin? Sitten sitä vieressä olo aikaa vois pikkuhiljaa lyhentää kunnes nukahtaa sinne itse.

      Poista
    3. Toi ja kädestä kiinni pitäminen/silittäminen on niitä juttuja, joita oon vimiseen asti välttäny, ettei sit odota samaa illalla, kun on nukahtanu iltasin aina itekseen. Ja just sen tyyppinen, et jos kerran istun siinä niin sit se on joka kerta nukkumaan mennessä "äiti istuu tässä" -juttua..

      Poista
    4. Ok :)
      Näin me ollaan kaikki erilaisia, niin ja lapsetkin. Mun mielestä (kotona ja nyt töissä päiväkodissa) on ihana istua hetki/joskus lyhyt joskus pitkä siinä vierellä silitellä ja itsekin rauhottua. Muistan toki senkin ajan kun väsytti ja oisin kyllä voinut tehdä jotain ihan muuta. Toivottavasti löytyy joku teille toimiva systeemi.

      Poista
    5. Mä tykkäsin kans sillon, kun nukahti viereen ja jos en silittäny heti niin usein Juuso otti mua kädestä kiinni ja ohjas sen silittämään. <3 Saa nähdä mistä lopulta tulee meille hyvä juttu..

      Poista
  2. Meillä tyttö 10/13 ja vauva nyt 4kk ja meillä nukkuminen yleensäkkin on ollu esikolla vaikeaa ja tällähetkellä nukkuu unet meidän sängyssä jos oon vieressä(silloin kun vauva unilla) ja jos vauva on hereillä laitan jonkun ohjelman pyörimään ja nukahtaa jos nukahtaa.. En ota stressiä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mun pitää vaan tyytyä tekee sama. :D Jotenki tuntuu, et nyt on vaikee koittaa tehdä päätöstä, ku ei tiiä vaikka vauva ois niin rauhallinen, et nukutaankin kaikki samassa sängyssä päivisin. Eilen Juuso ilmotti päättäväisesti, ettei nuku päiväunia paitsi äitin kanssa niin katottiin sit vaan pari jaksoo Muumeja sohvalla - ehkä se siihen nukahtaa, ku riittävästi alkaa väsyttämään.. :D

      Poista