13.6.2015

RENTOUTUMISLOMA METSÄN KESKELLÄ (NOT)

Plop plop ja puhelimeen saapui "Haluisko Kuku mökkeillä mummun kaa tänään-huomenna?" -viesti eilen kello 13:54. No parin puhelun jälkeen päätettiin, että juu, koitetaan tehdä pikainen perjantaisiivous, mä käyn suihkussa ja pakataan niin ollaan valmiita mökkeilemään. En enää pysty matkustamaan autossa yli 30 kilometrin matkoja ilman supistuksia, joten katuminen alkoi jo ennen perille pääsyä. Takaraivossa koputteli myös ajatus siitä, että tulisin olemaan vuorokauden ilman sähköä tai juoksevaa vettä. Tiedän hyvin pärjääväni ilman, mutta jostain syystä hirvittää joka kerta joutua pois näistä normaalin arjen olosuhteista enkä kyllä käsitä, miten nuorempana saatoin olla viikonloppuakin pidemmän ajan tuolla, kun tällä hetkellä yksi yö kerralla riittää enemmän kuin hyvin! Perillä avasin auton oven, vastassa oli about 15 569  hyttystä (hyttä, kuten J:llä on nyt tapana sanoa) ja naama olikin jo norsun vitulla.


J oli alkuun niin kaupukilaista, että! Eihän se poika pieni tiennyt miten olisi paras kävellä epätasaisessa maastossa tai mitä pihalla muka voisi tehdä, kun ei ollut leikkipuistoa. Hytätkin aiheutti vain väristyksiä, kun eivät tahtoneet myrkystä huolimatta pysyä poissa. Onneksi päpyt ja tiit, eli kävyt ja kivet alkoi pian kiinnostamaan ja melkein koko vuorokausi saatiinkin kulumaan sillä, kun tämä kulki mummun kanssa käsi kädessä ämpäriä kantaen, keräsi sen täyteen milloin mitäkin ja suuntasi heittämään niitä laiturilta järveen. Kivien ja käpyjen lisäksi sinne oli lentää myös vaippa ja puhelin, mutta säästyivät. Äitikin taisi päästä edes vähän siitä norsu-lookista, kun sai vatsansa täyteen herkkuruokaa (tie naisen sydämeen käy vatsan kautta, ei vaatekaupan).


Tämä yö oli kolmas yö, jonka J vietti poissa kotoa ja se meni ihan yhtä hyvin kuin kaksi aiempaakin, vaikka illalla oli vähän huoli. J:llä on nyt muutenkin vaihe, jolloin nukkumaan meneminen huolettaa, koska äiti. En tiedä mistä äidin hokeminen johtuu, mutta sitä hoetaan itkuisella äänellä, kun oon laskenut pojan sänkyyn ja alan poistua huoneesta. Ihan tavallinen 1,5-vuotiaan äitivaihe ehkä? Mun oma olo oli aika ikävä koko ajan, koska kroppa ei tykännyt siitä epätasaisesta maastosta yhtään ja siitä syystä supisteli jatkuvasti. Ihan hävettää miten vähän pystyin kulkemaan J:n perässä ja huono omatunto kyllä tuntuu yhä siitä työstä, jonka mummu joutui tekemään. Yön aikana supistukset alkoivat tuntumaan selkeämmin poltteluna lonkkaluiden välillä, jossa aikoinaan tunsin myös pahimmat supistukset J:stä etenkin synnytyksessä, mutta ennen sitäkin. Nyt mä olen aika iloinen siitä, että voin skipata huomiselta yhdet synttärit, jonne pojat lähtee ja saan levätä sen ajan ihan rauhassa. 


Mutta ei, ei, ei. Mökillä oli silti kivaa! Ruoka oli hyvää ja seura oli totta kai parasta, koska mä olen perinyt hauskuuteni vanhemmiltani eikä siitä ole epäilystäkään. Musta oli niin ihana nähdä, miten onnellinen J oli ihan pienistä asioista, kuten niistä kivistä ja kävyistä tai siitä, miten hassua ääntä hyttynen piti lennellessään korvan vieressä. Soutelu ja pelastusliivit oli vähän jännittäviä juttuja, mutta kyllä hymy irtosi järvelläkin tuulen puhaltaessa kasvoille. Onnellinen lapsi on ihan paras näky.

6 kommenttia

  1. mikä toi puine juttu on:) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis toi keskellä ei mitään? Se on mun vanha hiekkalaatikko, laiva, joka kunnostetaan nyt pojille. :)

      Poista
  2. Ai että kun pääsis jonnekkin mökille :D en oo aikoihin ollut. Lotossa jos voitan niin ostan jostain korvesta mökin :D ja nimenomaan mökin en huvilaa! :D noi supistukset ei kyllä kuulostanu kivalta :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yööööööööööööksssssss! :D Mä tykkään kyllä just siitä, et toi on niin mökkimäinen! Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, ei sisävessaa jne, mut silti oon ihan onneni kukkuloilla, ku päivän jälkeen pääsen kotiin. :D

      Supistukset ei ookaan kivoja... Vaikka miten koittaa vähentää tekemistä niin koko ajan huomaa, et saa vähentää vaan enemmän mitä on ajatellu. Tänään 21+5 ja pari päivää yli 7vko siihen, ku Juusosta jouduin sairaalaan. Ei ne kivoja oo senkään jälkeen, mut eniten hirvittää tasan se 29+1 -päivä. Ehkä tää nyt menee kuitenki vähän paremmin!

      Poista
  3. Huono omatunto pois! Ei sun äiti ois teitä pyytänyt,jos sitä haittaisi Kukun seura =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai oiskaan, mut kunnnnnn... :D Mä en tahtois edes synnyttämään lähteä, ku en haluu, et meistä on sit kellekään vaivaa! Esikoisen kanssa oli helpompaa, kunnei kukaan tarvinnu hoitajaa sillä välin. Nyt joudutaan väkisinkin vaivaamaan..

      Poista