8.6.2015

KERRO, KERRO USKOMUKSIN

Sukupuolellahan ei ole tippaakaan väliä ja meille on pääasia, että saadaan vain lapsi terveenä maailmaan. Mä olen silti luonteeltani kovin utelias (Ulla Taalasmaa) ja jo J:tä odottaessa bongailin merkkejä pojasta ja tytöstä, ja poikamerkkejä oli huomattavasti enemmän. Molemmista raskauksista mulla on ollut tosi vahva poikaolo, mutta noin neljää ihmistä lukuun ottamatta kaikki veikkailee meille tyttöä, joten päätin alkaa vertailemaan raskauksia enemmänkin.

1) Sikiö

Niskapoimu-ultra oli kummastakin raskausviikolla 12+2. J oli 2,2 millimetriä Papua suurempi. Naurettavan vähän siis, mutta oli pakko ottaa huomioon pienetkin jutut. 

Osa ihmisistä osaa päätellä lapsen sukupuolen ultrakuvan mukaan katsomalla kallon ja/tai vatsan muotoa. Uskomusten mukaan pojan otsa on tytön otsaa vahvempi. Postauksen kuvassa J:n kuva on kuva A ja Pavun kuva kuva B. Otsassa on selkeästi ero ja Pavun otsa on huomattavasti sirompi. Joidenkin mukaan pojan vatsa alkaa lähempää päätä ja on muodoltaan pullea, kun taas tytön vatsa alkaa matalemmalta ja on vähän suipompi - kuten kuulemani mukaan kuvassa B. Mäkin olin ensin suipomman vatsan kannalla, mutta kyllä tää on ainakin livenä ihan selkeä poikavatsa! Jo pelkästään sikiöistä löytyy paljon eroja, mutta mulla on kuitenkin vielä paljon enemmän poikaolo, vaikka kieltämättä se alkaa horjumaan näiden erojen myötä.

Myös sykkeestä on mahdollisuus arvuutella vauvan sukupuolta. Sykkeen tiheyteen en usko tippaakaan, koska uskon sen riippuvan tasan tarkkaan sikiön vireystilasta. J:stä tämä vaihteli 143 ja 164 välillä, tässä raskaudessa toistaiseksi 140 ja 167 välillä. Poikasykkeenhän puhutaan olevan 130 - 140 kertaa minuutissa ja tyttösykkeen sitten korkeampi, joten tämän mukaan J:nkin olisi pitänyt olla tyttö. Tiheyden lisäksi uskotaan, että sykkeen tyyppi kertoo sukupuolesta. Pojalla on kuulemma enemmän rauhallinen tum-tum-tum ja tytöllä taas laukkaavampi padam-padam-padam. J:stä piti paikkaansa ja tämän mukaan meille olisi tällä kertaa tulossa tyttö, mutta poikaolo on taas vahvistunut entisestään (rv 15+6) ja mä olen täysin varma pojasta, vaikka äitikin oli viime yönä nähnyt unta meidän tytöstä.

2) Oireet

J:stä pahoinvointi alkoi raskausviikolla neljä ja päättyi vasta synnytykseen rv 40+3 (tai syntyi yöllä 40+4, mutta viimeinen pahoinvointi ilmeni päivällä). Papu säästi mua sen verran enemmän, että pahoinvointi alkoi vasta raskausviikolla seitsemän. Tällä hetkellä mennään raskausviikolla 16+3 ja mulla on viides (!!!) päivä ilman oksentamista. Paha olo on 24/7, mutta olo on huomattavasti parempi, kun ei tarvitse halailla pönttöä. Siltikään en usko tämän olevan vielä ohi. Tämän hetken olot on kääntäneet mua melko paljon tytön puoleen. 16. raskausviikon jälkeen oksentelu on kuin onkin pysynyt poissa. 20. viikon jälkeen hurjan paha olo kyllä lisääntyi taas, mutten ole oksentanut yhtä kertaa lukuun ottamatta.

Viime kerralla närästys alkoi vasta rv 28 ja yllätyin, kun tällä kertaa koin ensimmäiset närästykset jo raskausviikolla kahdeksan.


3) Mieliteot ja ällötykset

Sekä mieliteot että ällötykset on olleet aika eriäviä paria juttua lukuun ottamatta. Perunaa voisin syödä missä muodossa vain ja miten paljon tahansa, mutta lihat eivät tahdo millään upota. Rasvaiset ruuat maistuivat alkuun hyvin, vaikka suurin syy taisi olla siinä, että ne olivat miltei ainoita, jotka pysyivät lähes varmuudella sisällä. Erojakin löytyy, sillä J:stä lappasin itseeni jatkuvasti sipsiä ja karkkia, ja sitä tapahtui siis oikeasti melkein päivittäin. 13. raskausviikkoon mennessä mun oli tehnyt tasan kerran mieli herkkuja. Jatkuva mässäily ei tulisi pieneen mieleenikään ja sen kerran kun söin karkkia, söin ehkä 1/3 pussista.  Nyt sipsipussi on pöydällä viidettä päivää ja se on yhä puolillaan. Herkkujen sijaan vesimeloni, päärynät, viinirypäleet ja kurkku on ihan ykkösiä. J:tä odottaessa niitä tuli syötyä hirvittävän harvoin. 17. raskausviikon aikana myös salaatteja on tullut syötyä päivittäin parin viikon ajan.

4) Ulkonäkö

Tällä hetkellä nassu kukkii, minkä kerkiää. J:stä samaa ongelmaa ei ollut. J:stä taas karva kasvoi ihan järjetöntä vauhtia! Silloin jalat näyttivät kahdessa päivässä samalta, miltä ne näyttää nyt kahdessa viikossa. Saapa nähdä mihin suuntaan vatsa alkaa kasvaa ja olisiko siinä ensimmäinen merkki poikaoloni puolesta. Nyt rv20 vatsassa on kyllä ihan huikea ero(!), muttei oikein puolesta eikä vastaan. Alkuun maha pullahti paljon aiemmin esiin, kuten toisesta on ilmeisesti tapana, mutta sen kasvu hidastui lopulta, mikä tuli mulle yllätyksenä, koska oletin kasvavani vähintään paria viikkoa edellä koko ajan. Todellisuudessa oonkin tällä hetkellä aika reilustikin pienempi, mitä olin J:tä odottaessa. Siinä missä jenkkakahvat kasvoivat Kuku-masun kanssa kilpaa, näkyy mulla tällä hetkellä vielä lonkkaluutkin, joista ei tuolloin ollut enää tietoakaan. Oon saanut jonkin verran kommentteja tyttömahasta, mutta musta tää on ihan samanlainen kun J:stä - pienempänä vain.

5) Fiilikset

J:stä mulla oli ihan koko raskauden 100% poikaolo. Tässä raskaudessa poikaolo on ollut vahvoilla, mutta myös epäröintiä on ilmennyt. Raskausviikolla 17 - 18 mulla oli hetkellisesti sellainen "Ehkä se onkin tyttö" -olo, mutta olo häivisi yhtä pian kuin oli tullutkin. Olin taas varma pojasta. Yhtenä päivänä pohdiskelin vähän hankintoja ja yhtäkkiä eilen 20+2 -aamuna mulle tuli sellainen "Ja sehän muuten on tyttö" -olo. Oltiin samana päivänä menossa kaupoille ja oli siinä ja siinä, etten ostanut jotain pientä tyttöjen bodya. Tänään 20+3 mun olo on ensimmäistä kertaa 100% poika. Tuijottelin muutaman minuutin ajan np-ultrasta saatua ultrakuvaa ja näin pojan. Niin varman pojan, ettei se siitä muuksi muutu, vaikka oireet ja ihmisten arvuuttelut sanoisi mitä! Meille tulee toinen poika!! Niin ja se ultrahan oli meillä tänään, rv21+0, mutta mitäpä sanoi sukupuolesta itse lääkäri?

14 kommenttia

  1. Anonyymi8/6/15 11:39

    110% tyttö ;D

    VastaaPoista
  2. No mitä se sano!!!!!!!!

    VastaaPoista
  3. ÄÄÄääää! Ei toisia saa pitää jännityksessä :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahha. :DD Jos ees hetken! Tän jälkeen mulla ei oo muuta kivaa kun nimen salaaminen!

      Poista
  4. Mä olin ekasta 100% varma alusta asti, että poika. Raskaus oli oireeton muistaakseni. Mutta olin vain niin varma, että rakenneultraan mennessä sanoin miehelle, et jos lääkäri sanoo et mun mahassa on tyttö niin se valehtelee. Ja poikahan meille tuli.

    Toisesta oli eka poika olo ihan hetken, sitten epävarma tyttö olo. Rakenneultraan mennessä en osannut 100% veikata itsekään, aavistuksen tyttöä epäilin, mutta varmaan yhtä paljon poikaa. Poika oli toinenkin. Raskaudessa närästi ihan hulluna jostain läheltä puoliväliä loppuun asti. Sairaalassa eräs vanhempi hoitaja sanoi, että närästys liittyy usein siihen et lapsella on paljon hiuksia. Liekö näin, mut ekalla ei ollu ja tokalla oli :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin Juusosta ihan varma ja tästäkin se lopullinen "varmuus" tuli ennen ultraa. Tänään julkasen ultrakuulumiset. :)

      Juuolla oli ihan käsittämätön pehko syntyessään (löytyy mm. Synnytys-tägin alta, jos et oo nähny), mut niin on ollu myös ainakin mulla ja mun äidillä, eli taitaa kulkee meillä suvussa närästyksestä riippumatta. Synnyttyksessä kätilö tokas "pitkä tumma tukka täällä näkyy jo". Oiski hullua synnyttää ton peikon jälkeen kalju lapsi! :D

      Poista
  5. Anonyymi9/6/15 11:54

    kerro jo...

    VastaaPoista
  6. Uskomatonta lukea miten samanlaista jollain voi olla! Itsellä menossa rv 15+3 ja nyt alkaa helpottaa sillä lailla ettei ihan joka päivä tarvitse oksentaa, mutta jatkuva pahoinvointi on mukana matkassa. Ja peruna on ihan ykkönen! Missä muodossa tahansa :D Toisena suurena himona salaatit joissa kurkkua :P Ihanaa odotusta sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaha, ihanaa!! :D Mä itse asiassa oksensin JUST ÄSKEN ja vieläpä tiskialtaaseen, kunnen kauemmas ehtiny. Tosi omituinen olo nyt kyllä muutenkin... Kiitos paljon ja isot onnittelut sulle, jos et oo ennen kommentoinu/kommenteissa aiemmin maininnu raskaudesta! :)

      Poista