16.5.2015

TITTI TITYY, ELI KUINKA KÄVI TUTEILLE

Me ei olla käytetty tuttia koskaan varsinaisena huvituttina, vaan ihan muutamien viikkojen iästä asti napattiin se pois heti, kun tilanne salli. Tutti on siis toiminut aina vain unien helpotuksena, lohtuna ja tilanteissa, joissa tississä kiinni roikkuminen 24/7 ei vaan ole passannut. Tississä ylimääräinen roikkuminen taisi loppua 5 - 6 kuukauden iässä, joten tutista tuli lohtu-/unitutti. Lohtututista taas luovuttiin noin neljä kuukautta sitten ja siitä lähtien J on käyttänyt tuttia vain öisin nukkuessaan eikä ole edes kaipaillut tämän perään muulloin.

Mulle ja meille on ollut itsestään selvää, että tutista ja pinnasängystä luovutaan hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, jotta niitä ei yhdistetä vauvan tuloon. Alunperin olin pyöritellyt päässäni ajatusta tuttien päiden leikkaamisesta, koska olin kuullut siitä paljon hyvää. Lapset kuulemma huomaavat tutin olevan rikki ja heittävän sen itse pois. En kuitenkaan uskonut tän toimivan meillä, koska J:llä ei olisi ollut päivällä aikaa tutkia asiaa ja illalla juttu olisi tullut niin yllättäen, että yöunet olisi varmaan menetetty tai ainakin nukahtaminen olisi venähtänyt. Toisena vaihtoehtona oli päättää tutin luopumisesta "yhdessä" ja antaa ne jollekin eläimelle. Musta se oli muutenkin mukavemman oloinen vaihtoehto, jotta lapsi saa olla mukana touhussa eikä kukaan vie tutteja puoliväkisin.


Niinpä me aamupäivällä keskusteltiin siitä, olisiko J valmis antamaan tuttinsa vauvalinnuille ja vähän mietiskellen tämä tyytyi nyökkäämään. Sovittiin, ettei niitä enää tarvita ja että päivän aikana viedään ne yhdessä puunoksalle, jotta äitilintu voi noutaa ne poikasilleen. J pääsi hakemaan tutit huoneensa ylimmältä hyllyltä ja pujotettiin ne yhdessä naruun, joka solmittiin renkaaksi. Vähän tutti himotti, koska niitä ei ole moneen kuukauteen näkynyt päiväsaikaan ja yksi kerrallaan J otti tuteista kiinni ja maistoi jokaista virnuillen, sillä tiesi selkeästi, etteivät ne kuulu päivällä suuhun. Puettiin ulkovaatteet päälle, annoin tutit pojan käteen ja käsi kädessä lähdettiin kiikuttamaan niitä takapihalle - J iloisesti hymyillen, äiti kyyneleitä niellen. Vielä takapihallakin nielin kyyneliä, kun kerroin, miten lintu ilahtuu löytäessään tutteja. Tämä ei ollut moksiskaan, vaan asetti tutit oksalle roikkumaan ja lähti pois yhä hymyillen.


Myöhemmin mentiin katsomaan, oliko lintu löytänyt tutit ja olihan se! Tilalle oli jätetty pieni paketti, jonka päälle oli kirjoitettu kiitokset. J noukki ihmetellen paketin maasta, lähdettiin avaamaan sitä sisälle ja paketista paljastui pehmokissa ja Muumimagneetteja, jotka aseteltiin heti jääkaapin alaoveen. Käytiin vielä vähän läpi, mitä oli tapahtunut ja ettei tutteja enää tarvita. 


Illalla lueskeltiin iltasatuja sohvalla ja J katsoi ikkunaan ihan hirvittävän haikeana. Kysyin, mitä pieni miettii ja sain hiljaisen "Titti... Tityy.." -vastauksen (suomennettuna "Tutti... Lintu.."). Jouduin taas puremaan hampaita yhteen ja mulkoilemaan tyhmänä, jotta kyyneleet ei lähtenyt valumaan pitkin poskia. Oli niin paha mieli toisen puolesta, mutta koitin vielä kertoa, miten reipas J oli ollut ja miten hyvässä käytössä tutit nyt on. Luettiin sadut loppuun ja kannoin pojan omaan sänkyyn.

Tavallisesti meillä on sänkyyn - Muumipeikon häntä käteen - peitto päälle - tutti suuhun ja silitys -rutiini, mutta tänään annoin tutin sijaan linnuilta saadun kissan, joka sai heti paljon haleja. Huoneesta poistuessa kuulin kolmesti surkean Titti?-kysymyksen, mutta pian sen jälkeen alkoi ilonen "Mummuuuu, tätttiiii, isssiii, pappaaa, mummuu, miauuuuu, Angiiii, issiiii, pappaaa" -pölötys ja kaikki tuntui olevan hyvin. Muutamassa minuutissa huoneessa oli hiljaista ja linnunpoikaset varmasti hyvillä mielin uusista tuteistaan.

20 kommenttia

  1. ääääää apua miten ihanasti kirjoitettu !!

    VastaaPoista
  2. Itkuhan tässä tuli, suloinen postaus =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään ollu tarkotus muita itkettää! Kiitos. :)

      Poista
  3. mikä on angi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkusisko, masuvauva. :) Tyttöä Juuso kutsuu Angiks, vaikkei me tietenkään vielä tiedetä sukupuolta.

      Poista
  4. Ihana pieni :) Mukava postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä ihana ja erityisesti eilen niin kovin reipas. <3

      Poista
  5. Mullekin tuli itku kun luin tätä. Ihanan reipas poika!

    VastaaPoista
  6. ihana idea! :) ehkä me kopioidaan tämä sitten joskus kuuden vuoden päästä kun vieroitetaan Elvira :D sitten kun vanhemmat on valmiita... xD :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahha. xD Suosittelen, tää oli musta kiva juttu. :) Vielä ku joku kertois tolle pojalle, et ilman tuttia voi nukahtaa samaan aikaan kun tutin kanssa..............

      Poista
  7. Voi vitsi, tää oli niin liikuttava teksti! :D :') Saa nähdä miten meidän käy, kun ollaan annettu vauvan huvitutteilla.. :/ Tutti vaikuttais olevan neidille tosi tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille oli kans alkuun tärkee, mut pikkuhiljaa irtaantumalla päästiin lohtututistaki helposti eroon. :) Yötutista luopuminenkin on menny yllättävän helposti ja iltahuutojen sijaan sängystä kuuluu iltapuheripuli. :D Eilen kesti 45min!

      Poista
  8. <3 ihana!

    Mulle tuli tästä mieleen ihan selkeästi kuinka vaikeaa mun oli luopua tutista. Olin menossa jo ekalle luokalle ja suostuin luovuttamaan omavalintaista lelua vastaan mun tutit.. Valitsin sellaisen apinapehmolelun, jonka kädessä oli banaani :'D Mutta salaa olin piilottanut tutteja enkä ollut oikeasti vielä valmis luopumaan niistä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa. :D Mä en oo koskaan edes syöny tuttia ja alkuun Juusonkin piti olla ilman, mut kyllästyin olemaan ihmistuttina niin sorruttiin siihen.

      Poista
  9. IHANA JUUSO! <3 <3 <3 Oikeesti mikä suloinen reipas poika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö ookki!!!! Ollaan nyt oltu tää 9 yötä ilman tuttia eikä oo kyllä kertaakaan ees kaivannu, vaikka joka päivä muistelee, miten ne tutit vietiin ulos ja et sai linnuilta lahjan. :)

      Poista