19.5.2015

SITÄHÄN SÄ KYSYIT 2.0 - RASKAUS/SYNNYTYS JA LAPSET


Mimmosia tunteita teillä käytiin läpi, kun seuraavaa raskautta suunniteltiin, pelottiko miten jaksatte? - Totta kai viime raskaus jätti suuren suuret jäljet ainakin muhun ja pelkona oli se, miten pärjätään, jos sama toistuu ja jaloissa pyörii 1,5-vuotias sähköjänis. Todettiin kuitenkin, ettei voida varautua etukäteen mitenkään ja toimitaan tilanteiden mukaan, joten ei stressattu turhia. Yhdistettyä vauva- ja taaperoaikaa en osaa ainakaan vielä pelätä. Meillä lähinnä odotettiin raskautumista aikaisintaan kesällä/syksyllä, joten ei sitä varsinaisesti edes ehditty suunnittelemaan, vaikka selvää oli, että se on molemmilla toiveissa.

Millaisia "eroja" olet huomannut raskauksissa? - Nää on ollu ihan täysin yö ja päivä, ja vaikka on selvää, että eri raskaudet saattaa erota suht paljonkin niin en kyllä odottanu, että ne ois ihan toistensa vastakohdat! Mulla on ollu alusta asti vahva poikaolo, mut toisinaan oon myös ollu ihan varma tytöstä, koska näissä ei tosiaan oo mitään muuta samaa kun perunahimo ja hetkittäinen liha-/kanaällötys. Näistä eroista oon itse asiassa kirjottanut postausta pikkuhiljaa koko raskauden ajan ja julkasen sen luultavasti rakenneultran jälkeen, jos (kun) Pavulla on kaikki hyvin.

Onks sulla ollu vaivoja tässä raskaudes? - No normaaleja oireita mä en kutsu vaivoiksi, en edes rajua pahoinvointia. Pienet liitoskivut alkoi suht aikaisin ja sen lisäksi mulla oli yhtenä päivänä veristä vuotoa, mut muuten ei kyllä mitään pientä kiristelyä lukuun ottamatta.

Mitä jos supistelut alkaa taas, miten pärjäät Kukun kanssa? - J on tosi itsenäinen jo. Suihkussa istuu korokkeella paikoillaan, juniorituoliinsa(?) kipeää ihan pienellä avustuksella eikä tätä tarvii nostella oikeestaan muualle kun autoon ja pinnasänkyyn. Pinnasängystäkin luovutaan kesän aikana. Pienillä supisteluilla siis pärjättäisiin luultavasti hyvin ja isommilla taas olettaisin saavani apua neuvolasta.

Mitä toivoisit toisessa synnytyksessä menevän erilailla kuin ensimmäisessä? - Musta viime synnytys oli jees siitäkin huolimatta, etten ehtinyt samaan puudutusta. Epiduraalin laitto jäi, koska sisätutkimukset tehtiin klo 19 - 20 (3cm auki) ja klo 00 (10cm auki). Tällä kertaa toivon siis alakerran tsekkausta vähän lyhyemmällä aikavälillä... Mä en tahtois kokea uudestaan sitä hetkeä, kun on kaks minuuttia aikaa valmistautua synnyttämään luomuna, vaikkei se niin paha ollukaan.

Pelottaako synnytys? - Ei varsinaisesti. Ainoo pelko on, et saanhan synnyttää alateitse. Rv 12+2 istukka oli kohdunsuulla ja (luultavasti) se vuoteli viikolla 17 enkä siis tiedä sijaintia nyt. Jos ei synnytykseen mennessä  oo siirtynyt niin joudun tyytymään sektioon, jota en halua.

Toivotko tyttöä vai poikaa? - En kumpaakaan. Mulle tulee aina niin paha mieli, kun joku toivoo itselle tai toiselle pelkkää toista sukupuolta... Molemmissa olis omat puolensa ja molemmat on taatusti ihan yhtä tervetulleita tänne.

Aiotteko paljastaa sukupuolen blogissa? Koska? - Kaikki on niin varmoja tytöstä, että mun tekis mieli pitää sukupuoli salassa ihan kaikilta, mutten kyllä pysty siihen! Jos ei vielä rakenneultrapäivänä niin varmaan sitten seuraavana kerron, olettaen siis, että kaikki muu on hyvin.

Onko nimi jo valmiina ja aiotteko kertoa sen muille? - Etunimet luultavasti on, toiset nimet on  siinä tapauksessa Aleksilla aika vapaasti valittavissa, kunhan ne ei oo mitään Pertti Olavia ja Marjo Birgittaa, koska mun päätä on vaikea saada käännettyä etunimien suhteen... Jos saadaan tietää sukupuoli, aletaan puhumaan tuttujen kuullen nimellä heti, kuten tehtiin J:nkin aikaan. Netissä (blogi, Facebook, Instagram) en usko paljastavani sitä ennen ristiäisiä.


Oliko esikoisesi imetys helppoa, odotatko jännityksellä seuraavaa imetystä? - J:n kanssa imetys sujui ihan järjettömän hyvin. Postauksia aiheesta löydätte täältä, mutta lyhyesti sanottuna meillä ei ollut ongelmia. Toisinaan oli hetkiä, jolloin tämä innostui pureskelemaan nännejä, mutta siitäkin päästiin eroon, kun asia jätettiin huomioimatta. Täysimetystä kesti puoli vuotta, jonka jälkeen vähensin ensin päiväimetyksistä ja lopulta siirryttiin vain iltatissiin. Imetystä kesti lopulta vuoden, kolmen kuukauden ja viiden päivän ajan, ja lopetin tultuani raskaaksi. Ilman raskautta olisin varmasti jatkanut ainakin 1,5-vuotiaaksi asti. Seuraavaa imetystä odotan jännityksellä, mutten kovin hyvällä sellaisella. Esikoisen aikaan mulla ei ollut mitään tavotteita, koska asiasta ei ollut kokemusta. Nyt takana on loistava ja onnistunut imetys, joten pelkään, ettei hommasta tällä kertaa tule mitään tai että imetys loppuu vastoin tahtoa liian pian. Tuntuu tyhmältä stressasta asiasta, johon ei voi vaikuttaa.

Pelottaako ajatus lasten uhmaiästä? - Ei. J:ltä oon saanu esimakua aika runsain mitoin, vaikka se käyttäytyykin julkisilla paikoilla vielä suhteellisen nätisti. Sitä mä en tosin tiedä, mitä tapahtuu, jos 1-vuotiaalla ja 3-vuotiaalla on uhmat samalla hetkellä, mut hengissä ne on tainnu muutkin selvitä.

J:n lempilelut tällä hetkellä? - Pehmee pallo, kova pallo, pehmolelupallo, kissan pallo, ilmapallo, leikkimandariini-pallo! Kaikki pallot tai vähääkään palloa muistuttavat. Myös Duplon kukat on usein leikeissä ja jos piirtäminen lasketaan leikkeihin niin sitä tahdotaan tehdä joka päivä omasta aloitteesta (jotta voidaan piirtää palloja). Pallo on kuitenkin se ykkösjuttu, joka kaivetaan aamulla ensimmäiseksi esille ja jolla leikitään koko päivä, jos me ei ehdoteta muuta.

J:n vaatekaappi kiinnostaa. Minkälaisia vaatteita tykkäät ostaa hälle? Lempivaatteet J:lle? Mitä et ikinä pukis hänelle päälle? - Oikeestaan jostain 4 - 6kk iästä asti oon tykänny enemmän sellasista "pikkuaikuisten" vaatteista ja sellasista meijän näkösistä, mut miellyttäviä on aika vaikee löytää, koska en tykkää tästä tän hetken perusmuodista aikuisten tai lasten vaatteissa. Mä en muutenkaan oo nainen, joka shoppailee lapselle vaatteita muuten vaan, vaan ostan jotain, jos jotain tarvitaan tai sit jos löytyy joku minkä ehdottomasti haluan (maastokuvioinen OnePiece). En oo koskaan tainnu ostaa J:lle vaatteita ilman Aleksia, vaikka meillä onki tosi samanlainen maku. Mä vaan haluan kysyä sen mielipidettä, koska haluaisin Aleksin tekevän samoin. Yhdessä shoppaillessa päädytään kyllä aina samoihin tuotteisiin ja useimmiten (aina) ne on mustaa, valkosta ja harmaata. J:lle kyllä sopii muutkin värit ja pitäis just kesäks ostaa sille värillisiä t-paitoja tai hihattomia. Pienelle vauvalle meni lähes mikä vaan, mut nykyään en pukis tälle mitään monivärillisiä tai printtijuttuja enkä retroa, oli lapsi missä iässä tahansa. Kaikki Angry birds, Autot ym. jutut on ehdottomasti ei. Pienen kollaasin kivoista heitin tänne. Osa on valitettavasti jääny just pieneksi ja heitetty vauvan laatikkoon.

Miten teillä meni illat ja yöt ilman tuttia? - Hyvin. Ensimmäisestä illasta pieni pätkä täällä. Toinen meni myös täysin itkemättä J:n huudellessa 45 minuutin ajan "äitttiiiii, isssiii, mummuuu, pappaaa, mummuu, mummuuu, Ungooooo, Angiiiiii, miauuuuu, mummuuu, pappaaaa, issiii, äittiiii, pappaaaa, miauuu, Ungooo, mummuuuu". Eilen nukahti taas muutamassa minuutissa ja öisin ei oo heräillyt!

Kerro teidän normipäivästä. Mitä teette ym? - Normipäivä on meille vähän outo käsite tällä hetkellä, koska ensin mulla oli se kahdeksan viikon järkyttävä pahoinvointi, joka rajoitti, sen jälkeen oltiin kaikki flunssassa ja nyt tosiaan J:llä noro tai vastaava. Mä voisin oikeestaan tehdä meidän päivästä tän tyyppisen tarkemman postauksen jossakin vaiheessa.

Kolme kasvatusperiaatetta, joista haluat pitää kiinni? - Käytöstavat kaaliin, riittävästi rajoja ja rajattomasti rakkautta.

Mitä tekisit toisin lastesi kanssa kuin vanhempasi tekivät sinun kanssasi? - Tiedän, että mulla olis mahdollisuus toimia täysin toisin kuin omat vanhemmat on toimineet, mutten löydä omistani valittamista. Mulla on ollut rajoja ja rakkautta, rajojen rikkoutumista ja rangaistuksia. Mä oon pohtinut tätä monesti neuvolan papereita täyttäessä, mutten yksinkertaisesti keksi mitään. On kuitenkin yksi asia, vaikka tietenkin toivon, ettei tulla sitä kohtaamaan: Ero. Ei, mä en missään nimessä sano, että omien vanhempien olisi pitänyt olla yhdessä mun takia - en mäkään jäisi suhteeseen, jos ei olisi mitään muuta kuin lapset. Jos me joskus erotaan, tahdon pysyä väleissä. Vaikkei lapsi sitä välttämättä näytä (tai ainakaan en itse koe näyttäneeni) niin on se varmaan aika raskasta olla välikädessä, jossa äiti haukkuu isää ja isä äitiä. Heittää ne vieläkin välillä (tosi harvoin) yhden tai kaksi tyhmää lausetta toisistaan, mutta tässä iässä se tuntuu vitsiltä ja naurattaa, vaikka varmasti osittain tarkoitttavatkin. Pelkäsin, että jompi kumpi niistä jättäisi jopa J:n ristiäiset väliin ja olin onneni kukkuloilla, kun ensimmäistä kertaa muistin nähneeni mulla "ehjän" perheen. Tulipa vastaus, mutta lyhyesti haluun mahdollisen eron koittaessa olla puheväleissä ja olla puhumatta pahaa toisesta. 

6 kommenttia

  1. vvaikutat ihanalt äitilt<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivottavasti Juuso on joskus samaa mieltä. :)

      Poista
  2. Mä oon yrittäny kaikkeni puhua hyvää lapsen isästä vaikka se on välillä tosi vaikeeta. Ihanaa odotusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En epäile hetkeekään! Mä en edes uskalla ajatella, mitä ite tekis mieli sellasessa tilanteessa sanoa... :D Kiitos paljon. <3

      Poista
  3. Mullakin omat vanhemmat heittää noita ei niin aikuismaisia kommentteja vieläkin toisistaan :-D hauskaa kuulla että muillakin näin on :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks ne jutut osaa nykyään ottaa huumorilla. :D En tiiä ootko kattonu yhtään Twilightia, mut mulle tulee aina mieleen omat vanhemmat siinä ku Bella ja Edward menee naimisiin! Siinä ku ne käy niitä jotain uutta, jotain vanhaa -juttuja läpi ni se isä kysyy, et mitä muuta vanhaa Bellalla on paitsi äitinsä. :DD

      Poista