21.5.2015

STRÖMSÖN NEUVOLA

Ei niinkään koko neuvolareissu, mutta se paikan päällä oleminen. Koko ajan oon ollut täysin varma, että meillä on neuvola torstaina kello 9 ja tänään se torstai koitti. Huhuilin J:tä aamupalalle 08:10, koska Aleksi oli luvannut lähteä töistä sen verran, että heittää meidät eikä aamu-unisten tarvitse suunnistaa siihen aikaan. Minuuttia vaille puoli ysi Aleksi laittoi viestiä, että lähtee töistä ja samaan aikaan vielä vaippasillaan oleva J kiitti puurosta. Oltiin neuvolassa ehkä 20 vaille yhdeksän, joten meillä oli kivasti aikaa leikkiä, kuten aina. Muistuttelin J:tä, että kohta laitetaan pallot lelulaatikkoon ja mennään moikkaamaan neuvolatätiä - tai niin kuvittelin. Porukkaa tuli sisälle ja meni ulos, ja lopulta meitä oli kolme. Sitten kaksi. Sitten tuli terkka, joka kutsui vieressä istuvan naisen lapsineen sisälle ja esitteli itsensä nimellään. Havahduin heti siihen, että kyseessä oli meidän uusi neuvolatäti. Jäätiin odotustilaan kaksin ja aloin kaivamaan neuvolakorttia esille. Joo'o, perjantaina 22.5. kello 9. Samaan aikaan puhelimeen tuli Turun kaupungilta viesti huomisesta ajasta. Annoin J:n leikkiä vielä hetken aikaa ja lopulta sain pojan lähtemään, koska lupasin, että jäädään matkalla kentälle pelaamaan palloa.

Ensimmäiset 0,7 kilometriä sujui ihan kivasti. Alaselässä vähän tuntui, mutta ajattelin sen olevan ihan normaalia, koska pahoinvoinnin ja Juuson sairastelun takia ei ole tullut käytyä liiaksi ulkona. Meidän ajattelema kenttä olikin täynnä lapsia, joten jouduttiin kävelemään vain se ohitse. J ei onneksi osannut ajatella, että meidän piti jäädä juuri siihen. Ympäri kroppaa alkoi tuntua jo vähän ikävältä ja tsekkasin puhelimesta bussiaikataulut. Seuraavan bussin tuloon olisi kestänyt 10 minuuttia ja J hermostui heti, jos rattaat pysähtyi edes liikennevaloissa, joten en jäänyt odottelemaan, vaan päätin kävellä seuraavalle pysäkille, josta hypätä kyytiin. Tuli seuraava pysäkki. Ja tietyömaa, jonka kohdalta rattailla ei pääsisi kyytiin. Edellinen pysäkki oli jo niin kaukana, etten olisi ehtinyt takaisin ennen bussia ja sitä seuraavaan oli yli puolen tunnin odotusaika. Iski epätoivo, koska tajusin, että mulla oli kaksi huonoa vaihtoehtoa: Odottaa huutavan lapsen kanssa reilu 30 minuuttia julkisia tai pitää lapsi tyytyväisenä ja jatkaa matkaa kiertotietä. Olin pysähdyksissä ja J raivosi mulle jo valmiiksi, joten päätin jatkaa matkaa, joka todellakin oli kiertotie. Ylämäen jälkeen sattui mahaan ja mun teki koko ajan mieli pysähtyä ja itkeä. Huulta purren ja paperin kanssa silmiä kuivaten laitoin vain tossua toisen eteen, vaikka koko kroppa huusi hoosiannaa. Viimeiset 0,7 kilometriä oli tuskaisimmat, sillä kipu oli jo niin kovaa, etten uskaltanu kunnolla enää astua. 

Kaiken kaikkiaan saatiin kolmen kilometrin matkaan kulumaan 1,5 tuntia ja se oli paikoillaan istuvalle J:lle niin pitkä aika, että tämä nukkui viimeiset puoli kilometriä ohikulkijoiden naureskellessa asennolle. Kotona oli mahdoton istua, koska koko toosa oli tulessa ja mahassa oli jonkinlainen kestosupisus sen lisäksi, että tunsin erillisiä supistuksia. Jokainen pieninkin liike sai navan ja polvien välin liekkeihin, ja ne toivat ikävästi mieleen kivut J:tä odotellessa. Iltapäivästä sain levättyä muutaman tunnin, mutta ikävältä tuntuu kyllä edelleen. Mulla ei ole pienintäkään hajua, mikä on Strömsö tai missä se sijaitsee (onko edes paikka?), mutta omistan kuitenkin vahvan kutinan siitä, että nyt ei menny ihan kuten siellä. Mutta hei, huomenna sit uudestaan neuvolaan? Niin ja voitte arvata, ettei ollut pallon potkiminen mielessä, kun päästiin kotitelle... Onneksi isi pelasti myöhemmin.

6 kommenttia

  1. Ai kauhee. Kuulostaa jäätävältä! Mä kerran kun olin vieny v:n härkämäkeen pph:lle niin vääntelehdin koko matkan ja jäin vielä siihen sillalle kiemurtelemaan. Ikinä sattunu niin kovaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auuuuts. :( Mä just mietin, et taidan jatkossa käyttää ihan vaan bussia. Huomenna hyppään bussiin heti Lk:n jälkeen ekalla pysäkillä!

      Poista
  2. Ai kauhee :-( ei kuullosta kyllä yyyhtään kivalta! Toivottavasti on jo helpottanut. :-)
    Ja strömsö on ohjelma ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurimmat kivut joo, vaikka vielä kiristeleekin. Joo näin google kerto ja kerto sen olevan myös joku saari jossain. :D

      Poista
  3. strömsö on tv ohjelmassa jossa kaikilla on aina niin ihanan kivaa ja kaikki sujuu aivan täydellisesti ja mukavasti ja nauru raikaa ja ruotsalaiset hypähtelee iloisena onnestaan :-D että ei teillä kyllä menny ihan niiku strömsössä

    VastaaPoista