5.5.2015

MITÄ KUULUU, UNGO?

Mä oon avannut Bloggerin kymmeniä kertoja, miettinyt mitä kirjottaisin J:stä ja lopulta sulkenut sivun tyhjänä. Kyse ei missään nimessä ole siitä, että Papu alkaisi syrjäyttämään raskausaikana tai sen jälkeen, ei tietenkään. Mä uskon ja tiedän, että näin olisi käynyt, vaikken raskaana olisikaan. Joku aika sitten havahduin siihen, että Instagramissa todella suuri osa J:n kuvista on kasvottomia. Kuvat ovat otettu ylhäältä, kasvot käännetty pois kamerasta tai kuvia rajattu. Blogissa viimeisin selkeä kasvo kuva on tammikuulta ja yllätyin itsekin, miten pitkälle selasin löytääkseni sellaisen. Tämä ei ole ollut tarkoituksellista, mutta täytyy myöntää, että jollain tapaa se tuntuu jopa hyvältä. Näin pitikin tapahtua. Ei J tietenkään kokonaan poistu blogin puolelta ja aiheesta riippuen kasvoja saattaa näkyä toisinaan enemmänkin, mutta en mä myöskään ala tarkoituksellisesti niitä lisäämään tämän enempää. Mun ei kuitenkaan ollut tarkoitus höpötellä teille enempää lapseni somessa -aiheesta vaan vihdoinkin kertoa vähän J:n kuulumisia samaan tyyliin, mitä kerroin vauvavuotena joka kuukausi. Siis mitä kuuluu, Ungo?

J on kovin touhukas pieni poika. Tällä hetkellä leikkimisen sijaan enemmän tuntuu kiinnostavan siivoaminen ja tavaroiden järjestely - muuttotouhuilla lienee osuutta asiaan. Pallot ovat varmaan kaikkein eniten suosiossa enkä ihmettele, sillä välillä ne on olleet pidemmänkin aikaa takavarikossa. J oppi kävelemään vasta noin 1v 3kk iässä, muttei koskaan ottanut niitä haparoivia ensiaskelia vaan lähti heti kuin vanha tekijä. Tätä nykyään meillä todellakin juostaan ja J alottaisi varmasti jonkinlaisen palloharrastuksen, jos sellaisia olisi ryhmäliikuntana näin pienille. Ainakin seuraavan vuoden verran tyydytään kuitenkin potkimaan ihan vaan vapaa-ajalla perheen ja kavereiden kesken. Pallon lisäksi kiinnostavia leikkejä ovat ainakin kaikki syömis- ja syöttämisleikit, Mega Blokseilla rakentaminen sekä Legojen kasaaminen. Myös lukeminen on hauskaa ja erään kirjan takia J on kovin kiinnostunut laskemisesta. Laskepa kerran viisitoista mutteria kirjasta niin lasket viisitoista mutteria joka kerta. Toistaiseksi "kaksi" on ainoa luku, jonka J osaa ja tämä laskeekin itse usein mukana: kaakku, kaakku, kaakku. 

1-vuotiaana J sanoi noin 30 tunnistettavaa sanaa tai äännettä. 27. päivä täyteen tulee 1,5 vuotta ja puheen kanssa olen tippunut kärryiltä ties koska, mutta 1v 3kk iässä sanoja tuli 60 - 70, eli nyt taidetaan mennä jo lähempänä sataa. Sanat ovat vielä yksittäisiä, mutta yksi sana kerrallaan sanoen tämä osaa hirvittävän hienosti ilmaista itseään ja aika harvoin onkin hetkiä, jolloin ei ymmärretä. Jos ei jotain osata sanoa, siitä ei puhuta. Toisinaan saadaan vähän arvuutella pojan ajatuksia, sillä esimerkiksi "puppu" tarkoittaa ainakin peittoa, purkkia, pupua, pottaa, huppua, pipoa, huivia ja hupparia. Uusin opittu sana on Ungo, mikä tarkoittaa tietenkin Juusoa. Täytin yhtenä päivänä tiskikonetta ja laittaessani luukun kiinni, J tokaisi päättäväisesti "Vrum. Äiti. *Päänpudistus*. Vrum. Ungo!" Hetken kysymyksiä esitettyäni tulin tulokseen, ettei J tahtonut äidin laittavan tiskikonetta päälle vaan halusi tehdä sen itse. Ja Ungo teki.

J:lle on kerrottu, että äidin vatsassa on vauva. Eihän tämän ikäinen sitä tietenkään ymmärrä, mutta jollain tasolla vauva kuitenkin kulkee ajatuksissa. Bola-korun löytäessään J osaa yhdistään sen heti vauvaan ja saattaa soitella korun helinää vatsalle, toisinaan sitä taas innostutaan syöttämään vauvalle leikkiruokaa vatsan läpi. Ennen muuttoa meillä oli pieniä ja sopivia vaatteita sekaisin ja J pyysi laittamaan sukat jalkaan. Menin ajatelemattomana sanomaan, että ne on pienet ja kuuluu vauvalle, jolloin J alkoi kiskomaan multa paitaa ylös. Hetken kesti tajuta, mistä tämä johtui, mutta innokas isovelihän tahtoi antaa sukat vauvalle heti - juurihan olin niin sanonut. Vielä sitä hymyillään, kun kerron vauvan tulevan myöhemmin meille leikkimään, vaan saapa nähdä hyytyykö hymy syksyllä (tai miten paljon).

Ihana uhma meillä alkoi alkuvuodesta, mutta pahin tuntui tyyntyvän parissa kuukaudessa. Nyt pieni ärripurri on ottanut come backeja ja mun jäähdytellessä vielä ruokaa, toinen huutaa jo kurkku suorana pöydän vieressä sitä syödäkö vaiko eikö syödä itse. Tarjoan lusikkaa - ei käy, pistä pois. Yritän tarjota ruokaa - en ota, syön itse. Ja tämä kertaa kymmenen. Sama toistuu palloa pelatessa, kun halutaan äiti mukaan pelaamaan, mutta äiti ei saakaan tulla. Silloin tällöin mietin, tietääkö tyyppi itsekään mitä tahtoo. It's hard to be taapero... Suurimman osan ajasta J on kuitenkin aika enkeli, vaikka pirun sarvet kasvaakin sekunneissa. 

Hampaiden teko aloitettiin hyvissä ajoin 3,5 kuukauden iässä ja pikkuhiljaa tässä aletaan olemaan loppusuoralla. Mun viimeisen tarkistukseni mukaan suusta löytyy 15 hammasta (jos oikein muistan), eli viisi olisi vielä jäljellä. Hammaslääkäriin meillä "päästään" tämän kuun 13. päivä. 

Vaatteissa käytetään suurimmaksi osaksi kokoa 80, vaikka mukaan mahtuu myös kappaleita koossa 74 ja 86. Vaippoina toimii yhä Liberon 4-koon teippivaipat. Pottailusta mulla oli aikomus kirjoittaa vähän, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, etten tahdo tuoda asiaa julkiseksi sen enempää. Enhän mä kertoisi omistakaan vessareissuistani.

Yöunet on meillä edelleen tosi jees! Itse asiassa viime yönä nukuttiin jopa poikkeuksellisen hyvin ja tämä nukkui aina 20:30 - 12:20, jolloin mun oli jo pakko mennä herättelemään. Tavallisesti nukkumaan mennään kello 20:30 - 21:00 ja herätään useimmiten seitsemän ja kahdeksan välillä. Päiväunet sujuivat jossakin vaiheessa todella hyvin ja J nukkui tunnin - kahden ja puolen tunnin päiväunet päivittäin, mutta sitten tapahtui jotain ja niistä tuli ehdottoman no-no. Päiväunia ei siis ole kuukauteen nukuttu muualla kuin autossa (ja kolmesti sylissä), mutta se ei ole suuri ongelma, sillä ilmankin pärjätään.

Ruokailuissakaan ei ole erityisemmin valittamista. Joskus hampaat inhottaa, tosinaan flunssa vaivaa ja välillä on hetkiä, jolloin ruoka ei muuten vain maistu, mutta muuten meillä syödään tosi hyvin. Noin kolmen kuukauden ajan J on syönyt pääasiassa itse ja on syötettävä vain muualla ollessa, jos ruokalappu on unohtunut tai kun lusikallisia on jäljellä vain pari. Onhan se suttaavaa ja hitaampaa hommaa, mutta en mä näe mitään syytä syöttää (paitsi pelleily), jos toisella on hyvää aikaa harjoitella sitä itse. Niinpä mä annan enemmän kuin mielelläni lusikan pojan omaan käteen ja muistuttelen taidosta myös muita. Käytetään Nordicin ja Alpron soijatuotteita ainakin muutaman kuukauden ajan ja syksyllä suunnataan uusiin allergiatesteihin.

En tiedä jaksoiko kukaan tänne asti lukea, kunnen oo tainnut aikoihin kirjoittaa näin pitkää postausta, mutta siinäpä sitä, jos joku on kaipaillut juttua J:stä! Tylsää ei tämän kaverin kanssa taatusti tule. Rakastan niin kovin, että oon pakahtua.

8 kommenttia

  1. Anonyymi5/5/15 23:06

    aaaaaa ihana "ungo" :DDDD tosi kiva postaus eikä liian pitkä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! On kyllä aika tyyppi. :) Mitähän sit, kun näitä on kaks!

      Poista
  2. Ihana toi ungo! :,D

    Meillä Veeti huutaa aina kun tiski-/pesukone on käynnistystä vaille valmis "Viiti kidokone päälle!" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Kamalaa vaan, et se on tarttunu meillekin, vaik pitäis tietty puhuu Juusosta. Silti tulee vähän väliä Ungo, ku se on vaan niin sulonen. :D Ihana Veeti. :D :* Voi ku Juusoki alkaa puhua vielä lisäääää!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Sanos muuta. Meijän pienet "vauvat" on jo niin isoja ettäh.. <3

      Poista