6.4.2015

MITEN KÄVI PRIMPERANIN?

Pöydälle jäi, kuten arvelinkin. Painoni mukaan mun tulisi ottaa 5mg, eli puolikas tabletti. Lääkäri oli kuitenkin kirjoittanut 1 tabletti 1 - 3 kertaa päivässä, joten yhtenä iltana koitin sitten sitä yhtä. Ensin pahoinvointi häivisi melkein olemattomiin ja sitten tuli väsymys, joka mainitaan myös tuoteselosteessa. Oli perjantai-ilta ja 21:00, kun vilkaisin kelloa ja tajusin nukkuneeni sohvalla 1,5 tunnin ajan. Ennen lääkettä mulla oli kyllä kaikkensa antanut olo, kuten joka ilta Juuson nukahtaessa, muttei mitenkään erityisen väsynyt. Ei niin väsynyt, ettenkö olisi jaksanut hyvin katsoa ohjelmia, joita sinä iltana piti. Yhdistin siis väsymyksen Primperaniin enkä uskaltanut enää aamulla ottaa kokonaista.

Lauantaina heräsin tutun pahoinvoinnin kanssa ja päätin ottaa tuoteselosteen ohjeistuksen mukaan puolikkaan tabletin. Ei vaikutusta. Kuuden tunnin kuluttua otin taas ohjeen mukaan puolikkaan tabletin, jolla ei taaskaan ollut mitään vaikutusta. Jatkoin samaa joitakin päiviä, mutta lopulta lopetin sen turhaan napsimisen, kun olo oli kuitenkin ihan sama kuin ilman näitä. 

Meille molemmille (siis mulle ja Aleksille) jäi kuitenkin hyvin mieleen, miten se 10 milligramman annos sai olon hyväksi, joten päätettiin odotella Aleksin vapaapäivään ja kokeilla vielä kerran siinä toivossa, että aiempi väsymys olisikin ollut sattumaa. Väärin. Aika pian Primperanin jälkeen mulle iski ihan järkyttävä väsymys. Yritin hetken aikaa pysyä väkisin hereillä, mutta siitä seurasikin vain vielä kamalampi ahdistus enkä vain voinut pysyä paikoillani, koska teki mieli hakata päätä seinään ahdistuneisuuden takia. Luovutin ja menin nukkumaan. Unta riitti taas sen 1,5 tunnin verran. 

Mun osalta pahoinvointilääkkeiden kokeilu sai jäädä niihin kertoihin, koska on sanomattakin selvää, etten mä mitenkään pystyisi hoitamaan J:tä siinä tilassa. Viime keskiviikon aprillipilana meillä käynnistyi 12. raskausviikko, jolloin oppikirjan mukaisesti pahoinvoinnin tulisi vähentyä. Vedin sillit nassuun ja kuravedet perässä enkä usko hetkeäkään. Oloja (lue: oksentamista) on nyt kestänyt noin 4,5 viikkoa yhden päivän tauolla ja mulle se on lopulta ihan ok. Vihaan sitä tunnetta yli kaiken (kukapa ei...) ja Aleksin säälivä katse saa itkemään, mutta silti. Pahoinvointi on lähipiirissä niin olematonta, että täähän on varsinainen lottovoitto, kun omalle kohdalle sattui - ja vieläpä kahdesti.

Vahingonilo on paras ilo, musta huumori parasta ja sarkasmi kuuluu vahvimpiin lajeihini, että kyllä tää tästä. Viime kerrasta oon nykyään jo vahingonilonen, eli vielä tääkin naurattaa!

12 kommenttia

  1. Anonyymi6/4/15 13:44

    voihan toi kuitenki viel mennä ohi :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voi. Mulla vaan ei oo siitä mitään kokemusta, joten oma usko sellaseen on tosi vähissä. Ja mielummin sit yllätyn positiivisesti enkä pety tällä kertaa, kunnei ne muitten "menee ohi sillon ja sillon" -"lupaukset" pidäkään. :)

      Poista
  2. Voi ei tuo on kyllä niin kurjaa :/ Minulla järkyttävä pahoinvointi ja oksentelu jatkui viikolle 17 ekassa raskaudessa. Toivotaan, että sulla loppuisi tuo pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Mulla kesti esikoisesta synnytyssaliin asti, mut oon onneks jo aika vahingonilonen siitä... :D

      Poista
  3. Anonyymi6/4/15 13:57

    Miten musta huumori?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähinnä meinasin, et revin huumoria kamalista/ällöttävistä asioista, jotka ei naurata muita yhtään. Taidan jättää esimerkin eilisestä kertomatta... :D

      Poista
  4. Voi kuinka ikävää, koita jaksaa! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mä jaksan. :) Helpointa ois, kun vois napsia jotain pitkin päivää, mut tuottaa vähän hankaluuksia kerätä kaappiin mitään, kunnei tiedä mikä millonkin menis alas.

      Poista
  5. Mulla pahoinvointi loppui vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen :(Toisessa raskaudessa loppui jo rv 26 :) tsemppiä, toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla alkoi viimeks rv4 ja loppui 40+3. Tällä kertaa se alkoi vasta rv7, joten oon tyytyväinen, että sain edes alusta muutaman viikon lisää "armoa". :)

      Poista
  6. Anonyymi6/4/15 22:29

    Mulla ei ihan noin kamalaa pahoinvointia ollu mut sitruunavesi tehosi mun kohdalla vähäsen. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä join sitä kans jossain vaiheessa. Tällä hetkellä voin juoda 0,5 - 1 desiä kerralla ja pelkkä sitruunan haju oksettaa, joten ei auta enää. :/ Musta tuntuu, et muutenkin tässä vaiheessa ei vaan oo enää helpotuksia. Alkuun oli, kunnei ollu näin pahana. :)

      Poista