11.3.2015

YKSI 36 VIIKON OKSENTAMISEN UUSINTAKIERROS, KIITOS

Musta tuntuu välillä turhalta muistutella viime raskaudesta, mutta koska uusia lukijoita on tullut, ajattelin höpötellä vähän siitä ja laittaa ylös ajatuksia nyt.

Viime raskaushan oli järkyttävä, kaikkea muuta kuin mitä ensiodottajana kuvittelin (voitte lukea lisää huhti-marraskuulta 2013). Pahoinvointi alkoi raskausviikolla 4, mutten uskonut sitä raskauspahoinvoinniksi, sillä testi tehtiin vasta viikolla 6+.  Todella harvat ruuat ja juomat pysyivät sisällä ja ravasin neuvolassa parin viikon välein tarkistuttamassa painoa. Tätä "aamupahoinvointia" kesti lopulta 36 viikon ajan vuorokauden ympäri. En ollut montaakaan päivää oksentamatta ja yleensä sitä tapahtui 5 - 15 kertaa päivässä. Jo raskausaikana vannoin, etten enää ikinä ottaisi riskiä ja raskautuisi uudestaan ainakaan tarkoituksellisesti, koska pahoinvointi jätti jälkensä. 

Aika kuitenkin kultaa muistot ja näin kävi meidänkin kohdalla. Tietenkin ollaan pohdittu paljon, että mitäs jos taas, mutta ollaan tultu siihen lopputulokseen, että pärjätään tavalla tai toisella. Ja jos edellisestä raskaudesta pitää jotain positiivista hakea niin hei, ei tällä kertaa ainakaan pahemmaksi voi mennä. Kai.

Eiliseen asti (sunnuntai 1.3.) yökkäilin välillä enemmän ja välillä vähemmän, enkä oksentanut kuin kahdesti. Tänään (2.3.) tapahtui kuitenkin jotain. Ihan kuten viime raskaudessakin, olo pysyy hyvänä aina siihen asti, että nousen ensimmäistä kertaa sängystä. Tähän asti pelkkä yökkäily on riittänyt, mutta tänään oli toisin ja ennen seitsemää olin oksentanut pihalle jogurtit ja sappinesteet. Ylös tuli niin ne jogurtit, viinirypäleet, nuudelit, litra mehua kuin useampi desi sitä sappinestettäkin. En ihmetellyt enää lainkaan, miten viime kerralla makoilin sängyn pohjalla, sillä olin jatkuvasti hiestä märkä tai tärisin, koska palellutti. Olo oli ihan järkyttävä ja vieläkin heikko, vaikka nyt iltaa kohden on jo parantunut.

Mä olen jo itkenyt muutaman kerran tätä kaikkea, mutta eniten taitaa säälittää J ja se, etten pysty olemaan niin mukana sen touhuissa yrityksestä huolimatta. Pieni ei tietenkään ymmärrä, miksei äiti tahdo kävellä ympäriinsä ja potkia palloa, ja se pistää harmittamaan toista. Aamuisten oksentelujen jälkeen olo on kuitenkin hyvä ja sen jälkeen tehdään kaikkea, mihin musta ei enää päivällä ole. Näin ollaan pärjätty nyt ihan kivasti.

Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön ja sitä rataa. Tällä hetkellä maailman eniten toivon, ettei jouduta kohtaamaan keskenmenoa, koska jos nyt menisi kesken, mä en varmaan enää koskaan tahtoisi raskautua nyt, kun todella tiedän, ettei tää touhu ole mua varten.

Ruisrockin jälkeisenä aamuna heräsin pieniin supistuksiin ja siitä lähtien niitä tuli aina silloin tällöin etenkin kävellessä/muuten liikkuessa ja pahimpien oksentelujen aikaan. Mainitsin asiasta neuvolassa, mutta neuvolalääkärissä paikat olivat ok, joten sain vain kehotuksen olla rehkimättä. Raskausviikolla 28 tehtiin pahoinvoinnin kourissa muuttoa ja koitin ottaa varovasti enkä kannellut kuin kevyimpiä kamoja. Virallisesti muutosta oli hetki ja oli muistaakseni keskiviikko, kun äiti oli tekemässä meillä ruokaa, jottei Aleksin aina tarvinnut. Syötiin keittiössä (poikkeuksellisesti jopa minä!) ja vaihdoin asentoa paremmaksi. Tunsin sisälläni ihan järjettömän kivun ja muistan tunteen yhä, mutten vieläkään osaa kuvailla sitä. Vatsaan sattui ja pitelin kuumaa vesipulloa, joka helpotti vähän, mutta siitä päivästä lähtien tunsin kipua aiempaa kovemmin. Olin vähän pihalla kipujeni kanssa, kunnen tiennyt millainen kipu on normaalia ja millainen ei. Sunnuntaina Aleksi pakotti mut soittamaan Tyksiin ja kyselemään neuvoja. Muistan edelleen kuinka tökeän oloinen hoitaja mumisi puhelimeen, että nyt on sunnuntai ja jos mua on sattunut jo muutaman päivän niin miksi ihmeessä soitan just tänään. No pyysivät kuitenkin käymään ja sairaalassa selvisi, että kohdun sisäsuu oli kolmen sentin verran auki. Jouduin jäämään yöksi, sain kortisonipiikit ja tuona iltana aloitettiin supistusten estolääkitys, jota jatkoin viikolle 34 (vai 35 asti). Pahoinvoinnin kanssa sain toimia vointini mukaan, mutta sairaalareissun jälkeen sain varsinaisen käskyn vuodelepoon, sekä istumis- ja liikkumiskiellon, koska joka kerta istuessa J:n pää painoi niin, että paikat olisivat saattaneet aueta lisää. 

Oikeastaan ainoa tässä raskaudessa todella mietityttävä asia on juurikin supistukset ja riski ennenaikaisuuteen. Kerran supistusherkkä kohtu on supistusherkkä ilmeisesti aina, joten asiaan on mahdoton vaikuttaa, mutta ainakin osaan kuunnella kroppaani enemmän. Toivon niin, että saadaan tälläkin kertaa pidettyä asukas yksiössään ainakin täysiaikaisuuteen asti ja toivon mukaan vältytään myös sairaalalta ennen synntystä. 

Viimeisin, mutta mieltä raastavin vaiva oli kilpirauhasen vajaatoiminta ja ajatusksia siitä ajasta voitte lukea postauksista Mitä jos ei kultaa?, Hurraa Thyroxin! tai myöhemmin kirjoitetusta postauksesta Helppo polku kaltevana vietti mutkaan. Kyseiset hetket ovat aika aukkoja nykyään ja on kai sanomattakin selvää, etten tahdo kokea samaa uudelleen. Onneksi harjoituskappale on tehty ja nyt osaan vaatia arvojen tarkistamista, jos alkaa siltä tuntumaan. 

Toivon todella, että kuulun siihen porukkaan, jonka raskaudet ovat kuin yö ja päivä. Jos sellaista ei ole saatavilla niin yksi 36 viikon oksentamisen uusintakierros, kiitos! Ompahan vähän helpompi luottaa siihen, ettei sekään kestä ikuisuuksia ja että palkinto on taatusti kaiken sen arvoinen.

Onko teillä raskaudet muistuttaneet paljon toisiaan vai olivatko ne toistensa vastakohdat?

10 kommenttia

  1. kiva kun ehdit postata paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä lähinnä julkasen. :) Nää vähän pidemmät postaukset kirjotin kahden viikon blogitauolla ja oon nyt vaan lisänny tän hetkisiä oloja. Kiva kuitenkin, jos postaukset miellyttää!

      Poista
  2. Mulla oli kyllä lähes kaksi samanlaista raskautta, paitsi jälkimisessä oli radi mutta se ei fyysisesti vaikuttanut mitenkään. Ärsytti vaan lähinnä mittailla sokereita :/ toivottavasti sulla on nyt erilainen raskaus ja pahointivointi on vaan alkuraskaudessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo uskon. :/ Mä oisin viime kerralla joutunu rasitukseen, jos ei ois ollu jatkuvasti paha olo ja yllätyin, kun tällä kertaa sanottiin, ettei edes tarvii. Onneks alkaa vasta 9. viikko niin on vielä toivoo pahoinvoinnin loppumiselle. :D

      Poista
  3. Täällä Täysin erilaiset. Ensimmäisestä oksensin viikolle 20, toisesta loppui ennen 12 viikkoa ja kolmannesta en oksentanut laisinkaan. Toivotaan että myös teillä käy nyt tuuri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa jopa siedettävältä! Kolmanteen en kyllä ryhdy.. :D

      Poista
  4. Minulla oli ekassa raskaudessa järkyttävä pahoinvointi viikolta 6-7 viikolle 17 saakka. Laihduin 15kiloa. Toisessa raskaudessa, joka sitten päättyi keskenmenoon, pahoinvointi alkoi myöskin viikoilla 6-7 ja loppui pari viikkoa keskeytyneen keskenmenon jälkeen. Laihduin 10kiloa. Olisi varmaan jatkunut se raskaus samalla tavalla kun ensimmäinenkin :) Nyt toivotaan että raskautuisin kolmannen kerran ja siinä ei pahoinvointia olisi ollenkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, onpa teillä käyny huono tuuri! Plussatuulia sinne ja toivottavasti myös helppo raskaus! :)

      Poista
  5. Toivottavasti et koe samaa kuin edellisessä raskaudessa ♥
    http://xmasbabyjohsuo.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan. :) Eilen ensimmäinen sisällä pysyvä ruoka oli klo 20:30 kerroshampurilainen. Tänään ei oo pysyny vielä mikään, mut ehkä nää on vaan pari erityisen huonoa päivää muiden joukossa..

      Poista