12.3.2015

VAAHTERAMÄEN JUUKELIPUUKELI

Tiedättehän te sen? Sellainen pieni pellavapää, joka nuoresta iästään huolimatta keksii ja sanoo kaikenlaista. Meillä asuu sellainen! Mä koen olevani aika etuoikeutettu, kun J on oppinut puhumaan niin paljon näin aikaisin ja sen ansiosta saan kuunnella sen hassuja juttuja jo nyt. 


Lapsen silmin asiat saa helposti näyttämään vähän muulta, mitä ne todellisuudessa on. Yllä näkyvä kiinanharjakoira muistutti J:n mielestä enemmän hevosta kuin koiraa. Samaisen ohjelman tanskandoggi puolestaan oli lehmä. Mun piponi pääkallot ovat pienen silmin ilmiselviä koiria ja päivä toisensa jälkeen toinen ilmoittaa näkevänsä kupin korvassa hevosen? Mä olen käännellyt ja väännellyt kuppia mielessäni, mutta hevonen on toistaiseksi jäänyt näkemättä. Ennen tähti-sanan oppimista meiltä löytyi joka puolelta kukkia. Suihkuverhosta, tyynyistä, matosta, rätistä... J puki omien sanojensa mukaan päälleen jopa kukkapaidan.


Myös Muumeja, eli Paapoja tai Pappoja on bongattu muistakin kuin Muumeista. J:n tiliä avatessa J sai pankin hipon ja jokin aika sitten poika päättäväisesti kertoi sen olevan Muumi. Lelua ei ole näkynyt hetkeen, mutta uskon, että nykyään se sentään on jo hippo. Eilen J tutki kirjojaan kannesta kanteen ja Valpuri utelias vasikka -kirjan takaa löytyi Kirjaliton merkki. No Muumipappahan se! Musta se oli kyllä aika hyvin keksitty, koska onhan tolla nyt hattu ja iso nenä. Miten mä en oo ennen osannut edes ajatella sitä vaihtoehtoa?


J on nykyään aika taitava rakentamaan Mega Blokseilla, mutta tiedättekö mitä se niistä rakentaa? Hevosia! Ihan sama mitä palikoita ja miten päin niin aina vaan "ahihiii". Kaikki ylempänä olevat rakennelmat on hevosia. Eikö ookki hienoja?


J on oppinut viimeisen viikon aikana myös laskemaan. "Kukka, kukka, kukka, kukka", eli yksi, kaksi, yksi, kaksi. Yksi tai kaksi, kaikki kukkia. Sukkiensa pohjasta tämä sen sijaan laskee "pappoja", entisiä "pappyja", eli nappeja (ts. jarruja). Joo, kyllähän ne napit sukkien pohjissa helpottaa kävelyä!


Uusimpana juttuna annetaan maulle vähän "mämmää". Mennessään syömään, J kipittää ensimmäisenä kissan märkäruokien luo, nappaa pussin käteensä ja ottaa suunnaksi kissan kupin. Siinä se koittaa lätkiä suljetusta pussista ruokaa Janelle ja lätkäisee lopulta koko pussin kuppiin, kun sisältö ei tule ulos. Että eipähän tarvitse enää muistaa ruokkia kissaa, kun J hoitaa jo senkin homman. 

Innolla odotan sitä, mitä tän kaverin suusta tulee siinä vaiheessa, kun puhe vielä kehittyy! Allekirjoittaneen kirjoitus taas voi vähän takkuilla 1,5 oksennankaikkihetiulos -päivän jälkeen, mutta koittakaa saada selvää. Nyt koitan torkkua hetken!

8 kommenttia

  1. en kestä :DDDDD

    VastaaPoista
  2. Siis laskeeko hän jo oikeesti noin?? Ei meidän 2 vuotias edes yritä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meillä on Muumikirja, josta lasketaan aina juttuja niin varmaan siitä oppinu tän "laskemisen". Kyllä teilläkin vielä ehtii, nää kehittyy niin eri tahtia. :)

      Poista
  3. Ahaha toi kuva missä Jane seisoo kupin edessä ja siellä on vielä kiinni oleva ruokapussi :D Veetille kaikki tähdet on aurinkoja :D kaikki laatikot ja esim potta on kattiloita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahha hölmöt lapset. :D Jane on vähän ihmeissään aina, ku ensin odottaa innolla ruokaa ja sit toinen lätkäsee vaan pussin noin. :D Mun täytyy vielä tyhjentää pussi, mut Juuso vie sit kyllä taas roskan roskikseen!

      Poista
  4. Heiii voisko se teekupin korva olla niinku hevosen turpa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut voiskohan!? Se ois ainoo järkevä selitys.. :D Mä en edes tajunnu sitä.

      Poista