5.3.2015

KUN KROPPA EI TOIMI

Torstai 8.1.15 

Mä ja me ollaan kyllä tiedetty, että tahdotaan toinen lapsi, jos meille sellainen suodaan. Sopivana ikäerona ollaan pidetty noin kahta vuotta, korkeintaan kolmea, ja asiahan alkaa olemaan nyt siinä vaiheessa, että h-hetket ovat lähellä. Mä en vaan toimi. En taaskaan. Odotan tai oon odottamatta niin kuukautiskierto huitelee ties missä. Ennen J:tähän kp:t vaihteli 10 - 70 päivän välillä, joten onhan nykyinen 15 - 42 päivää jo parempi. Siltikään en jaksa edes ajatella toista lasta. Viime kerta on aivan liian hyvin muistissa. Se suru, joka tuli tutuksi.

Tällä kertaa mulla ei edes ole vauvakuumetta, mulla on perhekuume. Tietenkin odotan myös kaikkia juttuja, joita J:n kanssa on saanut kokea, mutta ennen kaikkea odotan niitä hetkiä, kun nään sisarusten kasvavan yhdessä. Niitä hetkiä, kun voidaan keskittyä vain näiden lasten kasvattamiseen ja omien perinteiden luomiseen. Niitä hetkiä, kun lapset menisi päiväkotiin ja mä lähtisin tekemään sitä jotain, jota en vielä tiedä tekeväni (koska en tiedä mitä tekisin). Totta kai meillä on jo perhe ja ihana perhe onkin, mutta kokonaiselta tämä tuntuu vasta toisen lapsen kanssa (tai kun olisi varmaa, ettei toista koskaan tule), sitten kun täällä olisi pikku-J.

Kai mä alan ihan tosissani harkitsemaan sitä Terolut-kuuria.

Lauantai 10.1.15 

Mun huonoihin puoliin kuuluu varsinkin se, etten osaa hoitaa asioita puhelimitse. Mä en ymmärrä mitä mulle sanotaan enkä osaa ilmaista itseäni selkeästi. Siitä syystä soittelen virallisia puheluja mahdollisimman vähän ja hoidan asiat mielummin kasvotusten tai netissä. Olin jo onnesta soikeana, kun huomasin, että Turussa on mahdollisuus varata aika terveyskeskukseen netin kautta. Kirjauduin sisään nettipankkitunnuksilla ja koitin varata aikaa, mutta seuraava vapaa aika olisi joskus maaliskuun puolivälin jälkeen tai jotain. Tiedän, ettei asia oo kiireellinen enkä tiedä saisinko puhelimitse aikaa yhtään nopeammin, mutta turhauttaisi odottaa aikaa pari kuukautta, kun lääkärin vastaus Teroluteille voisi kuitenkin olla kieltävä. Tuntuu, että märisen turhasta, mut samalla asia oikeesti vaivaa mua. Ei pelkästään toisen lapsen takia vaan ihan muutenkin. Näin epäsäännöllinen kierto on niiiiin stressaava.

Maanantai 12.1.15 

Jaahas. Aleksi on sitä mieltä, että mä nyt vaan soitan. Mut kun iiiiiiks... J nukkuu päikkäreitä ja  kun mä vaan mietinkin soittamista niin mahassa pyörii perhosten sijaan lepakoita! Ehkä mä kohta... Ja jos mä soitan niin sen jälkeen kyllä avaudun Katalle!!

Niin ja sen ainoon kerran, kun uskaltaisin soittaa niin niillä on ajanvaraus niin ruuhkautunu, ettei ota uusia jonottamaan. Tack. Ihan vaan mun tuuria. Avauduin Katalle jo silti.

Tiistai 13.1.15

Meillä on... Kuusi puhelua jonossa. Meillä on... Kuusi puhelua jonossa. Meillä on... Kuusi puhelua jonossa. Meillä on... Neljä puhelua jonossa. Meillä on... Kolme puhelua jonossa. Meillä on... Kolme puhelua jonossa. Meillä on... Yksi puhelu jonossa. Meillä on... Yksi puhelu jonossa. Meillä on... Yksi puhelu jonossa. Tuuuuut... Yhdistämme Kästiyöläiskadun terveyskeskukseen..

Ja mulla oli kädet hiestä märät. Ja järkyttävä pissahätä. Ja kädessä lappu, jossa sanasta sanaan se, mitä aion sanoa. Kirjoitin ylös jopa henkilötunnuksen, koska epäilin unohtavani sen. Puhelimessa ollut hoitaja vaikutti onneksi mukavalta ja oli sitä mieltä, ettei lääkärillä olisi syytä olla kirjoittamatta reseptiä. Aika on vasta 2. maaliskuuta, mutta ainakin voin huokaista helpotuksesta. Mun ei tarvitsekaan pelleillä kiertoni kanssa ikuisuuksia ja pikku-J tulee olemaan 90% varmuudella meidän viimeinen lapsi, joten sen jälkeen koko kierrolla ei ole edes väliä.

Helpotus.


Perjantai 23.1.15

En voi sille mitään, mutta mua puistattaa joka kerta, kun kuulen uteluja siitä, jokos meiltä kohta kuulee vauvauutisia, vihjailuja siitä, ettei seuraava raskaus tule enää yllätyksenä tai mukahauskoja juttuja siitä, että hehheh, tehän voisitte alkaa suunnittelemaan jo seuraavaa muksua. Ihan kuin raskaus tai lapset olisi asia, jonka ajankohdan voi itse valita päivälle, jolloin kalenterissa on tilaa. Meidän kalenterissa olisi tilaa vaikkapa ensi kuussa, mutta mitä sitten? En mä ole mikään lapsentekokone, johan se viimeksi todettiin ja muut tietävät sen myös...

Tiistai 27.1.15

Mulla on ollut tk:hon soittamisesta asti jotenkin helpottunut olo. Tänään tajusin myös, että helpotuksen lisäksi olo tuntuu kevyeltä. Elän kai siinä uskossa, että todella saan Terolut-kuurin, joten tällä hetkellä voin vaan olla ja odottaa. Eikä se maaliskuun toinen päivä edes ole niin kaukana. Siihenhän on kohta enää kuukausi ja jos aika kuluu yhtä nopeasti kuin viimeiset pari vuotta niin sehän koittaa jo ihan ensi viikolla. Tiketi tok. Sitä paitsi, luin teini-iässä Demiä ja mulle jäi mieleen "Se tulee, jos se on tilattu" -lause. Täähän on jo tilattu paketti, joten tulee, kun on aika. Eikö tuukki?

Tiistai 3.2.15

Vaikka olo onkin huojentunut, on tänään kuukauden epämiellyttävin päivä: Kiertopäivä 28. Meillä ei oo ollut puhettakaan toisen lapsen yrittämisestä enkä sitä kaipaakaan. Silti hetki on piinaavaa kuukaudesta toiseen. Siinä missä suurin osa tietää menkkojen alkavan muutaman päivän sisällä, mä voin vain arvailla onko täällä hetki huomenna vai neljän viikon kuluttua. Ehkä jo ensi kuussa helpottaa.

Tiistai 17.2.15

Kp42. Synnytyksen jälkeen kierto on ollut pisimmillään 42 päivää pitkä. Kuten jotku ehkä muistavat, ennen J:n alkua mulla oli tapana tehdä raskaustestejä, sillä sain kuukautiset alkamaan samana tai seuraavana päivänä testin tekemisestä. En tahdo kierron venyvän järjettömiin, joten päätin tehdä niin myös tänään. Ja tiedättekö mitä... Kaksi viivaa!!?? Miten helvetissä??? Mä olen tärissyt koko aamupäivän enkä tiedä miten päin olisin. Lääkäriajan piti olla kahden viikon kuluttua, mutta ilmeisesti saan perua sen. Voiko olla totta, että näin vaan kävi? En tiedä mitä kirjoittaa, mutta tämä postaus oli kai ainakin tällä erää tässä. Kun kroppa ei toimi, mutta raskaus... Se vain tuli.

Polvet tärisee. Apua!

8 kommenttia

  1. <3 mulla myös kierrot heitteli häränpyllyä, kun lopetin minipillerit elokuussa 2013 ja kakkosen yritys alkoi. Järkyttävän monta negatestiä, itkuja kun menkat taas alkoi. Sitten huhtikuussa, kun kiertopäivät huiteli jotain 40 luokkaa aattelin et teen nyt vielä yhden testin. Siihen tulikin hailuviiva ja seuraavan testin tein salaa meiän äitin vessassa, kun oltiin siellä kylässä. Kaks viivaa!!! En ollu uskoa sitä ja tein seuraavana päivänä vielä digin :D sitä onnen ja pelon määrää.. :) onnea vielä teille koko perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Meni kylmät väreet tosta sun tekstistä. :D <3

      Poista
  2. Onnea plussasta, meilläkin odotellaan toista rv11+0 :)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi5/3/15 14:40

    Ihana postaus ja voisi olla mun kirjoittamaa tuo kierron epäsäännöllisyysosio. Me "tehtiin" meidän poikaa kolme vuotta ja terolutien kanssa saatiin hänet alkuunsa. Poika oli puolivuotias kun ekat "joko on sisko tulossa"- kyselyt tuli. Ihan sairasta! Ei kuulu kenellekään mitä on tulossa vai onko mitään ja itsellä ainakin on arvet auki niistä kymmenistä turhista raskaistesteistä vielä. Vauvojen saanti on jokaisen pariskunnan oma asia :) superpaljon onnea että tilaukseenne vastattiin nyt nopeasti! ♥

    Krista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. <3

      Ihanaa, et joku ymmärtää! Musta se on kans just noin ja jokanen varmaan itse ilmottelee niistä vauvauutisista ihan ilman kyselyitäkin!

      Poista
  4. Anonyymi6/3/15 02:04

    Onnea kovasti testistä tai siis sen tuloksesta!
    ! Meillä on esikoinen ollu tekeillä kaks vuotta ja alkaa jo kovasti turhauttaan ja itkettää ko mitään ei kuulu vaikka kuinka tilauksessa ollu :D ... mäki oon sellanen panikoitsija että turha edes yrittää soittaa lääkäri aikaa ko niin monesti ollu niin tylyt tädit vastauksineen puhelimen päässä...

    Kaikkea hyvää teille! Ja onnea vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. :) Toivottavasti teillä tärppää pian - usein niin käy kun vähiten odottaa!

      Poista