17.3.2015

HEI, HEI MITÄ KUULUU?

Kun joku jo ehti kyselemään. Jos J:ltä kysyttäisiin, se varmaan kuuntelisi hetken hiljaa ja sitten nyökkäisi. Oma vastaukseni lienee tällä hetkellä aika sama ja voisin vastata, että kuuluu. Oksentamisen ääntä ja pientä uhmaa. Luojan kiitos vaan pientä! 

Mä oon voinut nyt edellisviikon lauantaista asti melko huonosti ja kuluneen viikon aikana sisällä on pysynyt lähinnä vain Hesen hampurilaiset ja jäävuorisalaatti-kurkku-salaattijuusto-nuudeli -mössö, jälkimmäinen aina eiliseen asti. En tiedä saanko edes syödä salaattijuustoa eikä hampurilaiset taida varsinaisesti kuulua raskausajan ruokavalioon, mutta mulla ei yksinkertaisesti ole enää vaihtoehtoja. Kaikkea muuta (jogurtteja, vispipuuroa, muroja) syön ainoastaan siksi, että on paljon mukavampi oksentaa ruokaa kuin sappinestettä. 

Viileät ruuat eivät auta, kiinteät ruuat eivät auta, pahoinvointirannekkeet eivät auta, navan teippaus ei auta. Oikeastaan mikään ei auta pahoinvointiin täysin, mutta jääpalat ja ne hampurilaiset helpottaa oloa hetkeksi. Mieli sen sijaan stressaa jo nyt, montako kiloa saan tällä pahoinvoinnilla ja ruualla tällä kertaa aikaiseksi. Soittelin viime viikolla neuvolaan ja sain ohjeeksi kokeilla B6-vitamiinia tähän oloon, mutta ainakaan lauantai-sunnuntai-maanantai-tiistai -kokemuksella en oo huomannut mitään eroa. Jos ei tästä ole apua niin sähköinen resepti pahoinvointilääkkeisiin odottaa ja se on viimeinen toivo.

Toisinaan on hetkiä, jolloin vaan itkettää. Itkettää jatkuva paha olo ja jatkuva oksentaminen. Sitten muistan, miten en viime raskaudessa päässyt edes sängyssä istumaan, koska oksensin heti. Join pillin kanssa samalla maaten, jotta sain jotain pysymään sisällä. Sen muistamisen jälkeen jaksaa taas kummasti ja on niin tyytyväinen siihen, että oon edes tolpillani. Välillä naurattaa, kun touhu alkaa menemään aika ruutinilla.

Kaikki päivät ei ole helppoja. Oksentaminen vie todella voimat ja toisinaan J syö tavallisella tuolilla istuen, kun kädet ei yksinkertaisesti jaksa nostaa tätä syöttötuolin korkeudelle. Uloskaan en viime päivien aikana ole uskaltanut yksin lähteä, koska pelkään huonon olon yllättävän entisestään, joten huutelepa sitä sitten Hätäkahvi-Facebook-ryhmässä apuja saamaan vastahakoinen kaveri sisälle, kun et enää yksin pysty. Silloin tällöin tunnen omaavani varsinaisia supervoimia, kun jammaillaan Piiri pieni pyörii -laulua laulaen 10 sekuntia sen jälkeen, kun oon ensin heittänyt ateriat kaaressa pihalle. Lihapullatkin loihditaan olemattomilla voimilla.

Mutta eiiii, emmä tahdo vielä sortua valittamaan sen enempää. Tää kaveri sai alkunsa niin helposti, olo voisi olla vielä paljon heikompikin ja viime raskaus korvattiin niin järkyttävän helpolla vauvalla. Vaikken olekaan menettänyt toivoa täysin, varaudun siihen, että sama tulee jatkumaan vielä 32 viikon ajan. Nautin sitten vaikka viimeistä kertaa siitä, miten joku niin pieni tyyppi voi vaikuttaa muhun näin suurella tavalla olematta edes varsinaisesti täällä.

Maistuis varmaan sullekin. Vai haluutko mielummin kalamuotista?

11 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. <3 Aleksi just kysy, et oonks huomannu, et kommentoit aina ja sit oli tullu yks kommentti ni kuulu vaan "TAAS!". :D

      Poista
  2. Voi kauhia sentään! Ihan hirmuisesti tsemppiä, onneks lopussa odottaa ihanin palkinto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tällä kertaa tosiaan helpottaa tieto siitä, et kaikki todella on palkinnon arvosta. :) Viimeks ei ollu kokemusta siitä niin oli aika epätoivonen olo aina välillä.

      Poista
  3. Odotan innolla mahakuvia! Toivottavasti olo helpottuu pahoinvointilääkkeillä, ei ole varmastikaan helppoa olla Juuson kanssa kahdestaan kotona :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitäis lisätä tohon sivupalkkiin ne sivut ja päivittää eka turvotuskuva. :D Ja juu ei oo helppoa, mut tällä mennään nyt - ehkä ajan kanssa helpottaa.

      Poista
  4. Mä en kestä. Pakko lopettaa sun seuraaminen, niin blogin ku instanki. En tajuu miten jaksat kyl päivittää kaikkii ihme kuvii sun oksennuspusseist ja oksennus sitä ja oksennus tätä. Joo tuli selväks et on paha pahoinvointi mut ei se siitä itkemällä parane. Onnea raskaudesta mut kyl sä aika raskas ihminenki oot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks on nimenomaan mahdollisuus olla seuraamatta niin säkin voi olla vinkumatta siitä, mitä mä itselleni kirjotan, eli antaa mennä vaan. :) Joo, lukijat on ihan kiva lisä, mut kyllä 99% kaikesta tästä on vaan täysin mulle ja läheisille, jotka voi seurata täältä menoa.

      Mitä kommenttiin muuten tulee niin oot hyvin, hyvin väärässä! Ei valitukset fyysistä oloa helpota, mut henkinen puoli on sitäkin kevyempi, kun on mahdollisuus purkaa kaikki vaikka joka päivä. <3

      Kiitos onnitteluista, sulle saatan vähän toivoa tätä oloa tulevaisuuteen (mielellään myös x2). ;)

      Poista
    2. Niin ja illalla en sit enää jaksanu näpyttää, mut piti vielä lisätä, et mä todellakin tiedän miltä tuntuu, kun pitää kaiken ahdistuksen pahoinvoinnista ja väsymyksestä sisällään. Viime kerralla oisin tehny itelleni varmaan jotain, jos se pahoinvointi ja supistukset ei ois pitäny mua niin tiukasti kiinni sängyssä. Samaa virhettä en tee toiste. :)

      Poista
  5. Suuret tsemppihalit! Koettu kerran koko raskauden oksentelu ja tiputus jaksot tyksissä ja toinen raskaus menossa (rv 34) -15kg ja 16 tiputusjaksoa ja kaikki konstit käytetty, enää ei oksenneta päivittäin mutta pahoinvointi ja huimaus ja kuivuus läsnä. Isot jaksamiset loppuraskauteen! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks! Tsempit sullekin, onneks oot jo voiton puolella. :)

      Poista